Suuri oppi: Johdatus kungfutselaiseen elämänkatsomukseen

Välittömästi seuraava lause historiakirjassa kuuluu:

In y Lou Tsung; Šuen koetti 'taivuttaa' uhreillaan Tsung:eja itselleen suopeiksi.Tässä on tuo pulmallinen Lou Tsung (Kuusi Tsung:ia).Edellä on esitetty eri olettamuksia.Tahtoisimme tässä pitää kiinni taaskin nimestä, Tsung.Mikä se on?Se on 'esi-isä'.Vain johdetussa merkityksessä sitä voidaan käyttää muihin tarkoituksiin.Rakenteeltaan Tsung merkitsee 'katon alla olevia henkiä', siis esi-isien temppelin henkiä.Kun me nyt sanomme, että Lou Tsung on 'kuusi esi-isää', niin tällä selityksellä ei näyttäisi olevan muuta vikaa kuin liian suuri yksinkertaisuus.

Joku ehkä tahtoisi huomauttaa, että Tsou on Historiakirjan termi esi-isistä.Myönnetään, että niin on, mutta väitetään, että myöskin Tsung on sitä.Ensimmäisessä kohdassa, missä asia tulee esille, käytetään sanaa Tsou; Uen Tsou on selitetty siinä merkitsevän esi-isien temppeliä, koska Šuen oli Uen Tsou:ssa ottamassa kanssahallitusta vastaan.Tämä juhlallinen valtikan luovutus tapahtui 'valistuneiden' (Uen) esi-isien ollessa tapahtuman todistajina.— Sitten seuraa tämä pulmallinen Lou Tsung.— Kun sen jälkeen Šuen palaa tarkastus- ja uhrimatkoiltaan valtakuntansa ääriltä, niin hän uhraa härän esi-isien temppelissä, I Tsou.Kiinalaiset selittävät, että I Tsou on sama kuin edellä ollut Ti Jao:n Uen Tsou.Uen ja I merkitsevät jotenkin samaa, Uen kirjallista, I käytännöllistä sivistystä.— Kun Jao vihdoin oli kuollut ja Šuen oli jäänyt yksin hallitsemaan, meni hän tekemään asiasta ilmoituksen Uen Tsou:ssa esi-isille.Näyttäisi siltä kuin Uen Tsou olisi ollut Jao:n, I Tsou hallitsija Šuen:in esi-isien temppeli.

Sen jälkeen tulee esi-isien temppeli esille seuraavasti.Ti (Šuen) sanoo: 'Kuule, Neljän Vuoren Vartija (s.o.pääministeri), kuka kykenee valvomaan kolmea (uskonnollista) toimitusta (Li)?'Siihen vastattiin: 'Pē I'.Silloin Ti sanoi; 'Niinpä kyllä.Kuule, Pē, sinä otat huolehtiaksesi järjestyksestä esi-isien temppelissä (Tsung).Aamuin illoin ole kunnioittava ja huolellinen, ole vilpitön!'Pē kumarsi maahan saakka ja tahtoi, että tämä tehtävä annettaisiin joko K'uei:lle tai Lung:ille.Ti vastasi: 'Niin kyllä, mutta mene sinä ja ole kunnioittava!'— Olemme kertoneet ylläolevan osoitukseksi kuinka tärkeänä esi-isien palvelusta jo näin varhaisena aikana pidettiin.Ylläolevien kolmen seremonian (San Li) on selitetty merkitsevän taivaan (T'ien Šen), maan (Ti Ts'i) ja ihmisten (Ren Kuei) henkien palvelusta.Kiinalaisessa selitysteoksessa käytetään kustakin erinimistä 'henki'-sanaa (Šen, Ts'i ja Kuei).Uskonnollisten toimitusten keskus oli esi-isien palvelus, koska kolmen Li:n valvoja määrättiin esi-isien temppelin vartijaksi, päivittäisten uskonnollisten menojen ohjaajaksi.

Tärkein aihe ylläolevan lainauksen tekemiseen Historiakirjasta oli meille kuitenkin esi-isien temppelistä käytetty sana Tsung. Pē I:n piti järjestää juuri tämä Tsung, jonka olemme edellä sanoneet merkitsevän esi-isää, mutta joka tässä yhteydessä merkitsee nähtävästi esi-isien palvelusta tai esi-isien temppeliä, kuten kiinalaiset asian selittävät. Onkin hyvin luultavaa, että Tsung-sana on alkuaan merkinnyt esi-isien temppeliä; siihen viittaa merkissä oleva 'katto' eli huone. Tästä paikasta ei pitäisi olla vaikea löytää selitystä edellä olevaan 'kuuteen Tsung:iin'. Ne kuusi Tsung:ia, joille Šuen uhrasi Šang Ti:n jälkeen, olivat meidän nähdäksemme siis kuusi esi-isää. Mahdoton ei olisi myöskään alkukielen mukaan ajatus, että kuusi Tsung:ia olivat kuusi esi-isien temppeliä. Ja se juuri lieneekin oikea ajatus, sillä varhaisessa kielenkäytössä merkitsee konkreettinen sana usein abstraktisempaa käsitettä, eikä päinvastoin. Nyt muistamme, että keisarillisessa esi-isien temppelissä oli seitsemän osaa, eli 'temppeliä', kuten niitä oikeastaan sanottiin. Lou Tsung olivat ehkä siis keisarillisen sukutemppelin kuusi pyhäkköä, joista edellä on ollut puhe, ja joissa kussakin oli yksi esi-isä.

Mikä on luonnollisempaa, kuin ajatus, että Šuen palasi takaisin esi-isien temppeliin, jossa hän oli suostunut ottamaan osaa hallitukseen, palasi ilmoittamaan asiasta mieskohtaisesti esi-isille, uhreilla näiden suosiota ja apua saadakseen vastuunalaiseen toimeensa.Pitäisimme luultavana, että Jao:n esi-isät tulivat Šuen:in esi-isiksi, niinkuin hallituskin siirtyi Jao:lta Šuen:ille.Myöhemmin näyttää Šuen rakentaneen omille esi-isilleen temppelin, jolla on vähemmän vaativa nimi (1 Tsou).Sen jälkeen mainitaan Šuen:in esi-isien temppeliä nimellä Šen Tsung, esi-isävainajien temppeli.

Jos Lou Tsung olivat Jao:n kuusi esi-isää, hänen sukutemppelinsä kuudessa eri pyhäkössä, niin silloin oli Šang Ti, — se, jolle Šuen ensin uhrasi — temmppelin peräseinällä oleva 'ensimmäinen hallitsija', kanta-isä.Šang Ti oli temppelin parhaassa, seitsemännessä pyhäkössä, selvästi erotettu muista esi-isistä.Kuten edellisestä muistamme, muuttuivat esi-isät temppelissä aina nuoremmiksi mutta kanta-isä pysyi paikoillaan.Šang Ti saattoi siis jo Šuen:in aikana olla hyvinkin kaukainen esi-isä.Kun katselemme taruajan hallitsijoita, niin huomaamme niitä olevan seitsemän.Jos nämä olisivat olleet suoraan alenevassa polvessa samaa sukua kaikki, niin Fu Hsi olisi ollut 'ensimmäinen hallitsija', — Jao näet vielä eli Šuen:in uhria toimittaessa.Nyt on juuri Fu Hsi se henkilö, josta kiinalaiset laskevat kansallisuutensa ja sivistyksensä alkavan.On ehkä mahdollista, että asianomainen temppeli oli saanut Fu Hsi:n mukaan nimen Uen, joka viittaa sivistysharrastukseen.

Varhaisimpana aikana ei hallitus liene kulkenut kuitenkaan perintönä, ennen kuin Y Suuresta alkaen, jolloin (2205 e.Kr.)alkoi ensimmäinen hallitsijasuku.Mutta siitä huolimatta on luultavaa, että hallitsijat pitivät edeltäjiään jossain määrin esi-isien arvossa.Se on sitä ymmärrettävämpää, jos asianomainen hallitsija eläessään aina määräsi seuraajan itselleen, kuten Jao ja Šuen tekivät, sillä sen kautta hallitsija joutui aina lapsen asemaan edeltäjäänsä nähden ja samalla koko hallitsijasarjan jälkeläiseksi, jonka oli pidettävä huolta kaikista hallitsijavainajista.

Šang Ti olisi siis ollut 'ensimmäinen hallitsija', ruhtinas, jonka vaikutus ulottui ensi kerran yli keltaisen heimon, ja joka yleisesti tunnustettiin kansan hyväntekijäksi, olkoon tämä sitten ollut Fu Hsi tai joku muu.Sitä mukaa kuin hänen seuraajainsa arvo kasvoi, sai myöskin 'ensimmäinen hallitsija' siitä osansa, joten hänestä lopulta tuli, ei vain koko kansansa kaitsija, vaan myöskin kaikkien vainajien päämies, jopa koko maailmankaikkeuden ohjaaja.Tulemme näkemään miten Kungfutsen arvo on samalla tavoin säännöllisesti kasvanut yli kahden vuosituhannen ajan.

Eläviä ihmisiä pidetään Šang Ti:n arvoisina.Laulujenkirjassa esim.sanotaan: "Niinkauankuin In-hallitsijasuku ei ollut kadottanut kansanjoukkojen suosiota, olivat sen ruhtinaat Šang Ti:n vertaisia."(P'ei Šang Ti; vert.Suuri Oppi X, 5).Kun siis Šang-suvun myöhemmillä ruhtinoilla oli kansan suosio puolellaan, olivat he arvossa 'ensimmäisen hallitsijan' (Šang Ti) vertaisia.Kultainen Keskitie (Džung Jung)-nimisessä teoksessa sanoo Kungfutsen pojanpoika K'ung Dži' iso-isästään: 'Hän oli Taivaan vertainen (P'ei T'ien)'.Ellei Šang Ti:lla olisi inhimillistä alkuperää, niin tuollaiset lauseparret olisivat käsittämättömiä.

Šang Ti ei koskaan esiinny maailman luojana.Se olisi käsittämätöntä.Ihmiskohtalojen määrääjäksi entinen hallitsija kyllä hyvin sopii, hän, joka jo eläessään on määrännyt monen ihmisen kohtalon.

N.Söderblom huomauttaa,[29] että Šang Ti-nimitys on säilynyt hallitsijasukujen vaihdoksista huolimatta.Se olisi muka käsittämätöntä, jos Šang Ti olisi ollut hallitsija.Šang Ti-nimitys on kyllä säilynyt, mutta mainittu tutkija itse esittää[30] kuinka sen käyttö harvenemistaan harvenee myöhemmässä kirjallisuudessa.Niinpiankuin hallitusistuin tuli perinnölliseksi, oli kullekin hallitsijalle 'ensimmäinen hallitsija' se hänen esi-isistään, joka hallitushuoneen oli perustanut.Sen vuoksi ei ehkä mielellään käytetty Šang Ti-sanaa, vaan korvattiin se mieluummin T'ien-sanalla.

Merkittävä on myös tosiasia, että ainoastaan hallitsijat uhrasivat
Šang Ti:lle, niinkuin omalle esi-isälleen konsanaan.

Vanha kiinalainen perintätieto kertoo, että Jao rakensi temppelin Šang Ti:lle.Historiakirjan vanhimmissa osissa ei lähemmin mainita, toimitettiinko uhri Šang Ti:lle taivasalla vai temppelissä.Senjälkeen kuin Šuen oli tehnyt nuo kuuluisat uhritoimituksensa, matkusti hän valtakuntansa rajavuorille ja toimitti niillä uhrin Taivaalle ja vuorille ja virroille.Uhri Taivaalle on kuitenkin esitetty merkillisesti; ei ole Šang Ti- eikä T'ien-sanaa siinä käytetty, pelkkä Ts'ai (polttouhri) vain, mutta kiinalaiset selittävät sen merkitsevän uhria Taivaalle.Šuen:in uhri Šang Ti:lle oli Lei, jossa ei mikään viittaa siihen, että sen piti tapahtua taivasalla, kuten myöhemmin uhrit Taivaalle toimitettiin.

Se, että Šang Ti:sta käytetään niin vähän antropomorfismia, on täydelleen sopusoinnussa sen kanssa, mitä kiinalaiset yleensä ovat vainajista vanhimpana aikana tienneet.

Kansanomainen nimitys T'ien Lao Jē eli Lao T'ien Jē merkitsee sanallisesti: 'Taivaan vanha isä', mutta Lao Jē (vanha isä) on tavallinen yhteiskunnan päämiesten arvonimi, aivan kuin pelkkää isää tai vanhempaa veljeä (Fu, Hsiung) käytetään kunnioituksen ja arvon ilmaisijoina.Vanha tapa oli myöskin kutsua paikkakunnan korkeinta virkamiestä (Kuan, mandariini) 'isän' nimellä.'Kuinka onkaan iloittava ruhtinaistamme, kansan vanhemmista (isästä ja äidistä, Fū Mō)', kuuluu eräs Suuren Opin lainaus Laulujenkirjasta.Isä-nimitys, joka on omistettu Taivaalle ja Šang Ti:lle, sopii siis mainiosti 'ensimmäiselle hallitsijalle'.

Kaiken kaikkiaan näyttää meistä käsilläolevien lähteiden mukaan todennäköisimmältä, että niinkuin Kiinan keisari on ollut Taivaan poika (T'ien Tzï), hän on myöskin ollut Šang Ti:n poika, 'ensimmäisen hallitsijan' jälkeläinen hallitusistuimella, ja että siis Šang Ti on ollut ikivanhojen hallitsijain kanta-isä.

4.

KUNGFUTSEN PALVONNAN HISTORIALLINEN KEHITYS[31]

Historioitsija Szï-Ma Ts'ien (145-86 e. Kr.) kertoo, että ruhtinaat ja viisaat kunnioittivat Kungfutsea hänen eläessään, mutta kun hän oli kuollut, unohdettiin hänet. Tämä on kyllä totta, sikäli kuin on kysymyksessä Kungfutsea lähinnä oleva aika; mutta kuitenkin on tähän lisättävä, että se kunnioitus mitä Kungfutse eläessään sai osakseen, ei ollut mitään verrattuna siihen palvontaan, jota hän on saanut myöhemmin kuolemansa jälkeen.

Edellä on jo viitattu klassillisessa kirjallisuudessa tavattaviin Kungfutsea ylistäviin katkelmiin.Lukuunottamatta Suurta Oppia, on kaikissa 'Neljän Kirjan' teoksissa (Szï Sū) enemmän tai vähemmän ponnekkaita ylistyksiä Kungfutsen kunniaksi. Voiton muista vie Mongtse (Mencius 372-289 e. Kr.) . Hän se on varsinaisesti Kungfutsen kunnioituksen alkuunpanija. Tämä loistava kirjailija oli se, joka Kungfutsen nosti alttarille, kuten Tschepe sanoo. Hänen aikanaan ei vielä kuitenkaan liene erikoista temppeliä Kungfutsea varten ollut, koskapa hän ei sanallakaan siihen suuntaan viittaa. Sen sijaan oli Kungfutsella varmaan silloin jo sielulaattansa ja varmaan hänelle myös uhrattiin juomauhreja, sillä nämä ovat ikivanhoja tapoja Kiinassa.

'Kevään ja Syksyn' kuuluisin selitysteos, Tsō Džuan, mainitsee kyllä, että Lu-valtion Ai Kung-herttua olisi heti Kungfutsen kuoltua kaivaten maininnut häntä neuvonantajakseen ja antanut hänelle korkeimman mahdollisen kunnianimen, 'isä', 'Isä Ni' (Ni Fu).Sama asia kerrotaan myöskin tuossa alkuperältään hämärässä 'Seremoniakirjassa' (Li Dži), mutta se lienee suoranainen lainaus edellisestä.Näiden perustuksella olettavat kiinalaiset oppineet, että jo pian tämän jälkeen olisi kolme huoneustoa Kungfutsen talosta muodostettu erikoiseksi temppeliksi hänelle.Tämä kaikki on kuitenkin epävarmaa, vaikka se on ollut Kungfutsen jälkeläisille mieluinen todiste suuren esi-isänsä arvon tehostamiseksi (esim.vuonna 1658 j.Kr.)

Pitkällisten kansalaissotien ja kapinain vuoksi, joita Kungfutsen päivistä jatkui vielä noin 300 vuotta, ei Kungfutsen palvonta voinut kehittyä paljon, ja jos sitä jossain muodossa olisi huomattavammin harjoitettukin, niin sen hävitti kaikkine muistoineen Ensimmäinen Keisari 3:nnen vuosisadan alussa e.Kr.

Kun sitten 200 paikkeilla e.Kr.vihdoinkin saatiin rauha maahan palautetuksi ja hallitus omamaisten miesten käsiin (206 e.Kr.), niin oli Kungfutsen kunnioitus ja palvonta itsestäänseuraava selviö.Tähän ryhdyttiin sitä suuremmalla innolla häntä äskettäin (213 e.Kr.)kohdanneen ennen kuulumattoman häväistyksen ja vainon vuoksi.

Han-hallitsijasuvun ensimmäinen keisari Kao Tsou (Liu Pang alkuperäiseltä nimeltään) matkusti hallituskautensa lähinnä viimeisenä vuonna (195 e. Kr.) etelästä päin Dž'y Fu:hun ja toimitti Kungfutselle täällä 'suuren eläinuhrin', T'ai Lao, johon kuului härkä, sika ja lammas.Sitäpaitsi hän nimitti silloisen K'ung-suvun päämiehen, joka oli yhdeksännen polven edustaja mestarin jälkeen, 'Kungfutsen uhripapiksi' tai uhrintoimittajaksi. — Nämä tiedonannot ovat todenperäisiä ja osoittavat, että jo noin 200 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, ja noin 300 vuotta jälkeen Kungfutsen kuoleman, keisari itse asettuu Kungfutsen palvonnan etupäähänTästä ajasta alkaen kehittyy Kungfutsen palvonta säännöllisesti yhä suurempaan täydellisyyteen.Kansallisen mahtavuuden ja edistyksen aikoina kohoaa erikoisesti Kungfutsen arvovalta.Jokainen hallitsijasuku, vieläpä jokainen merkittävämpi keisari, kantaa kortensa tähän yhteiseen kekoon.Kungfutsen palvonnan historia on siis eräänlaista Kiinan sivistyshistoriaa, vieläpä mitä keskeisintä laatua.Siinä huomaa kansan elinhermon toimintaa.

Mahtavan Han-dynastian seuraavatkin hallitsijat tahtoivat luonnollisesti olla mukana korottamassa Kungfutsen ja hänen virallisten seuraajainsa arvovaltaa. Voimme siis päätellä, että pian täytyi Kungfutselle rakentaa oma temppeli — ellei sitä jo ollut olemassa. Paitsi sukulaisten toimittamaa uhripalvontaa, toimitettiin siinä myös uhreja koko valtakuntaa koskevien tapausten johdosta. Uhrin toimittajana oli joko keisari itse tai hänen määräämänsä. Kungfutsesta tuli siis sangen aikaisin koko valtakunnan suojelusjumala, jonka aseman hän on saanut pitää yli 2000 vuotta.

Itäisen Han-dynastian aikana (25-221 j. Kr.) käy kehitys samaan suuntaan. Suvun toinen keisari, buddalaisuuden maahan tuoja Ming Ti ('loistava hallitsija', 58-76), antaa hallituksensa toisena vuonna (59) määräyksen, että Kungfutselle on uhrattava kaikissa valtion kouluissa. Itse hän antoi hyvän esimerkin uhraamalla Viisaallemme — koiran. Tämä keisarillinen määräys on erittäin tärkeä ja kauaskantava. Kungfutse ei ole ainoastaan valtion suojelusjumala, vaan hän on myöskin kasvatustyön suojelija ja oikean opin ehdoton auktoriteetti. Tämän asemansa hän on saanut pitää lähes 1900 vuotta. — Vuonna 72, matkallaan valtakunnan itäosissa, toimitti sama keisari omassa persoonassaan suurenmoisen uhrin Kungfutselle Dž'y Fu:ssa. Hän järjesti samalla Kungfutsen 72 oppilaan sielutaulut ja uhrasi niille. Nämä Kungfutsen lähimmät oppilaat ovat siitä saakka säilyttäneet asemansa Kungfutsen seurassa. — Edellisen seuraaja hallitusistuimella, keisari Džang Ti (76-89), uhrasi hänkin täällä mieskohtaisesti Kungfutselle ja toimitti komean juhla-aterian 62:lle Kungfutsen miesperilliselle (vuonna 85). Hänen pojanpoikansa An Ti (107-126) kävi vuonna 123 Kungfutsea kumartamassa.

Tällaiset tiedonannot edellyttävät erikoisen temppelin olemassaoloa, vaikka sitä ei ole aikakirjoissa mainittu, ennenkuin vuodelta 152 kerrotaan, että komeasti puettu kunniavahti vartioi temppeliä sotamiehineen. Palkkiokseen hän sai 100 säkkiä riisiä. Kungfutsen temppeli käsitettiin siis kansallispyhätöksi, joka oli valtion suoranaisen valvonnan alaisena, ja jota valtion varoilla hoidettiin ja lakkaamatta kaunistettiin.Vuodesta 169 alkaen toimitettiin Kungfutselle samoja uhreja kuin 'Valtion Suojelushengille' ja 'Maanviljavuuden Suojelijoille'.

On helppo seurata Kungfutsen palvonnan kehitystä, sillä kiinalaiset historioitsijat ovat tarkoin merkinneet kaiken, mikä koskee Kungfutsea ja hänen kunnioitustaan.

On merkille pantava, että Kungfutsen kunnioitus ja palvonta kehittyi edelleen Han-dynastiaa seuraavana pitkänä ajanjaksona, kansalaissotien ja surkean epäjärjestyksen aikana (221-618). Milloin pyhättö tuli ryöstetyksi tai hävitetyksi, piti jokainen hallitus ensimmäisiin velvollisuuksiinsa kuuluvana sen uudelleen rakentamisen ja kaunistamisen. Samoin saivat Kungfutsen jälkeläiset lakkaamatta uusia armonosoituksia ja perinnöllisiä oikeuksia.

Vuodelta 445 mainitaan ensikerran, että Kungfutsen uhripalvonnan yhteydessä käytettiin musiikkiaKiinalaiset oppineet olettavat kuitenkin yleisesti, että musiikkia viljeltiin jo Han-dynastian aikana Kungfutsen uhripalvonnassa.Tschepe huomauttaa, että se on hyvin mahdollista, koska kiinalaiset ammoisista ajoista ovat käyttäneet musiikkia kaikenlaisissa juhlatilaisuuksissa.Musiikki mainitaan erikoisesti tältä vuodelta sen vuoksi, että se nyt kenties tuli tarkemmin järjestetyksi ja määrätyksi.Kukaties Kungfutsen temppeleissä käytetty musiikki oli jäännöstä tuosta vanhasta, Kungfutsen aikuisesta musiikista, jolle omistetaan niin monia ihmetekoja.Se palautti ihmiset oikealle tielle, karkoitti himot sydämestä ja istutti jaloja hyveitä ihmisrintaan.Kungfutse itse piti musiikkia suuressa arvossa, hän teki pitkiä matkoja voidakseen kuulla sitä suurten mestarien esittävän, ja hän itse viljeli ja opetti sitä koko elämänsä ajan.On luonnollista, että Kungfutsea uhritilaisuuksissa kunnioitettiin laululla ja soitolla.

Valtakunnan ollessa jakautuneena kahtia, kiinalaisten ja tatarien kesken, 'Pohjoiseen ja Eteläiseen Dynastiaan' (420-589) ollaan kummallakin alueella yhtä innokkaita Kungfutsen palvojia. Vuonna 450 tapahtuu, että silloinen Pohjois-Kiinan tatarilainen hallitsija uhraa härän Kungfutselle Kiinan kansallispyhäkössä, joka vastikään on saatu entistään ehommaksi. Tämä hallitsija oli nimeltään Tai U (424-452); hän oli silloin Šan Tung:issa valioitusretkellä. — Vuonna 576 antaa tatarilainen Pohjois-Kiinan hallitsija Hou Diu ('jälkiherra' 565-577) julistuksen, että Kungfutselaisuus on oleva valtion uskonto ja virallinen opinmuoto hänen hallituspiirissään. Taolaisuudelta ja buddalaisuudelta hän kielsi jyrkästi esiintymisoikeuden valtakunnassaan. Tämä on ensimmäinen julistus lajiaan Kiinassa.

Huomasimme edellä, että keisari (Ming Ti), joka toi buddalaisuuden Kiinaan, oli samalla innokas Kungfutsen palvoja. Tämä ei ole mikään sattuma tai ainoalaatuinen tapaus Kiinan historiassa. Päinvastoin. Pakanauskonnot ovat hyvin ymmärrettävistä syistä usein sangen suvaitsevaisia toisiaan kohtaan, niiltä kun näet useimmiten puuttuu varmoja oppimuodostuksia; uskonnollisuus on näille vain epämääräistä kunnioituksen tunnetta ja, voisimme sanoa, riippuvaisuuden tunnetta, niinkuin Schleiermacher uskonnon määritteli. Missä ikänä kunnioituksen ja palvonnan esine löytyy, sitä palvotaan. Kungfutselaisuudessa on sentään varmoja käsitteitäkin; sen vuoksi se ei ole yleensä kuitenkaan ollut yhtä suvaitsevainen taolaisuutta ja buddalaisuutta kohtaan kuin nämä kungfutselaisuutta kohtaan. Kungfutselaiset temppelit ovat puhdistetut buddalaisista epäjumalankuvista, milloin niitä on sinne päässyt tunkeutumaan. Sen sijaan on Kungfutse buddalaisuudessa asetettu vakituisesti korkeinpaan onnen paikkaan, Läntiseen Taivaaseen (Si T'ien). Buddalaisuus ei ole milloinkaan asettunut vihamieliselle kannalle kungfutselaisuutta kohtaan, mutta kungfutselaisuuden nimessä on silloin tällöin vainottu buddalaisuutta. Niinpä esimerkiksi Pohjois-Kiinan tatarilainen Pe Uei ('pohjoinen' Uei eli Toba)-dynastia (386-532), huolimatta intomielisestä buddalaisuudestaan, kuitenkin osoitti suurta kunnioitusta Kungfutselle. Tämä kungfutselaisuuden historiallinen asema osoittaa sen etevämmyyttä toisten uskontojen rinnalla. Siitä huolimatta ovat Kiinan sivistyneet, jotka varsinaisesti edustavat kungfutselaisuutta, usein yhtä hartaita buddalaisia.

Kungfutselaisuuden etevämmyys toisten uskontojen rinnalla osoittautuu myöskin siinä, että Kiinan suurimpina kukoistuksen aikoina on aina erikoisesti korostettu Kungfutsen kunnioitusta. Niin oli Kiinan ensimmäisenä suuruuden aikana Han-dynastian hallitessa noin kaksisataa vuotta kummallakin puolen ajanlaskumme alkua. Sama on asiaintila Kiinan seuraavana suuruuden aikana Tang-dynastian hallitessa (618-907). Suvun ensimmäinen keisari, hallitsijanimeltään sama kuin Han-dynastian perustaja, Kao Tsu ('loistava alku; alkuperäiseltä nimeltään Li Yen), painoi raskaalla kädellä alas buddalaisuuden ylenmääräistä rehoitusta, joka noina edellisinä sekasorron aikoina oli valtaan päässyt. Hän ei kuitenkaan sen sijaan korottanut Kungfutsea, vaan tämän ihaileman Džou Kung:in, Lu-valtion perustajan, herttua Dzou:n.Keisari antoi julistuksen, että kaikissa valtakunnan kaupungeissa oli rakennettava temppeleitä hänelle, ja, missä niitä jo oli, entuudestaan ne piti kaunistaa uuteen kuntoon.

Džou Kung:in palvelus oli kuitenkin ohimenevä ilmiö. Sillä jo Kao Tsu:n seuraaja Tai Tsung (627-650), jonka aikana valtakunta saavutti suurimman loistonsa, oli Kungfutsen intomielinen ihailija. Hänen kuuluisa lauseensa on: 'Kungfutse on kiinalaisille mitä vesi on kalalle.'T'ai Tsung:in 200,000 nidosta käsittävä keisarillinen kirjasto oli samoilla tienolla (Si An Fu, Šen Si), mistä oli lähtenyt 'Ensimmäisen Keisarin' julistus kaiken kirjallisuuden hävittämiseksi.

T'ang-dynastia on järjestänyt neljä luokkaa palvottavia kungfutselaisia pyhimyksiä tarkoin määrättyine arvoineen ja uhreineen, mutta ennen kaikkea se on korottanut itse Kungfutsen arvon palvonnan esineenä ja Kungfutsen kulttia ylipäänsä. Tämän hallitsijasuvun ajalta alkaa verovapauksien myöntäminen Kungfutsen suvulle hänen temppelinsä ja hautansa hoitamista varten.

Tällöin lienee alkanut myöskin veistokuvien käytäntöönotto Kungfutsen palvonnassa. Williams'in mukaan eräs Uei Dži-niminen oppinut tämän hallitsijasuvun alussa teki Kungfutsen ja hänen 72 oppilaansa kuvat ja käytti niitä jonkinlaisina opetusvälineinä koulussaan. Veistokuvien käyttö ei ole buddalaisuuden mukana Kiinaan tullut vaikka se on buddalaisuuden kautta suuresti lisääntynyt. Kungfutselaisissa temppeleissä ei yleensä käytetä kuvia, vaan ainoastaan nimilaattoja. Poikkeuksia kuitenkin on, ja erikoisesti on mainittava Kungfutsen sukutemppeli Dž'y Fu:ssa, jossa on useita jättiläiskuvia, kuten myöhemmin saamme nähdä.

Vuonna 705 antoi keisari määräyksen, että sadan perheen vuosiverot ja -tulot oli käytettävä Kungfutsen sukutemppelin ja siellä toimitettavien uhrien hyväksi. Tämä oli alku K'ung-suvun maa-alueiden omistamiseen. Vuonna 792 vapautettiin jälleen kolmekymmentä perhettä kaikista verorasituksista velvollisuudella huolehtia säännöllisesti temppelin ja sen puistikon puhtaanapidosta. Vuonna 725 vapautettiin viisi perhettä kaikista verovelvollisuuksista tarkoituksella pitää huolta Kungfutsen haudasta

Tähän saakka on Kungfutsesta yksinään ollut mahtava veistokuva hänen sukutemppelissään Dž'y Fu:ssa. Vuonna 725 toimitutti keisari Kungfutsen kymmenelle parhaalle oppilaalle veistokuvat tähän temppeliin. Ne olivat tietysti paljon pienempää kokoa kuin mestarin oma kuva. Vuonna 740 annettiin keisarillinen määräys, että toisen ja kahdeksannen kiinalaisen kuun määrättynä päivänä (Kungfutsen syntymän ja kuoleman aikaan; huhti- ja syyskuussa) oli Kungfutselle toimitettava erikoisen arvokkaat uhri: Tämä määräys on ollut voimassa näihin päiviin saakka.Kautta maan on näinä määräpäivinä härkiä ja muita pienempiä eläimiä Kungfutselle uhrattu hänen temppeleissään, joita on jokaisessa virallisessa kaupungissa.Uhrin toimittajina ovat paikkakunnan korkeimmat viranomaiset.Valtion valvonnan alainen opettajisto on myöskin velvollinen ottamaan osaa uhritoimitukseen.Koulujen oppilaiden tulee polvistua Kungfutsen kuvan tai nimilaatan edessä.

T'ang-dynastiaa seuraavana viisikymmenvuotisena sotilasmielivallan aikana ei Kungfutsen kunnia sanottavasti kasva. Mutta kun Sung-hallitsijasuku (960-1280) saa taas jossain määrin turvatumman yhteiskunnallisen tilan syntymään ja kun silloin muutenkin ilmenee vilkkaita henkisiä virtauksia, niin Kungfutsenkin arvovalta saa siitä osansa. Kungfutsen sukutemppelin hoitoa varten tekevät keisarit suurisuuntaisia lahjoituksia. K'ung-suvulle ja sen suurimmalle miehelle myönnetään ennenkuulumattomia erikoisoikeuksia.

Heti Sung-dynastian ensimmäinen keisari Tai Tsu ('suuri alku'; omaa sukuaan Džao; kotoisin Kungfutsen esi-isien asuma-alueilta Sung-valtion lähettyviltä; siitä dynastian nimi Sung) antoi hallituksensa toisena vuonna (961) määräyksen, että julkisissa tutkinnoissa oppiarvon saaneiden tulee osoittaa kunnioitustaan Kungfutselle hänen temppeleissään heti tutkinnon jälkeen. Myöskin tämä säädös on ollut voimassa siitä alkaen näihin päiviin saakka.

Seuraavan keisarin (Tai Tsung) määräyksestä laitettiin v. 983 Kungfutsen temppeli Dž'y Fu:ssa mitä loisteliaimmaksi. Tämän hallitsijan seuraaja Džen Tsung (998-1023) osoittautui tämän dynastian keisareista kaikkein innokkaimmaksi Kungfutsen palvojaksi. Hän antoi mitä ankarimpia määräyksiä, että Kungfutsen temppelit kaikissa kaupungeissa oli pidettävä hyvässä kunnossa ja määrätyt uhrit hänelle niissä säännöllisesti toimitettava. Tähän saakka on kokonaan unhotettu Kungfutsen lähimmät sukulaiset. Džen Tsung korotti myöskin Kungfutsen isän, äidin ja vaimon palvottavien joukkoon. Kungfutsen pyhäkön hoitoa varten hän määräsi entisten lisäksi kymmenen perhettä, vapautettuina muista velvollisuuksista, kuten edellisetkin.

Tulvimalla tulee nyt Kungfutselle keisarillisia kunnianosoituksia, arvonimiä ja lahjoituksia. Kungfutsen nykyinen kunnianimi Drï Šeng ('viisaista parhain'), jota jo historioitsija Szï-Ma Ts'ien oli käyttänyt, tulee nyt Kungfutsen viralliseksi nimeksi. Keisari uudistaa kaikki Kungfutsen temppelin uhriesineet, lahjoittaa erään kallisarvoisen uhriastian temppeliin ja Kungfutsen suvulle 300,000 hopearahaa ja 300 kääröä silkkiä. K'ung-suvun päämies — 46:s polvi Kungfutsen jälkeen — saa Juhlamenoneuvoston varaesimiehen arvon ja kuusi suvun muuta jäsentä pääsee valtion korkeimpien arvohenkilöiden joukkoon. Keisarin määräyksestä rakentaa K'ung-suvun päämies vuonna 1008, suurentaen Kiinan kansallispyhäkköä, uuden temppelin sille paikalle, missä nytkin pyhäkön päärakennus on. Kymmenen vuotta myöhemmin sai K'ung-suvun päämies oikeuden juhlallisissa uhritoimituksissa käyttää keisarillista päähinettä — ellemme sanoisi kruunua — ja vastaavaa keisarillista juhlapukua

Seuraava keisari Ren Tsung (Jen Tsung 1023-1063) antoi, kuten edellä on mainittu, K'ung-suvun päämiehelle nimen Jen Šeng Kung, 'Uhkuvan Viisauden Prinssi', joka hänellä yhä on. Tämä sivistysharrastuksistaan kuuluisa keisari, joka m. m. ensimmäisenä otti käytäntöön tuon Kiinassa niin suuresti suositun rinnakkaismietelauseiden (Tei Tzï) kirjoittamisen, lahjoitti Kungfutsen sukutemppelille tällaisen korkeanomakätisesti kirjoitetun paralleliseinäkoristeen, mikä on suurin ajateltavissa oleva kunnianosoitus. Tähän aikaan elää Kiinan toinen suuri historioitsija Szï-Ma Kuang, joka 354-nidosta käsittävässä historiateoksessaan koskettelee myöskin samoja asioita kuin Kungfutse Kevättä ja Syksyä-teoksessaan.

Keisari Džē Tsung (1086-1101) lahjoitti Kungfutsen sukutemppeliä varten lisää maa-alueita noin 2,500 hehtaaria. Tämän seuraaja Huei Tsung (1101-1125) on harras taolainen, mutta lisää runsaasti helmiä Kungfutsen kruunuun. Hän antaa kiinnittää Kungfutsen päähineeseen kaksitoista kuninkaallisten käyttämää tupsua, ja hänen vaatteisiinsa kaksitoista vertauskuvallista kuviota (embleemiä); hänen käsiinsä asetetaan ruhtinaallinen valtikka, kunniataulu, Džen Kuei, ja 24 keihästä pystytetään temppelin pääoven eteen. Täysin ruhtinaallinen hovi syntyy Kungfutsen sukutemppelin yhteyteen hoviherroineen ja kunniavahteineen. Pyhäkkö saa nykyisen nimensä Ta Dženg ('suuri täydellisyys').

Ei ole tarpeellista kuvailla yksityiskohtaisemmin Sung-dynastian kantamaa kunnioitusta Kungfutselle ja hänen suvulleen. Kungfutsen sukutemppeli ja hauta ovat yhtä lähellä kiinalaisten sydämiä kuin Europan ristiretkeilijöille Palestinan pyhät paikat samaan aikaan. Eivätkä vain keisarit osoita Kungfutselle kunnioitustaan. Koko maa on täynnä Kungfutsen ihailua ja ylistystä. Kungfutsen opetuksiin ja hänen toimittamaansa kirjallisuuteen syvennytään aivan uudella tavalla, klassillista kirjallisuutta tutkitaan ja tulkitaan intomielisesti. Tätä innostusta ei voi vähentää se seikka, että Pohjois-Kiina ja siellä olevat pyhät paikat joutuvat vieraiden raakalaisheimojen haltuun. Tähän aikaan, jolloin 'Uhkuvan Viisauden Prinssi' on 'Baabelin vankeudessa' Jangtse-virran eteläpuolella, elää täällä Hu Nan ja Kiang Si-maakunnissa Kiinan klassillisen kirjallisuuden suurin selittäjä Dzu Hsi (1130-1200) Koko aikakautta on vilkkaan Kungfutsen tutkimisen ja palvonnan vuoksi sanottu uus-kungfutselaisuuden ajaksi

Mongoolilaisen Yen-dynastian (1280-1368) ajalta ei ole erikoisempaa mainittavana Kungfutsen palvonnan kehityksestä. Hallitsijasuvun perustaja Kublai Khān (Šzï Tsou, 'uuden maailman alku'), oli suvaitsevainen yleensä eri uskontoja kohtaan, mutta taikauskoista taolaisuutta hän piti vaarallisena ilmiönä ja määräsi sen kirjallisuuden hävitettäväksi, säästämällä kuitenkin peruskirjan, Tao Te Džing:in. Hänen suosionosoituksestaan Kungfutsen jälkeläisiä kohtaan on kerrottu edellä. Mongooliruhtinaat Kiinan hallitsijoina olivat yleensä suopeita Kiinan sivistystä ja Kungfutsea kohtaan, jolle annettiin mitä juhlallisin arvonimi.

Kotoinen Ming-dynastia (1368-1644), jonka kolmas keisari (Jung Lo') toimitti kuuluisan tietosanakirjan, 22,877-niteisen Jung Lo Ta Tien:in, oli niinikään kungfutselaisystävällinen. Kungfutse on jo niin kasvanut Kiinan henkiseen elämään, varsinkin Sung-dynastian aikana, että on mahdoton ajatella Kiinaa ilman Kungfutsea. Pari tapausta Kungfutsen palvonnasta tältä ajalta ansaitsee erikoisesti tulla mainituksi. Kun salama vuonna 1499 sytytti tuleen ja poltti poroksi Kiinan kansallispyhäkon, niin ei Lutherin vasarannaputukset Wittenberg'in linnankirkon ovella kahdeksaatoista vuotta myöhemmin järkyttäneet syvemmin Europan kansoja kuin tämä Taivaan vihan ilmaus Kiinan silloista 60:tta miljoonaa asukasta. Keisari Hung Drï (1488-1506) ymmärsi kunnianasiakseen saada tämän vaurion mahdollisimman pian korjatuksi. Neljässä vuodessa nousikin pyhäkkö entistään ehompana tuhkastansa, varustettuna kymmenellä jättiläiskivipylväällä, jotka lohikäärmekaiverruksineen yhä vielä kaunistavat pyhäkön päärakennuksen julkisivua. Mutta ikävä onnettomuus kohtasi temppeliä uudelleen muutamien vuosien kuluttua. Vuonna 1511 veivät rosvot pyhäköstä keisarilliset lahjoitukset ja muut kalleudet. Sen vuoksi antoi keisari Džen Te' (1506-1522) määräyksen, että Dž'y Fu:n kaupungin muureja oli laajennettava länteen päin niin paljon, että sen ulkopuolella tähän saakka sijainnut temppeli oli tuleva kaupungin muurien sisälle

Mongoolikeisarin vuonna 1308 Kungfutselle antama kunnianimi
'Täydellisin, Viisain ja Oppinein Prinssi' muutettiin vuonna 1530
kuulumaan: Drï Šeng Hsien Szï: — 'Viisaista Parhain Entisaikojen
Opettaja', mikä on yhä vielä Kungfutsen kunnianimenä.

Kiinan viimeinen hallitsijasuku, mandžulainen Ts'in-dynastia (1644-1912) on yrittänyt, jos mahdollista, voittaa kaikki edeltäjänsä Kungfutsen kunnioittamisessa. Ei ainoastaan poliittinen viisaus, vaan myöskin todellinen sivistysharrastus on vienyt tämän vieraan suvun hallitsijoita kantamaan kortensa Kiinan yhteiseen kekoon. Tämän mahtavan hallitsijasuvun ensimmäinen keisari Šuen Drï muutti hallituksensa toisena vuonna Kungfutsen kunnianimen samaksi minkä mongoolit olivat hänelle antaneet, mutta erään seikkaperäisen selvityksen johdosta palautti sen jälleen (1658) Ming-dynastian aikana annettuun muotoon. Pian sen jälkeen teki sama keisari 10,000 punnan arvoisen lahjoituksen temppelin korjauksia varten. Pekingissä hän toimitti useampia uhreja Kungfutselle.

Suvun toinen keisari K'ang Hsi (1662-1723) on Kiinan suurimpia hallitsijoita, kuuluisan sanakirjan (K'ang Hsi Tzï Tien) toimittaja ja 'Pyhän Julistuksen' (Šeng Y) kirjoittaja. Vuonna 1670 hän toimitti uhrin Kungfutselle ja kävi tarkastamassa Kungfutsen temppeliä vuonna 1684. Kaikki mandžulaiset keisarit ovat osoittaneet yhtäläistä kunnioitusta Kungfutsea ja hänen jälkeläisiään kohtaan. Kun keisari astuu valtaistuimelle, käy hän itse kumartamassa Kungfutsen kuvan edessä Dz'y Fu:ssa, tai lähettää edustajansa sinne. Jos tulvat tai kuivuus tuottavat yleistä hätää, tai kulkutaudit ja muut onnettomuudet yllättävät kansaa tai keisarillista perhettä, niin ei milloinkaan unohdeta ilmoittaa siitä keisarillisen lähettilään kautta Kungfutselle apua pyytäen.

Seuraava keisari Jung Dženg (1723-1736) joutui ajattelemaan, eikö Kungfutsen esi-isiäkin olisi asetettava kunnioituksen esineiksi. Sung-dynastian aikana oli jo Kungfutsen isä korotettu palvottavien joukkoon nimellä Ts'i Šeng Kung ('Viisaan alkaja-prinssi'). Nyt päättelee Jung Dženg, että vielä ainakin neljä sukupolvea Kungfutsen esi-isiä on eristettävä muista kuolevaisista. Tämä tapahtuukin jo hänen hallituksensa ensimmäisenä vuonna. Kungfutsen viisi esi-isää suoraan ylenevässä sarjassa saa prinssin arvon kukin: Džao-Šeng, Y-Šeng, I-Šeng, Dz'ang Šeng ja Ts'i-Šeng: — 'Viisaan' (Kungfutsen) 'Alkoja, Kehittäjä, Jatkaja, Kirkastaja ja Avaaja'.

Seuraavana vuonna (1724) poltti salama toistamiseen Kiinan kansallispyhäkön Dž'y Fu:ssa. Keisari Jung Dženg sai mieluisen tehtävän sen uudelleenrakentamisessa. Kun pyhäkkö vihdoin kuusivuotisen ankaran työn jälkeen oli valmis (1730), lähetti keisari viisi poikaansa sen juhlalliseen avajaistilaisuuteen. Rakennustyössä käytettiin nyt ensikerran keisarillisia keltaisia tiilejä. Nykyinen Kungfutsen sukutemppeli on juuri tämä keisari Jung Dženg:in rakennuttama, ja se on siis lähes kaksisataa vuotta vanha. Jälkeenpäin on siihen tietysti tuotu yhtä ja toista koristusta lisäksi, koska on tullut tavaksi, että jokaisen keisarin tulee jättää joku merkittävä muisto pyhäkön kaunistamiseksi.

Mahtava keisari Ts'ien Lung (1736-1796) antoi (1744) määräyksen että kungfutselaiset temppelit ovat puhdistettavat buddalaisista papeista ja kuvista kautta koko valtakunnan. Sekä buddalaisuus että taolaisuus olivat hänen mielestään surkuteltavia harhaoppeja. Hän luopui kuitenkin aikeestaan rajoittaa niiden vaikutusvaltaa, arvellen, että se vain synnyttäisi lisää levottomuutta ja muuta pahaa. Huolimatta kunnioituksestaan Kungfutsea kohtaan hän piteli kovakouraisesti 'Uhkuvan Viisauden Prinssejä' samoin kuin taolaista 'paaviakin'.

Esityksemme Kungfutsen palvonnan historiallisesta kehityksestä on muodostunut läpileikkaukseksi koko Kiinan historiasta. Olemme huomanneet, kuinka läheisessä yhteydessä Kungfutsen palvonta on ollut valtakunnan yleisen tilan ja sen henkisten virtausten kanssa. Olemme panneet myöskin merkille, että kehittyipä olot miten tahansa, aina on Kungfutsen arvo vain kasvanut — keisarikunnan loppuun saakka. Vieläpä ensimmäinen tasavallan presidenttikin Yen Šzï K'ai (Juanshikai) yritti keisarikruunua tavoitellessaan asettaa kungfutselaisuuden etuoikeutettuun asemaan valtakunnassa. Yritys ei kuitenkaan onnistunut, ja voinemme sanoa, että se ei ole enää koskaan onnistuva. Kristinusko on saamassa kungfutselaisuuden entisen valta-aseman. Siitä huolimatta säilyy Kungfutsen kunnioitus kiinalaisissa, vaikka sen virallinen palvonta onkin päättynyt.

5.

KUNGFUTSEN PALVONTA HÄNEN PAIKALLISTEMPPELEISSÄÄN.[32]

a) Temppelit

Kungfutselaiset temppelit, joita on jokaisessa virallisessa kaupungissa (kuten jo olemme maininneet) ovat kaikki saman kaavan mukaan rakennettuja.Niiden pääovi on aina etelään päin, kuten alttarikin.Kungfutsen sukutemppelin julkisivu Dž'y Fu:ssa on myöskin rakennettu eteläistä ilmansunntaa kohti, mutta se eroaa näistä muista temppeleistä, ei ainoastaan paljon juhlallisemman ulkoasunsa vuoksi, vaan myöskin siinä, että sinne on aseettu veistokuvia.Sielulaatta on kuitenkin sielläkin kuvan edessä, joten kuvaa itseään ei pidetä aivan samanlaisen kunnioituksen esineenä kuin tavallisia epäjumalankuvia.Kungfutselle ei ylimalkaankaan osoiteta samanlaista kiitos- ja rukouspalvontaa kuin buddalaisille jumalille.Kungfutsen palvonta on pääasiallisesti määrättyjen ylistysvirsien ja hymnien lukemista hänelle.Kahdesti kuukaudessa, uudenkuun ja täysikuun aikana, toimitetaan säännöllisesti Kungfutsen palvontaa, sekä sitäpaitsi kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä, juhlallisemmat uhri-toimitukset.Tarkastelemme nyt noita kaikkialla tavattavia Kungfutselaisia temppeleitä.

Niissä on vähintään kaksi toisistaan erillään olevaa osastoa. Kaikki temppelin eri osastojen, porttien ja ovien nimitykset, niin hyvin näissä maakuntatemppeleissä kuin suuressa sukutemppelissäkin, viittaavat vanhoihin sivistysmuistoihin ja ennen kaikkea Kungfutsen omaan aikaan. Temppelihuoneuston eteläinen seinä on nimeltään Hung Ts'iang (Hung-seinä). Hung oli Han-dynastian aikana valtion korkeakoulujen nimi. Muuri on väriltään punainen, koska se oli Džou-dynastian virallinen väri ja on yhä edelleen onnen väri Kiinassa. Tällaiset pikkuseikat osoittavat kiinalaisille luonteenomaista taipumusta historiallisten muistojen arvossapitämiseen. Ensimmäisen osaston nimi on P'an Kung. Tämä oli Džou-dynastian aikana vasallivaltioiden korkeimpien opetuslaitosten nimi. Näissä kouluissa kasvatettiin virkamiehistöä vuoden aikojen mukaan milloin käytännöllisesti milloin tietopuolisesti. Näiden koulujen välittömässä yhteydessä oli puoliympyrän muotoinen tekolampi, P'an Dr'ï, joka myöskin löytyy Kungfutsen temppeleissä.Lammen yli johtaa kaunis kaarisilta, jota kuitenkaan ei saa käyttää muut kuin keisari itse ja joku valiohenkilö, 'ensimmäinen oppineista' (Džuang Yen).Pihan taka-osan molemmin puolin ovat sivurakennukset, joista oikealla oleva on uhrimenoja johtavan hallitusvirkamiehen (mandariinin) juhlapukuun pukeutumista varten (Kuan T'ing). Tätä vastapäätä on vasemmalla uhrieläinten teurastuspaikka, Tsai Seng T'ing. Ensimmäisestä pihasta johtaa kolmiosainen kunniaportti takapihalle, varsinaiseen pyhäkköön. Kunniaportin keskimmäinen osa on taaskin vain ruhtinaallisten henkiöiden ja valio-oppineiden käytettävissä. Huomaamme kuinka suuret valtuudet oppiarvo Kiinassa antaa. Sivistyksensä nojalla voi halpasäätyisinkin nousta ruhtinaalliseen arvovaltaan. Kunniaportin keskiosan nimi on Tā Dž'eng Men, 'Suuren Täydellisyyden ovi'. 'Suuri Täydellisyys' on Kungfutsen sukutemppelin päärakennuksen nimi Dž'y Fu:ssa, samoinkuin se on näiden yleisten kungfutselaisten temppelien pyhimmän osaston nimi. Kunniaportin kautta, joka jakaa temppelialueen kahteen osastoon, tulemme nyt esikartanosta varsinaiseen pyhäkköön, jonka avointa keskustaa mainitaan nimellä Tan Dr'ï, 'Punainen Piha' — taaskin tuo merkitsevä väri. Tan Dr'ï oli Džou-dynastian aikana kuninkaallisen palatsin eteisen nimi. 'Punaisen Pihan' perällä on temppelin päärakennus Tā Dzeng Tien, 'Suuren Täydellisyyden Temppeli'.

Temppelin peräseinämän keskellä on joko jonkinlaisen kehyksen sisällä tai yksinkertaisella alttarin tapaisella korokkeella Kungfutsen nimitaulu, johon on merkitty: Drï-Šeng Hsien-Szï K'ung Tzï: — 'Viisaista Parhain Entisaikojen Opettaja Kungtse'. Nimitaulun edessä on erikoinen uhrialttari. Kungfutsen taulun molemmin puolin ovat hänen 'Neljä Seuralaistaan', Szï P'ei, joiden nimitaulut ovat hiukan pienempiä.

Kungfutsen oppilaat ja kungfutselaisuuden huomattavimmat edustajat ovat Kungfutsen sukutemppeliskä Dž'y Furssa, tuossa kungfutselaisuuden Pantheon'issa, ryhmitetyt neljään luokkaan, joista kuitenkin vain kaksi ensimmäistä luokkaa on sijoitettu temppelin päärakennukseen. Nämä kaksi luokkaa, puhtaimman kungfutselaisuuden edustajia, ovat saaneet sijansa Kungfutsen seurassa myöskin hänen paikallistemppeleissään. Ensimmäiseen luokkaan kuuluu vain neljä Kungfutsen parasta 'jäljennöstä', nuo yllämainitut 'Neljä Seuralaista' eli 'Toveria':

1. Jen Tzï (Jen Huei), Kungfutsen sukulainen ja ihmeoppilas; kunnianimi Fu' Šeng, 'Viisaan Toistaja'; kuoli nuorena, 32-vuoden ikäisenä; ei ole jättänyt jälkeensä kirjallisia tuotteita.Hänellä on myöskin oma temppelinsä Dž'y Fu:ssa, kotikaupungissaan, jonne hän myöskin on haudattu.

2. Tseng Tzï (Tsengtse), Kungfutsen parhaita oppilaita; kunnioituksen ja kuuliaisuuden tehostaja; siitä kunnianimi Tsung Šeng, 'Viisaan Kunnioittaja'.'Suuri Oppi' (Tā Hsio), sen selittävä osa, on hänen kirjoittamansa.'Seremoniakirjassa' (Li Dži) lienee myöskin hänen muistiinpanojaan.'Kunnioituksenkirja' (Hsiao Džing) on laadittu hänen nimessään.Hänen paikkansa on Kungfutsen vieressä oikealla, sen sijaan, että Jen Huei:n nimitaulu on vasemmalla — ensimmäisellä sijalla.

3. Tzï Szï (K'ung Dži'), Kungfutsen pojanpoika ja etevä oppilas; 'Kultaisen Keskitien' (Džung Jung) kirjoittaja; kunnianimi Šū Šeng, 'Viisaan Kertoja'.Hänen paikkansa on Jen Huei:n jälkeen vasemmalla.

4. Mong Tzï (Mongtse), Kungfutsen innokas ihailija; ei kuulunut hänen varsinaisiin oppilaisiinsa; eli 372-289 e. Kr. Klassillisen kirjallisuuden suurin tyylitaituri. Kunnianimi Jā Šeng, 'Toinen Viisas'.Hänellä on myöskin oma temppelinsä kotikaupungissaan Tsou Hsien:issa.

Kungfutselaisten suurmiesten toiseen luokkaan kuuluu 'Kaksitoista Älyniekkaa' Šzï-ōr Džē'. Näiden kunnianimi on Hsien Hsien, 'Edesmennyt Hyveenharjoittaja'.Yksitoista näistä on Kungfutsen omia oppilaita.Kahdestoista on yli tuhat vuotta jälkeenpäin elänyt henkilö: —

1. Min Tzï (Mintse), kunnianimeltään Tzï Ts'ien. 2. Ruan Tzï (Jantse); Tzï Jung. 3. Tuan-Mu Tzï; Tzï Kung. 4. Džung Tzï; Tzï Lu. 5. Pu' Tzï (Pu Tzï); Tzï Hsia. 6. Jiu Tzï; Tzï Ro'.Nämä ovat temppelin itäseinustalla.Sen länsiseinustalla ovat seuraavat kuusi 'älyniekkaa': —

7. Ruan Tzï (Jantse); Pē Njiu. 8. Tsai Tzï; Tzï Ngo (Tzï O). 9. Ruan Tzï (Jantse); Tzï Jiu. 10. Jen Tzï (Jentse); Tzï Jiu. 11. Džuan Sen Tzï; Tzï Džang. 12. Džu Tzï (Džutse, Chutse, Chu Fu-Tzï); Džu Hsï.

Viimeinen näistä on uudemman kungfutselaisuuden huomatuin henkilö, klassillisen kirjallisuuden oikeaoppisten selitysten kunnioitettu kirjoittaja, tavallaan oikeaoppisen kungfutselaisuuden perustajaEli 1130-1200 j.Kr.

Kolmannen luokan kungfutselaiset ovat saaneet sijansa Punaisen Pihan molemmin puolin olevissa sivurakennuksissa, läntisessä (Hsi U) ja itäisessä (Tung U). Nämäkin ovat yleensä Kungfutsen omia oppilaita. Suuri joukko onkin täällä merkkimiesten tauluja, 36 kappaletta kummallakin puolella, siis yhteensä 72. Kaiken kaikkiaan on kungfutselaisessa paikallistemppelissä 88 mestarin opetuslasta.

b) Palvonta

Tarkoin määrätyt uhrimenot ovat kummassakin suuressa palvontatilaisuudessa, keväällä ja syksyllä, aivan samat. Vieläpä niiden nimikin on sama: Ting Džï, 'Ting-Uhri'.Ting on määrätyn päivän nimi, jolloin uhri toimitetaan.Pääkaupungissa on uhrin toimittajana itse keisari tai hänen edustajansa.Maakuntien pääkaupungeissa on Kungfutsen palvonta korkeimman virkamiehen, maaherran, huolena.Muissakin kaupungeissa johtaa sikäläinen korkein hallitusvirkamies uhritoimituksia.Kungfutsen palvonta on siis kauttaaltaan ensi kädessä valtiollinen toimitus.Minkäänlaista papistoa ei kungfutselaisuudessa ole.Sen sijaan on buddalaisuudessa ja taolaisuudessa suuri joukko papillisia henkilöitä, miehiä ja naisia.

Hyvissä ajoin ennen varsinaisten juhlallisuuksien alkamista järjestetään pyhäkkö juhla-asuun.Koko juhlajärjestys, kaikkia yksityiskohtia myöten, on edeltäpäin tarkoin määrätty, vieläpä kirjallisesti ja piirustustenkin avulla esitetty.Kungfutsen nimitaulun eteen asetetaan taiteellinen uhriastia palavine suitsutuspuikkoineen.Sen molemmin puolin palaa suuri soihtu.Kolme pöytää järjestetään näiden eteen uhriesineiden asettelua varten.Keskimmäisellä pöydällä on useita maljakkoja täynnä kaikenlaista maanhedelmää, sekä suuri joukko viinalla täytettyjä pikareita.Sivupöydille asetetaan valmista ruokaa maljakkoihin ja kuppeihin.Temppelin keskelle, valkoisen silkkikäärön eteen, tuodaan uhrieläimet: — suuri härkä keskelle ja lammas ja sika sen oikealle ja vasemmalle puolelle, kaikki teurastettuina.

Varsinainen uhrin toimittaja, korkein paikkakunnan virkamies, on kolme päivää valmistautunut juhlatoimitusta varten ja vetäytynyt kokonaan pois julkisesta elämästä.Varhain juhlapäivän aamuna, jo ennen auringonnousua, hän saapuu suuren seurueensa kanssa temppelin esipihaan.Hän pukeutuu määrättyyn uhripukuun, jota säilytetään täällä hänen pukeutumishuoneessaan.Sen jälkeen johtaa seremoniamestari hänet 'Punaisen Pihan' koilliskulmaan pesemään käsiään vartavasten asetetussa maljakossa.Tällä välin ovat kaikki saattueeseen kuuluvat virkamiehet asettuneet kukin edeltäpäin määrätylle paikalleen.

Nyt ovat siis kaikki valmistukset tehdyt, nyt alkaa itse pyhä toimitus.Siinä on kolme osaa: —

1. Ing Šen, 'hengen vastaanotto'.

2. Hsien, uhritoimitus, ja

3. Sung Šen, 'hengen hyvästely'.

Viimeisen osan välittömässä yhteydessä tapahtuu uhriesineiden poissiirtäminen, Ts'ē Džuan

Kumealla jyminällä, ruutipaukkujen polttamisella ja meluavalla musiikilla alkaa juhlatoimitus.Uhrintoimittaja astuu pyhäkköön henkeä vastaanottamaan.Kun hän on saapunut Kungfutsen taulun ääreen, laskeutuu hän polvilleen, asettaa siihen tuohuksensa ja painaa kolme kertaa päänsä maahan.Tämä kumartelu uusitaan kolmeen otteeseen.Hänen siinä Kungfutsen henkeä vastaanottaessaan esitetään pyhäkön edessä olevalla korokkeella tähän tarkoitukseen edeltäpäin määrätty ylistyslaulu soittokoneiden säestyksellä.

Nyt alkaa kolmiosainen uhritoimitus (Hsien) läsnäolevalle hengelle.Ensikerralla asetetaan silkki ja viina keskimmäiselle pöydälle, molemmilla seuraavilla kerroilla sivupöydille.Jokaiseen asetteluun liittyy kolmikertainen kumarrus maahan asti, K'o T'ou, kuten henkien vastaanotossakin tapahtui.Samoin esitetään jokaisen uhrin aikana määrätty hymni, johon liittyy jonkinlainen vertauskuvallinen tanssi.

Laulajina ja soittajina käytetään uhritoimituksessa 50 miestä, jotka ovat jakautuneet kahteen osastoon, kummallakin oma johtajansa.Tanssijoina esiintyy 36 poikasta, jotka nekin ovat jakautuneet kahteen ryhmään.Laulajat ja soittajat ovat pyhäkön edustalla olevalla korokkeella, tanssi tapahtuu sen edessä pihamaalla.Kun nyt ylistyshymnejä lauletaan, niin nuo pojat, ollen pukeutuneina mahdollisuutta myöten Kungfutsen aikuisella tavalla ja pitäen vasemmassa kädessään huilua ja oikeassa fasaaninsulkaa, koettavat liikkeillään kuvannollisesti ilmaista laulussa esiintyviä sanoja.Kun esim.laulumiehet laulavat: 'Puhdas uhriviini on jo valmis', niin nuo pojat uhrin valmiutta osoittaakseen tekevät syvän kumarruksen.Samoin he koettavat huilulla ja sulalla, asettelemalla niitä eri asentoihin, kuvata laulussa esiintyviä kirjoitusmerkkejä.Vain kaikkein yksinkertaisimmat merkit voidaan tällä tavoin kuvata.Sellaisia ovat esim.Šang, Hsia, Ting; ylös, alas ja päivännimi Ting.

Juhlallisuudet päättyvät hengen hyvästelyyn (Sung Šen).Sitä ennen siirretään uhriesineet pois (Tsē' Džuan), viina juodaan, silkki poltetaan ja uhrieläinten liha jaetaan alempien virkamiesten kesken.Juhlallisuuksissa toiminut ylimmäinen virkamies kumartelee Kungfutsen hengelle hyvästiksi hänen nimitaulunsa edessä samalla tavalla kuin häntä vastaanottaessaankin, jonka jälkeen hän jättää temppelin juhlallisen saattueen seuraamana.

Samanlaisia menoja toimitetaan muidenkin nimitaulujen edessä alempien virkamiesten toimesta, vaikka tietysti vähemmän juhlallisella tavalla.

IV

SUURI OPPI

1.

SUURI OPPI JOHDATUKSENA KUNGFUTSELAISEEN ELÄMÄNKATSOMUKSEEN[33]

Kungfutselaisista teoksista olemme valinneet Suuren Opin yleiskatsauksellisen esityksemme keskustaksi, koska sillä on useita edellytyksiä tähän.

Ensinnäkin se on hyvin suppea, pieni vihkonen vain, jonka lukeminen ei rasita ketään.Sitten se itse ilmaisee olevansa johdatus kungfutselaisuuteen.Kaikki tärkeimmät käsitteet tulevat tässä esiin.Edelleen on teos muodolliselta asultaan parhaita ja järjestelmällisimpiä.

Varsinainen teksti, jota yleisesti pidetään Kungfutsen itsensä kirjoittamana, on hyvin lyhyt, sisältäen vain 205 sanamerkkiä, mutta siinä on kosketeltu hyvin laajakantoisia kysymyksiä ja viehättävällä tavalla. Kymmenen lukua sisältävä selityskirja, jossa yksityiskohdittain tarkastellaan varsinaisen tekstin väitteitä, kulkee yleisesti Kungfutsen oppilaan Tsengtsen nimellä, mutta asiaa ei ole täysin todistettu. Teokseen liittyy sitäpaitsi klassillisen kirjallisuuden oikeaoppisen selittäjän Džu Hsi:n huomautuksia, ja eräs aukko on täytetty Džu Hsi:n opettajan Dengtse:n selityksillä. Suuressa Opissa on siis ainakin neljän miehen kynän jälkiä. Paitsi Džu Hsi:ta, joka eli noin 1700 vuotta Kungfutsen jälkeen, on moni muukin klassillista kirjallisuutta selittänyt, mutta nämä selitykset eivät käännöksessä tule suoranaisesti esille.

Kielen puolesta on Suuri Oppi kirjava. Siinä on lainauksia kaikkein vanhimmista teoksista, Historiakirjasta ja erittäinkin Laulujenkirjasta, siinä on Kungfutsen ja hänen aikansa tyyliä ja vihdoin 12:nnen vuosisadan kehittyneempiä kielinäytteitä. Sananlaskuja ja mietelauseita on teoksessamme runsaasti. Muutamia itse teoksessa mainitaan sananlaskuiksi, jotka siis Kungfutsen aikana elivät kansan suussa. Toiset mietelauseet ovat Suuresta Opista siirtyneet jokapäiväiseen käytäntöön. [34] Edellistä lajia ovat esim. seuraavat: "Isä ei ymmärrä poikansa pahuutta, eikä hän ymmärrä laihonsa hyvyyttä." "Yksi sana sotkee seikan, yksi mieskin määrää kansan (I Jen fen Szï, i Ren ting Kue)." Jälkimmäistä lajia ovat esim. "Esineillä on juuret ja latvat, asioilla on loppu ja alku." "Rikkaus kaunistaa huoneen, hyve kaunistaa ihmisen (Fu' ruen U' Tē ruen Šen)." "Hyve on juuri, rikkaus on latva."

Sitäpaitsi on teoksessamme paljon sananlaskun tapaisia suppeita mietelauseita, jotka kääntäessä kadottavat niin paljon mehustaan.Sellaisia ovat esim.I Šen fā Ts'ai, i Ts'ai fā Šen, jossa kummankin lauseen sanat ovat samoja, mutta sanojen järjestys vain erilainen.Lauseella on tahdottu kuvata rikkauksien oikeata käyttöä: toinen kohottaa omaa arvoaan tavarain oikean käytön kautta, toinen taas kohottaa rikkauttaan laskemalla omaa arvoaan.Lause "Väärin tullut tavara, väärin myöskin menee, pahoin puhutut sanat pahoina myöskin palaavat" on kiinaksi lausuttu hyvin lyhyesti ja sattuvasti.— I Džia Ren, i Kue hsing Ren; i Džia Rang, i Kue hsing Rang: "Yksi ainoa koti rakas, koko valtio hyverikas; yksi koti kohtelias, koko piirin tavat parhaat."Vielä näyte Suuren Opin proosasta: Šang lao Lao, ōr Ming hsing Hsiao; Šang džang Džang, ōr Ming hsing Ti.(Kun hallitsija pitää vanhoja vanhoina, niin kansassa herää vanhempien kuuliaisuus; kun hallitsija pitää iäkkäitä iäkkäinä, niin kansassa herää nuoremman veljen alistuva mieli.)Merkkien luku lauseessa vaihtelee 1-6.(On kokonaisia teoksia, joissa jok'ikinen lause on kolmi- tai nelimerkkinen.)Kielellisinä kaunistuskeinoina käytetään alku-, loppu- ja keskisointuja, 'tyhjien' ja 'täysien' sanojen taitehikasta vuorottelua, eripitkien lauseiden sääntöperäistä kertaamista, iskusanan säännöllistä uudistamista, vastakohtien tarkkaa järjestelyä j.n.e.Suuren Opin kieli on yleensä tyypillistä klassillisen kirjallisuuden kieltä, ainoastaan Mongtse on vielä taitehikkaampaa, mutta samalla helppotajuisempaa.Mongtsen kielen kauneus on sen suuripiirteisyydessä, kuvarikkaudessa, plastillisuudessa.

Suuri Oppi on, kuten kaikki Kungfutsen toimittamat teokset, ensi kädessä eetillistä sävyä. Lähtökohtana on valtakunnan hallitsemisen vaikea kysymys ja hallitsijan persoona. Erikoisen aiheen tällaisten kysymysten käsittelyyn antoi vanhan Džou-hallitsijasuvun (1122-255 e. Kr.) heikot hallitsijat, liittolaisvaltioiden keskinäinen kinastelu, ympärillä asuvien raakalaiskansojen alituiset hyökkäilemiset ja yleinen epävarma, jopa kurjakin valtiollinen ja yhteiskunnallinen tila. Sivistyneiden huomio on sitäpaitsi Kiinassa aina kääntynyt hallituskysymyksiin. Opinnot ovat aina tarkoittaneet ensi kädessä hallitusvirkoihin pääsyä.

Sekasortoiseen tilaan toivotaan apua entisten aikojen tarkastelusta. Kaukaisimpaan muinaisuuteen kääntyy profeetan katse neuvoa ja valaistusta hakien. Vanhojen aikojen ihailussaan lienee Kungfutse kuvannut nuo entiset kultaiset ajat ehkä liiankin hyviksi, kuten moralisoivassa esityksessä helposti tapahtuu. Kiinalaiset ovat kuuluja vanhanihailustaan ja -kunnioituksestaan, mutta Kungtutse on suurin konservatisti, oikea antikvaristi, ja kungfutselaisuuden lipun alla on vanhan ja vanhojen kunnioitus tehostetuimmassa muodossaan säilynyt.

Suuren Opin Selitysteoksessa on kuitenkin kosketeltu myöhäisempääkin aikaa, tullen lopulta aivan Kungfutsen edeltäjiin Lu-valtiossa (Šan Tung:issa).Esimerkkeinä käytetyt historialliset henkilöt ovat lähes kahden tuhannen vuoden ajalta ennen Kungfutsea.Kaikki tärkeimmät vanhan Kiinan merkkimiehet esiintyvät Suuressa Opissa: Ti Jao, Ti Šuen, Tā Y, Dž'eng T'ang, Uen Uang, U Uang, Džou Kung y.m.

Kirjan tarkoitus olisi otsikon mukaan kolminainen: 1) hallitsijan jaloimpien hyveiden huomatuiksi saattaminen, 2) senmukainen vaikutus kansaan ja 3) jatkuva eläytyminen parhaimpaan hyvään. Ensimmäinen ja viimeinen voidaan kuitenkin supistaa yhteen, hallitsijan itsekasvatukseen, joten Suuren Opin kaksi pääajatusta ovat 1) hallitsijan itsekasvatus ja 2) rakkaus kansaan. Nämä kaksi puolta tulevat selvästi esiin kiinalaisessa Suuren Opin Taulukossa.

Nämäkin ovat erottamattomassa yhteydessä keskenään, hallitsijan hyveellisyys näet vaatii häntä rakastamaan kansaa, niinkuin isä lapsiaan; häntähän sanotaankin 'kansan isäksi', ja isän hyve on Lempeys, Tzï.Hallitsijan hyve ei kuitenkaan ole Tzï, vaan Ren, joka rakkauden ohella sisältää oikeudenmukaisuuden.Hyveiden luettelossa olemme Ren-sanan kääntäneet 'Ihmisyys'-sanalla.Toiselta puolen kansa myöskin kunnioittaa ja seuraa hallitsijaansa, niinkuin lapsi isäänsä.Suuri Oppi todistelee, kuinka hallitsija voi viedä koko kansan mukanaan joko hyvään tai pahaan, ennen kaikkea antamansa esimerkin voimalla.

Kun hallitsija 'harjoittaa ja omistaa' kaikkia hyveitä, niin hänestä tulee se, mikä hänen pitääkin olla, Šeng, Täydellinen Viisaus, hyveiden ruumiillistunut ilmaus, koko kansan esikuva. Tämä 'sisäinen viisaus', ei ainoastaan pane omistajaansa alati 'kirkastumaan hyveissä', ja lakkaamatta 'pelolla ja vavistuksella' ponnistelemaan 'parhaimpaan hyvään', vaan se ilmaiseikse myöskin ulospäin todellisena 'kuninkuutena', Uang, rakkautena kansaan, johon hänen hyveellisyytensä ja esikuvansa vaikuttavat kerrassaan uudestiluovasti.

Kirjan johtava aate on siis yksin Hyve, Tē"Ruhtinas pitäköön huolta hyveistänsä.Kun hänellä on hyveitä, on hänellä miehiä.Kun on miehiä, on myös maata.Kun on maata, on myös käyttövaroja.""Hyve on juuri, rikkaus latva."Hyve-sana, Tē, merkitsee 'suoraa sydäntä' ja (uudempi merkin muoto) 'suoran sydämen mukaista vaellusta'.Džu Hsi sanoo Suurta Oppia johdatukseksi siveysoppiin.Tämä moraalifilosofia ei kuitenkaan ole niin paljon filosofoivaa kuin käytännöllistä laatua.Voimakas eetillinen paatos on teokselle ominaista.

Hyveen harjoituksessa erotetaan seitsemän eri piiriä, jotka ovat ikäänkuin kehässä, sulkien toinen toisensa. Lueteltuina suurimmasta pienimpään ne ovat seuraavat: Suurisänmaa (T'ien Hsiā), valtio (Kue'), perhe (Dzia), yksilö (Šen, ruumis), tunne-elämä (Hsin, sydän), tahtoelämä (I, tarkoitus, ajatus) ja tietoelämä (Drï).

Isänmaan rauha riippuu yksityisvaltioiden hyvästä järjestyksestä; valtiot taas niiden kotien hyvistä tavoista; kodit yksityishenkilöiden, varsinkin perheen pään, itsekasvatuksesta; itsekasvatus edellyttää tunteiden ja halujen hillitsemistä, 'sydämen ojentamista'; sydämen ojentamiseen tarvitaan tahtoa ja valpasta ajatustensa vartioimista, varsinkin yksinäisyydessä; asiain olemukseen tunkeutuvat laajat tiedot auttavat parhaiten tahtoa oikealle tolalle; tietojen laajentaminen on ensi kädessä olevaisen älyllistä tarkastelua.

Ensimmäinen asia on siis tunkeutua olevaisen ytimeen (Ke' U').Tämä sisältää, ei vain olevaisen järkiperusteiden tutkimista, vaan myöskin kirjallisuuteen, historiaan ja ihmisluontoon tutustumista, kuten taulukosta käy ilmi.U' merkitsee olevaista yleensä; Ke': saavuttaa, rajoittaa, vaikuttaa, uudistaa; raja, kehä, malli, äly.Ke' U': älyllisesti tarkastella olevaista, eritellä, filosofoida.Tällaisen intellektuaalisen luonnontarkastelun, olevaisen olemukseen ja ytimeen tunkeutuvan silmäyksen, yhdessä ihmiselämän ja historian tuntemuksen kanssa, pitäisi vaikuttaa se ihme, että meissä syntyy hyvä tahto, puhdas ja vilpitön mieli.Tieto sellaisenaan ohjaa meitä hyvään.

Tärkeässä kohdin siis kungfutselaisuus ratkaisevasti asettuu intellektualismin kannalle. Tämän mukaan olisi viisaus suurin hyve. Sillä mitä viisaampia me olemme, sitä parempia me olemme myöskin. Mitä enemmän meillä on tietoja, sitä enemmän meillä on hyvää tahtoa. Mitä enemmän me niin hyvin yksityiskohdissaan kuin yleispiirteissään tunnemme sekä nykyisyyttä että menneisyyttä, sitä enemmän meillä on mahdollisuuksia menetellä oikein, ja sitä enemmän on takeita, että me myöskin tahdomme menetellä oikein. Ei ole suotta kiinalaisessa hyveiden taulukossa asetettu Viisautta keskustaan.

Tästä tiedon palvomisesta on ollut lyhyt matka tietäjien palvontaan. Tietomiehillä ja viisailla on puolittain jumalien asema Kiinassa. He ovat 'taivaisen järjestyksen' tuntijoita ja edustavat sitä maan päällä. Keisari on viisaista ensimmäinen, Šeng. Hän korkeanomakätisesti tutkii tohtoreita ja antaa joka kolmas vuosi yhdelle onnelliselle korkeimman mahdollisen oppiarvon, Džuang Yen. Kungfutse on viisautensa kautta kohonnut ruhtinasten rinnalle ja kaikkien oppineiden, vieläpä keisarienkin jumalaksi. Mutta jok'ikinen 'lukumies' (Tou Šu Ren eli Uen Szï) on hänkin jonkinlaisen palvonnan esineenä. Opettaja asetetaan viimeisenä arvovaltojen joukkoon, jossa neljä muuta ovat Taivas, Maa, Ruhtinas ja Vanhemmat. Tämä viisimerkkinen taulu asetetaan usein talon peräseinälle ja sen edessä toimitetaan palvontaa kuten epäjumalille konsanaan. Tien, Ti, Džyin, Ts'ing, Szï, nämä viisi arvovaltaa, ovat aito kungfutselainen kokoomus; taivas ja maa, perhe ja valtio, viisaus ja hyve on siinä kudottu erottamattomaksi kokonaisuudeksi, seikka, joka on niin ominaista kungfutselaisuudelle. Ei kuitenkaan vain opettajan nimi ole palvonnan esine, vaan opettaja itse tietysti myöskin saa oppilailtaan samanlaistak ohtelua. Polvilleen on oppilaan ollut langettava mestarinsa edessä, ja opettajalla on ollut oikeus menetellä oppilaansa kanssa niinkuin hän on tahtonut.

On pantava merkille, että Suuren Opin Selityskirjasta puuttuu juuri tämä tärkein kohta.Emme saa tietää, miten Kungfutsen oppilas ja aikalainen tämän luonnontarkastelun (Ke' U') on selittänyt, sillä vanhoista käsinkaiverretuista bambulaatoista ovat tätä asiaa käsittelevät liuskat ajan vieriessä ja vainojen ja hävitysten myrskyissä tyystin kadonneet.Arvaa sen, miten suurena vahinkona kiinalaiset tätä pitävät.Vajaa paikka on täytetty miehen selityksillä, joka eli yli puolitoista tuhatta vuotta myöhemmin.

Džu Hsi:n opettajan Dž'engtse:n mukaan on Ke' U' jatkuvaa vaarinottoa kaikista esiin tulevista asioista.Sen edellytyksenä on ihmisluonnon taipumus tiedoitsemiseen, ja toiselta puolen on kaikessa olevaisessa aina jotain järjellistä.Kuitenkin tämä järjellisen havaitseminen, joka tapahtuu siirtymällä tunnetusta tuntemattomaan ja läheisestä kaukaisempaan, vaatii pitkäaikaisia ponnistuksia; sitä ei saada valmiina lahjana.Mutta jos meillä on kärsivällisyyttä tarpeeksi, pyrkiäksemme aina vain eteenpäin, viimeiseen päätekohtaan saakka, niin eräänä kauniina päivänä teemme vihdoin tuon suuren löydön: Me havaitsemme omaavamme laajakantoisen ja läpikotaisen katsauksen koko maailmankaikkeuteen.Silloin on sielunelämämme sellaisenaan ja monine suhteineen olevaiseen, kaikki tyynni valaistua.Olevaisen muoto ja sisällys, ydin ja kuori, kaikki on selvää.Lopputulos on siis jonkinlainen intuitio, maailmankaikkeuden kokonaisnäkemys.

Kungfutsen aikoihin esitti Sokrates länsimailla samanlaisia väitteitä tiedon perustavasta merkityksestä siveelliselle elämälle.Samalla tavoin tahtoi hänkin 'synnyttää' horjumattomia siveellisiä käsitteitä ja niiden mukaista toimintaa pelkän tietokyvyn avulla.

Olisi odottanut, että siveellisen pyrkimyksen viimeinen rengas olisi yhdistetty henkimaailmaan, jumalaan, mutta siihen ei ole viittaustakaan varsinaisessa tekstissä, — ellei tahtoisi nähdä tuohon U'-sanaan sisältyvän myöskin henkiolentoja.Sitä emme tiedä, kun alkuperäinen selitys puuttuu.Joka tapauksessa olisi U'-hun sisältyvä jumala-aate hyvin panteististä laatua.Voinemme sanoa, että tässä taas tulee ilmi tuo Kungfutsen suuri pidättyväisyys uskonnollisiin kysymyksiin nähden.Varsinaisessa tekstissä ei esiinny sanaakaan jumalasta, tai edes jumalallisesta maailmanjärjestyksestä (T'ien Ming), ainoastaan Taivaan Poika (T'ien Tzï) mainitaan.Selityskirjassa esiintyy sen sijaan sekä Šang Ti että Tien Ming.

Kungfutse tahtoo uskollisesti pysyä siinä piirissä, minkä hän täysin tuntee.Ihmiselämän ja yhteiskuntajärjestyksen kuvaajana hän on omalla alallaan.Täytyy antaa tunnustusta Kungfutselle näiden asiain käsittelystä.Tuo yhteiskuntarakenteen kudos, joka Suuressa Opissa esiintyy, osoittaa toiselta puolen verrattain kehittyneitä oloja, toiselta puolen se todistaa kirjoittajansa taitavaa sommittelua.

Kaikkein tärkeimpiä puolia tässä sommittelussa on taito, millä koko rakenne on saatu niin tiiviiksi ja tukevaksi.Erityisesti on ihailtava sitä tapaa, millä yksityinen ja yleinen, käytännöllinen ja siveellinen, tieto ja hyve ovat toisiinsa liitetyt erottamattomaksi kokonaisuudeksi.Taivaan Pojasta alkaen aina alimpaan rahvaaseen asti on yksilöiden itsekasvatus (Siu Šen), haluihin, tahtoon ja tietoon nähden, selvästi perustuksena sekä yksityisen itsensä elämälle että perheelle, valtiolle ja koko isänmaalle.Tätä yhtä, itsekasvatusta, jok'ikinen pitäköön kaiken juurena.

Kun luonnontarkastelun kautta tietopiiri on täysin avartunut (Drï Drï), niin samalla on tahto tullut hyväksi (Dž'eng I) ja halut ja tunteet hallituiksi, niin, koko sydän on ojennettu (Dženg Hsin).Kun näin on ihminen kasvatettu (Siu Šen), niin samalla on saatu edellytykset hyvälle järjestykselle kodissa (Ts'i Džia) perustus valtion hyvälle hallitukselle (Drï Kue) ja taattu rauha Taivaan alla (P'ing T'ien Hsiā).

Suurisänmaan sisäinen rauha on siis kungfutselaisuuden korkein onni.Tässä taas tuo Yleismieli (Kung), jota edellä sanoimme kungfutselaisen etiikan olennaiseksi piirteeksi.Se ei kuitenkaan ulotu keltaisen heimon ulkopuolelle.Ei-kiinalaisiin suhtaudutaan kuten juutalaiset, kreikkalaiset ja roomalaiset barbaareihin.Mitään taivaista tai kuolemantakaista onnea ei myöskään tavoitella; maallinen paratiisi on silmämääränä, Kiina on oleva Taivaan valtakunta maan päällä, T'ien Hsiā.

Ei ole mikään sattuma, että Suuren Opin varsinaisen tekstin niin tärkeässä esityksessä johdonmukaisesti pidättäydytään kaikesta siitä, mitä me sanomme uskonnolliseksi.Suuri Oppi kuvastelee tarkoin Kungfutsen uskonnollista kantaa, jota olemme sanoneet eräänlaiseksi agnostisismiksi, tietämättömyytensä tunnustamiseksi yliaistillisiin kysymyksiin nähden."Henkiä sopii palvella, mutta muuten on niistä pysyttävä loitolla", tämä kuvaa niin sattuvasti Kungfutsen kantaa.

Selityskirjan kanta uskonnollisiin kysymyksiin nähden ei ole niin puhtaasti pidättyväinen.Mainitsimme jo, että sekä Šang Ti että T'ien Ming tulevat siinä esille, mutta, — se otettakoon huomioon — ainoastaan lainauksina vanhimmista teoksista, Historiakirjasta ja Laulujenkirjasta.Edellisestä otettu lainaus kuuluu: Dž'eng T'ang (1766-1753 e.Kr.)"tarkkasi ja tutkisteli Taivaan selviä lakeja (T'ien ming Ming)".Vielä on toinenkin lainaus Historiakirjasta, jossa esiintyy Ming-sana (X, 11), jonka olemme kääntäneet 'kohtaloksi'.Laulujenkirjan lainaus puhuu Šang Ti:sta: "Niinkauankuin In-suku ei ollut kadottanut kansan suosiota, olivat sen (hallitsijat) Šang Ti:n vertaisia (X, 5)."

Järkähtämätöntä uskoa Kaitselmukseen (T'ien Ming), vieläpä Šang Ti:nkin korkeimpana jumalana, voimme pitää täysin kungfutselaisena, vaikka Kungfutse itse ei mielellään näistä asioista puhu. Hänkin kuitenkin otti uskollisesti osaa aikansa uskonnollisiin menoihin, vieläpä hän juuri suureksi osaksi ne järjestikin, ja hänen järjestystään yhä noudatetaan jumalanpalvelusmenoissa. Li oli Kungfutselle erittäin rakas, ehkäpä yhtä rakas kuin Tē:kin (hyve).

On selviä todisteita olemassa, että Kungfutse uskoi vaikeissa tilanteissa kohtalonsa kokonaan riippuvan Taivaasta ja että ihmiset eivät voineet tehdä hänelle mitään ilman Taivaan sallimusta. Tähän vakaumukseen hän on tullut siveellisen vaelluksensa perustuksella ja sen tehtävän tähden, jonka hän on ymmärtänyt omakseen. Sillä Taivas palkitsee ja siunaa hyvää, mutta rankaisee pahaa. "Hyvällä on hyvä palkka, pahalla on paha palkka": Šan jiu šan Pao, O jiu o Pao. Ja sekä palkinto että rankaisu saadaan tässä elämässä; osittain se tulee suoraan meidän osaksemme, osittain saavat meidän jälkeläisemme joko hyvää tai pahaa meidän tähtemme osakseen, — varsinkin pahaa, siinä tapauksessa, että me itse emme ole rangaistusta rikoksistamme kärsineet. Jälkeläisiin kohdistuvaa Taivaan palkintoa tai rangaistusta sanotaan nimellä Yen Pao, kaukainen palkanmakso.Asianomaiseen yksilöön kohdistuvaa kuolemantakaista palkintoa tai rangaistusta ei kungfutselaisuus tunne.

Jonkinlainen jumalanpelko, korkeamman maailmanjärjestyksen kunnioitus, on siis siveellisen vaelluksen perimmäisenä vaikuttimena.Viisauden korkein aste on tämän jumalallisen maailmankaitselmuksen ymmärtämistä ja hyve varsinaiselta olemukseltaan on sopusointuista vaellusta 'taivaisen järjestyksen' kanssa.

SUUREN OPIN TAULUKKO.

Tässä on kungfutselaisuuden perinnäiset perusopetukset.Joka seuraa tätä oppia, hänellä on myötäinen elämä ja rauhainen kuolema.Tämä taulukko on laadittu asetettavaksi työtuolin oikealle puolelle, muistutukseksi niinkuin vanhoilla oli apunaan kehoituspiirroksia vöissään ja pesumaljakoissaan.Sillä:

Taivainen järjestys on kehitetty Suuressa Opissa suurimpaan täydellisyyteensä.Tästä seuraa että: —

Sikäli kuin tähän oppiin syvennytään se tekee hyväksi yksityishenkilön: se antaa hänelle sisäisen viisauden.Ja: Sikäli kuin tätä oppia sovelletaan, se tekee hyväksi koko isänmaan: se opettaa ulkoista kuninkaallisuutta.Yleisinä ohjeina ovat seuraavat kaksi sääntöä: Puheissasi noudata taivaista järkeäsi!

Teoissasi mukaudu ihmisluonnon mukaan!

Motto: Taivaan Pojasta alkaen, aina kansanjoukkoihin asti, tätä yhtä, itsekasvatusta, jok'ikinen pitäköön kaiken juurena.

I. SISÄINEN VIISAUS: KIRKASTU HYVEISSÄ!

1. Olevaisen älyllinen tarkastelu

Tutustu perusteellisesti klassillisiin kirjoihin ja historiaan.Tee tutkimuksia menneisyydestä ja nykyisyydestä.Opi tuntemaan ihmisluonto.Tutki kaiken olevaisen järkiperusteita!

2. Tiedon täydellistyttäminen

Tee ero luonteen ja kohtalon suhteen.Pidä aina erillään oikeus ja etu.Ymmärrä mikä on oikea oppi.Hylkää harhakäsitykset!

3. Tahdon tekeminen hyväksi

Älä petä itseäsi!Anna oikea arvo kunnioituksen ja pelon tunteille.
Pidä silmällä alkuaiheita. Hoida huolella sydäntäsi!

4. Sydämen ojentaminen

Pidä kiinni keskitiestä.Vaali oikeata mielialaa.Varo vääriä haluja.
Kavahda kaikkea haitallista!

5. Itsekasvatus

Varo puhetta ja käytöstäsi.Ilmaise oikea ylevyytesi.Opettele sävyisyyttä ja kunnioitusta.Omaa antaumusta ja uskollisuutta!

II. ULKOINEN KUNINKUUS: RAKASTA KANSAA!

6. Kodin kunnossapitäminen

Kunnioitusta vanhemmille!Ystävyyttä vanhempien ja nuorempien veljien
kesken. Muistuta miehen ja vaimon avuja. Valitse huolella ystäväsi.
Erota tarkoin eri sukupuolet. Huolehdi sääntöjen noudattamisesta.
Valvo kasvavan polven kasvatusta. Kavahda kaikkea puolueellisuutta.
Elä sovussa sukulaisten kanssa. Ole ahkera ja säästäväinen!

7. Yksityisvaltion hyvä hallitus

Tutustumista järjestöjen hoitoon!Yhtenäisyyttä politiikassa!Kunnioita Taivasta ja esi-isiä!Huomaa kykyjen erilaisuus.Rakasta kansaa!Tehosta kansanvalistustyötä.Huolehdi lain ja oikeuden käytöstä!

8. Isänmaan rauhoittaminen

Sotataitoa tarvitaan!Oikeudenmukaisuutta palkinnoissa ja rankaisuissa.Laajasydämisyyttä lausunnoissa.Säästäväisyyttä valtiovarojen käytössä.Taitoa lakien laadinnassa!

Kaikessa muista kultaista sääntöä:

PYSÄHDY VASTA PARHAASSA HYVÄSSÄ!

* * * * *

Yksityisiä siveyssääntojä ei johdeta niin paljon kaitselmuksesta kuin yksilön suhteesta yhteiskuntaan ja maailmankaikkeuteen. Tämän ilmaisee niin selvästi nuo niin sanoaksemme kungfutselaisuuden kymmenen käskyä, joiden kautta yksilön suhde yhteiskuntaan on mitä tarkimmin määrätty. Nämä kymmenen käskyä johdetaan yhtä monesta erilaisesta yhteiskunnallisesta asemasta, jotka parittain yhdistetään toisiinsa ja näin saadaan Viisi Suhdetta, U Luen, jotka muistuttavat viittä perushyvettä (Viittä Vakiota, U Dz'ang).Nämä viisi suhdetta ovat:

Valtiollinen, Džyin Dž'eng, ruhtinas ja ministeri; isällinen, Fu Tzï, isä ja poika; veljellinen, Hsiung Ti, vanhempi ja nuorempi veli; aviollinen, Fu Fu, mies ja vaimo; ja toverillinen, P'ong Jiu, toveri ja ystävä.

P'ong ja Jiu-sanat kumpikin merkitsevät ystävää ja ystävyyttä; edellinen, P'ong, enemmän yhtäläisen elämäntehtävän aiheuttamaa toveruutta, jälkimmäinen, Jiu, sydämen sointujen synnyttämää tosiystävyyttä.Edellistä edustaa sanamerkki, joka on kokoonpantu kahdesta yhtäläisestä taivaan kappaleesta, kuusta.Jälkimmäiselle merkille kuvaavaa on, että siinä on 'vasemman käden' koukussa — vasen on kunniapuoli — joku 'lisä'.Tarkoin otettuna on tässä siis kaksi erilaista asemaa.Jokapäiväisessä puheessa ei kuitenkaan tehdä tätä eroa, vaan P'ong ja Jiu käytetään yhdessä merkitsemään ystävää.

Eri sukupuolten kesken ei voi olla ei P'ong- eikä Jiu-ystävyyttä. Tässä ei voi tulla kysymykseen mikään muu kuin Fu Fu, aviomies ja aviovaimo. Fu Fu ovat kaksi aivan erilaista sanamerkkiä sekä kokoonpanoltaan että sävelkoroltaan — edellisellä on tietysti korkeampi korko. Se on kokoonpantu samoista osista kuin Taivas (T'ien): 'yksi' ja 'suuri', — sovitus on vain hiukan toinen. Se merkitsee, paitsi aviomiestä, viisasta ja huomattavaa henkilöä, kansojen opettajaa (esim. K'ung Fu Tzï, Kungfutse), sekä myöskin työmiestä. Tässä sanamerkissä esiintyy henkisen ja ruumiillisen työn yhtäläinen korostus. — Jälkimmäinen Fu on yhdistys 'luudasta' ja eräästä toisesta sanasta, joka merkitsee naista yleensä. Miehen ja vaimon ero on siis näistä sanoista päättäen yhtä suuri kuin taivaan ja maan: toinen hipoo taivasta, toinen lakaisee maata.

Jos eri sukupuolten välinen suhde on suppeampi kuin länsimailla, — siitä ei voi puhua ennen hääpäivää, eikä yleensä muutoin kuin Fu Fu-suhteena; tässä on sivuutettu äidin suhde poikiinsakin —, niin oli ystävyyssuhde sen sijaan laaja, kuten näimme. Samaa on sanottava 'veljellisestä' suhteesta. Hsiung Ti on katsottava täydennykseksi isän ja pojan suhteelle, jonka jälkeen se välittömästi seuraakin. Miehen ja vaimon suhde on vasta kolmantena, tämä, jota me ehkä pitäisimme ensimmäisenä. 'Vanhempi ja nuorempi veli' edustavat, sanallisen merkityksensä ohessa, ylimalkaan ylempiä ja alempia, vanhoja ja nuoria. — Näidenkin sanamerkkien rakenne kuvaa selvästi niihin liittyvää ajatusta. 'Hsiung' tietää suuta ja syömäriä, kun taas 'Ti' on pakotettu jousensa kanssa syötävää hakemaan tai paimentolaisena itseään elättämään. Isän kuoltua siirtyy rajaton valta nuorempien veljien yli vanhimmalle veljelle, joka on tällöin astunut alamaisen lapsen asemasta perheen pään täysiin valtuuksiin. Nuorten alistuva vanhojen kunnioitus — siinä Ti:n yleinen sisällys, lähennellen siis Ksiao-käsitettä.

Niinkuin Hsiung Ti ulottuu perhepiirin ulkopuolelle, niin myöskin Fu Tzï, isä ja poika. Usein yhdistetään Fu, isä, vanhempaan veljeen, Hsiung; täten muodostunut Fu Hsiung merkitsee yleensä iäkkäitä ihmisiä, samoinkuin Fu Lao vanhoja. (Sanamerkki Fu on aivan erilainen kuin miehen ja vaimon Fu-merkit.) Tzï, poika, yhdistetään taas nuoremman veljen, Ti-sanan, kanssa merkitsemään nuorempaa kansaa ylimalkaan. Tzï-sanaa käytetään myöskin kunnioitusterminä suurmiehistä (esim. K'ung Fu Tzï eli K'ung Tzåi; Kungtse, Kungfutse).

'Ministeri' termissä Džyin Dž'en merkitsee yleensä virkamiehiä, joiden kanssa ruhtinas on suoranaisissa tekemisissä. Dž'en oli keisarivallan aikana kiinalaisten virkamiesten 'minä'. Alkumerkitykseltään se on sama kuin meikäläinen 'ministeri', s. o. palvelija. Korkeimmassa asemassa, koko yhteiskuntarakenteen huippuna ja koossapitäjänä, on Džyin eli Džyin TzïSanamerkki Džyin jakautuu kahteen osaan, joista ylimmäinen merkitsee: 'hallita, ohjata; ohjaaja, tarkastaja'.Alempi osa merkitsee suuta ja puhetta.Ajatus on siis selvä: 'Käskyjä jakeleva suu, kaikkea hallitseva puhe'.Merkin äänneasukin on nähtävästi yhdistys sen molempien osien äänteistä: k'ou + in > Džyin.

Teorian mukaan tuli valtion päämiehen olla paras ihminen maailmassa.Sen vuoksi ei Džyin merkitse ainoastaan: 'päällikkö, hallitsija, suvereeni'; vaan myöskin: 'ihanne-ihminen, gentlemanni, yli-ihminen'.Hallitsijan arvonimestä on siis tullut jokapäiväinen kohteliaisuus- ja iskusana kansan keskuuteen.Kaikki eivät voi olla 'Taivaan Poikia', mutta kaikki voivat omata ruhtinaallisia avuja.Kaikilla on sama ruhtinaallinen ihanne.

Suuren Opin mukaan (III, 3) on ruhtinaan hyve RenSe on sana, jolle ei löytyne aivan tarkkaa vastinetta länsimaisissa kielissä.Kun ruhtinas on koko kansan kaikkien jäsenten ihanne, niin tulee hänen omistaa kaikki mahdolliset ihmisavut.Hänestä hajautuvat kuin prismasta kaikki kymmenen siveyssädettä.Ren-sanaa voisimme tulkita sanoilla: Ihmisyys, humaanisuus, hyveherkkyys, oikeamielinen rakkaus.Laulujenkirjan lainauksesta (III, 3) näkyy, kuinka ruhtinaan tulee kyetä asettumaan kaikkiin elämänasemiin ja niissä toteuttaa kullekin ominaisia avuja.Ren, kuninkaallinen hyve, on yksi viidestä perushyveestä, vieläpä niistä ensimmäinen.

Kun sosiaalisessa elämässä tehdään näin tarkka ero ihmisen ja ihmisen kesken, niin se on omansa synnyttämään kullekin asemalle ominaisia paheita.Kiinan historia puhuu liiankin selvästi, miten rajattoman vallan tunto on vienyt hallitsijoita epäinhimillisiin tekoihin.Senvuoksi muistakoon hallitsija olevansa vain ihminen ja osoittautukoon elämässään inhimilliseksi.Suuret virkamiehet, sekä vanhana että uutena aikana, ovat usein valtansa nojalla eronneet keskushallituksesta, tuottaneet tuhoisia kapinoita, julistaneet erinäisiä osia valtakunnassa itsenäisiksi ja monin tavoin toimineet itsekkään etunsa laskuun.Sen vuoksi on heille tärkeintä kunnioitus ja uskollisuus esivaltaa kohtaan.

Virkamiehen, valtion palvelijan ('ministerin') hyve on Laulujenkirjan lainauksen mukaan (III, 3) kunnioitus (Džing). Yleisemmin esitetään kuitenkin Džung, lainkuuliaisuus, lojaalisuus, virkamiehen hyveeksi.Tämä Džung merkitsee kokoonpanoltaan 'keskellä olevaa sydäntä', miestä, jonka sydän on paikallaan.Džung ilmaisee uskollisuutta esivaltaa kohtaan ja isänmaallista mielialaa, vastakohtana yksityisharrastuksille ja oman edun etsinnälle.

Kiinalaiset isät, itsevaltiutensa tuntien, ovat usein todellisia tyranneja kodissaan. Kohteliaassa puheessa käytetään puhutellun isästä tavallisimmin termiä: 'Kunnioitettava Ankaruus (Ling Jen)', tai 'Kunnioitettava Arvokkuus (Ling Tsuen)'. Senvuoksi on tärkeätä huomauttaa heille, etteivät tyystin unohtaisi rakkautta. Isän varsinainen hyve (III, 3) on Tz'ï, 'lempeys, sydämellisyys, tunteenomainen rakkaus' — sana, jota kohteliaassa puheessa käytetään äidistä.Kun isät ovat luonnostaan enemmän kovia, niin ei ole pelkoa, että tässä ilmeneisi hemmottelevan rakkauden vaaraa.Hallitsijasta käytetty Ren ilmaisee, ettei hänen rakkautensa saa olla tunteiden, vaan järjen ohjaama.

Pojan hyve on HsiaoTämä on kiinan tärkeimpiä sanoja, kansallishyveiden harjoituksessa ehkä enimmän viljelty käsite, sama kuin raamatullisen neljännen käskyn sisällys.Hsiao on yhdistys merkeistä Lao ja Tzï; ylempi osa, Lao, on 'kunnianarvoisa, vanha' merkitykseltään.'Poika, lapsi (Tzï) kunnianarvoisen vanhuksen jalkain juuressa', sen voi lukea merkin rakenteesta.Muuta merkitystä sillä ei olekaan kuin lapsenkunnioitus vanhempiaan — myöskin äitiä — kohtaan.Asia on tietysti sen arvoinen, että se on tarvinnut oman terminsä.

Kymmenes kungfutselaisista peruskirjoista, "Kunnioituksenkirja" (Hsiao Džing) kehittelee monipuolisesti oppia "Pyhä Julistus" koskettelee myöskin Hsiao-käsitettä.Siinä sanotaan m.m.: Vanhempien kunnioitus on oikeana oppina selviö taivaassa ja maassa; ihmiselämässä se on kaikkien hyveiden perustus ja juuri.Varsinainen vanhempien kunnioitus sisältää kaksi puolta: vanhempien mielen ilahduttamista ja huolenpitoa heidän ruumiillisesta hyvinvoinnistaan.Vanhemmat ovat kuin aurinko; niinkuin se keväällä synnyttää elämää ja syksyllä antaa sen sammua, niin on vanhemmillakin oikeus määrätä lastensa elämästä ja kuolemasta.Heidän tekonsa ovat yläpuolella lasten arvostelun.Hsiao Tao (Hsiao:n tie, oppi) vaatii pojalta koko ikänsä 'sokeaa' kuuliaisuutta isäänsä ja, tämän kuoltua, vanhempaa veljeään kohtaan.Eikä tämä kuuliaisuus ja kunnioitus kohdistu vain elävään isään tai veljeen, vaan myöskin kuolleisiin esi-isiin.

Riittäköön tämä Hsiao:sta. Vanhemman ja nuoremman veljen hyveitä ilmaisevat 'veljiä' merkitsevät sanat Hsiung ja Ti; niitä käytetään sekä verbeinä että substantiiveina. Jälkimmäinen kuitenkin äännetään T'i ilmaistessaan nuoremman veljen hyveellistä toimintaa. Hsiung vaatii vanhemmalta veljeltä sävyisyyttä, Ti nuoremmalta kuuliaisuutta, — suhde muistuttaen siis paljon isän ja pojan suhdetta. Kungfutsen Keskusteluissa (Luen Y) sanotaan: Poika käyttäytyköön kotona niinkuin Hsiao, ulkona niinkuin T'i vaatii: Ru' tsē Hsiao, ts'u' tsē Ti.

Miehen ja vaimon suhde sisältää samanlaisen hallitsemisen ja alistuvaisuuden piirteen kuin Hsiao.Teoria ei vaadi mieheltä ei rakkautta, ei hellyyttä, ei uskollisuutta, vaan ainoastaan kylmää oikeudenmukaisuutta.Vaimon hyve taas on myöntyväisyys ja kiintymys, eikä ainoastaan elävää, vaan kuolluttakin miestänsä kohtaan.Erittäin ansiokkaana pidetään elämänikuista leskeyttä miehen kuoltua.Tällaisille 'kunniallisille leskille' rakennetaan usein muistoksi komeita kivisiä kunniaportteja.Keisarien jalkavaimo on lähetetty herransa kuoltua palvelemaan tätä toisessa maailmassa.

Naisen aseman suuri alemmuus miehen rinnalla tulee ilmi myöskin moniavioisuudessa.Yksiavioisuus on näet enemmän välttämätön paha kuin tavoiteltava hyvä.Mies saa ottaa niin monta vaimoa kuin hän jaksaa elättää.Käytännössä on yksiavioisuus yleisintä ankaran olemassaolontaistelun vuoksi.Rikkailla ja korkeilla virkamiehillä on yleensä useampia vaimoja, joista kuitenkin vain yksi on varsinainen, virallinen puoliso.Haaremi on jumalan siunauksen merkki.Yksiavioisuudenkin kannalla sanoo teoria, että jos vaimo kuolee, voi saada uuden, mutta jos veli tai isä kuolee, on sitä mahdoton korvata.Senvuoksi liittyköön ihminen ikipäivikseen enemmän omaan sukuunsa kuin vaimoonsa!

Ystävyyssuhteessa on uskollisuus, Hsin, pääasia.Ystävän uskollisuus ei ole samaa kuin virkamiehen lojaalisuus.Jälkimmäisessä piti olla sydän paikallaan; ystävän uskollisuudessa luotetaan sanoihin, 'miehen sanoihin'.Luotettavuus, sanansapitäminen ja uskollisuus — siinä läheisemmän ja kaukaisemman ystävyyden tunnus.Hsin on viimeinen viidestä perushyveestä, kuten ruhtinaan hyve, Ren, oli ensimmäinen.Hsin merkitsee sitäpaitsi kirjettä, sanomaa ja sopimusta, siis kirjoitetunkin sanan luotettavuutta.

Ylläoleva kungfutselainen yhteiskuntajärjestys merkitään yhdellä ainoalla sanalla Luen (Len). Johdoltaan se merkitsee 'inhimillistä järjestystä'. Yleisesti käytetään seuraavia kaksoisnimityksiä: U Luen (Viisi L:iä), Luen Dž'ang (vakio L.) , Ren Luen (ihmis-L.) vieläpä Tien Luen (taivainen järjestys).

Eduksi tälle järjestelmälle voisi merkitä sen tarkkapiirteisyyden ja lujuuden, voisimme lisätä myöskin selvyyden.Kunkin aseman velvollisuudet ovat kyllin selvästi määrätyt.Meistä näyttää tässä olevan liian suurta lainalaisuutta, mutta täytynee ehkä myöntää kuitenkin, että se on ollut paras mahdollinen aikanansa.Kun ei ole ollut vastaavaa sisäistä siveellistä voimaa, niin on siveyssäännöt sidottu ulkonaisiin asemiin ja tapoihin.

Nämä monenlaiset eri asemat yhteiskunnassa, joilla kullakin on omat oikeutensa ja velvollisuutensa, ovat tehneet miltei mahdottomaksi yhden ja yhtenäisen siveyssäännön velvoituksen kaikkia kohtaan.Šu, epäitsekkyys, on koetettu asettaa Suuressa Opissa yleiseksi perusohjeeksi.Sitä on selitetty niin sanotulla 'viivoittimen ja harpin opilla', jonka mukaan samaa periaatetta pitäisi järkähtämättä sovelluttaa kaikkiin suhteisiin (X, 2).Šu, jos sitä sovelletaan noihin viiteen eri suhteeseen, ei kuitenkaan poista noiden suhteiden perusolemusta, jyrkkää arvoasteen eroa.Paras hyve tällaisessa moninkertaisessa yhteiskuntarakennuksessa on Viisaus, joka kussakin eri asemassa osaa menetellä aseman vaatimusten mukaisesti.

Erikoisen huomattavaa tässä yhteiskuntarakennuksessa on tuo arvoasteiden jyrkkä erilaisuus.Se keskittyy Hsiao-käsitteeseen, isän ja pojan suhteeseen.Tasa-arvo on jotain perin vierasta kiinalaisten ajatustavalle.Alistuvaisuussuhde ei ilmene ainoastaan lapsen ja isän sekä alamaisen ja itsevaltiaan hallitsijan välillä, vaan se on sovitettu myöskin aviopuolisoiden, veljesten jopa ystävienkin keskinäisiin suhteisiin.Fu ts'ang, Fu sui: mies on määrääjä, nainen seuraaja, sanotaan aviopuolisoista; mies 'laulaa', nainen säestää.Vielä ihmeellisempää meistä on tuo jyrkkä erotuksenteko veljesten välillä.'Veljeys' meikäläisessä tasa-arvon merkityksessä on niin vierasta kiinalaisille, ettei heillä ole edes veli-sanaa.Heillä on vain "vanhempi" ja 'nuorempi' veli.

Hsiao on tämän alistuvaisuuden ja kuuliaisuuden symbooli. Edellä huomautimme, kuinka hallitsijaa ja hallitusvirkamiehiä sanotaan kansan isäksi. Hsiao-käsite on lähinnä lainattu osoittamaan alamaisten suhdetta hallitsijaan ja kansan suhdetta virkamiehiin. Edellä huomautimme myös, kuinka vanhemman ja nuoremman veljen suhde on lähellä isän ja pojan suhdetta. Ti on Hsiao-sanan lähin sukulainen. Usein ne yhdistetäänkin: Hsiao Ti: lapsen kuuliaisuus ja veljen alistuvaisuus. Sama kunnioittava kuuliaisuus ilmenee aviopuolisoidenkin suhteissa. Vaimon kuuliaisuus, Šuen, yhdistetään niinikään Hsiao-käsitteeseen: Hsiao Šuen; pojan Hsiao ja vaimon Suen ovat mitä läheisimpiä käsitteitä.Šuen on niin lähellä Hsiao-käsitettä, että edellisen katsotaan suorastaan sisältyvän jälkimmäiseen sekä Ti-käsitteeseen, joten Šuen voidaan vaurioitta yleisluettelosta jättää poiskin.

Viidestä suhteesta saadaan siis neljä hyvettä, jotka säännöllisesti esitetään seuraavassa järjestyksessä: Hsiao, Ti, Džung, Hsin: Lapsen kunnioittava kuuliaisuus, nuoremman veljen alistuvaisuus, virkamiehen lainkuuliaisuus ja ystävän uskollisuusHsiao on korotettu ensimmäiselle sijalle.Hsin, viimeinen viidestä perushyveestä, esiintyy tässäkin ryhmässä.

Viisi Luen:iä on Kiinan kastilaitos.Huolimatta sen suurista eduista se on ollut, yhdessä uskonnollisen Fung Sui-järjestelmän kanssa suurimpia esteitä edistyksen tiellä.Se on sitonut liian kireästi kaiken nuorekkaan yritteliäisyyden iänikuisiin sääntöihin ja tapoihin.Kaikki sukupolvet kaukaisesta kanta-isästä alkaen ovat olleet painamassa tietoisen teorian voimalla omaa leimaansk nousevaan polveen.Tuhansin tavoin on nuorista kynitty pois kaikki omaperäisyys ja itsenäinen ajattelu.— Mitä kärsimyksiä kätkeytyykään usein kiinalaisiin koteihin, joissa neljän polven kaikki lukuisat jäsenet elävät saman katon alla ja saman kassan varassa!Kun poika tuo vaimonsa tähän pesään, on yksi kuluttaja tullut lisää, eikä sitä katsota ilomielin.Raatakoon hän siis ruokansa edestä!Usein tulee miniän asema niin tukalaksi, että hän epätoivoisena itse päivänsä päättää.Jalkojen sitominen on vain yksi puoli yleisestä kurjasta kuvasta.

Kauan on kungfutselaisuus kannattanut Kiinan kansan elämää.Neljännen käskyn siunaus on runsain määrin tullut sen osaksi.Alempien kuuliaisuuden ja ylempien velvollisuuksien terottaminen on kantanut kaikista puutteista huolimatta myöskin hyviä hedelmiä.Voimakas yhteenkuuluvaisuuden tunne on kehittynyt verrattain pitkälle.Se on saanut kauniin ilmaisun sananlaskussa: T'ien Hsiā i Džia: 'Koko valtakunta on yksi ainoa koti.'Isänmaanrakkaus on juurtunut syvään, vaikka vastaavaa sanaa ei kiinankielessä olekaan.Äsken ilmaantuneen länsimaista isänmaanrakkautta vastaavan Ai Kue:n asemasta on käytetty Ai Ming, tai Ts'ing Ming rakkaus kansaan, mutta sitäkin vain hallitsevissa piireissä.Sydänjuuret ovat liitetyt oman suvun kautta enemmän omaan 'tummatukkaan kansaan' kuin yhteiseen maakamaraan.Esi-isien hautojen kautta on kotoinen maaperäkin tullut kalliiksi.

Mutta uudet, monessa suhteessa kungfutselaisuudelle perin vastakkaiset aatteet ovat saaneet vähitellen viime aikoina suurtakin kantavuutta Kiinassa.Sekä puhutun että kirjoitetun sanan kautta on julistettu ja saarnattu uutta elämänkatsomusta kiinalaisille.Lähetystyön kautta on koko Kiina avautunut länsimaisille vaikutteille.Ulkomailla, varsinkin Japanissa ja Amerikassa tuhatlukuisina opiskelleet kiinalaiset nuorukaiset ovat tuoneet uutta viiniä vanhoihin leileihin.Monet valtiolliset nöyryytykset ulkovaltojen edessä keisarikunnan viimeisinä aikoina ovat kiirehtineet vanhan Kiinan kääntymistä itsestänsä ulospäin.

Huomataan, kuinka Kiinan muurien ulkopuolella, jossa luultiin olevan vain pelkkiä barbaareja, on sittekin jotain muutakin, on jotain yhtä hyvää kuin 'Keskusvaltakunnassakin', ehkäpä jotain parempaakin, on ainakin sotataitoa ja murha-aseita, on 'tulilaivoja' ja 'tulivaunuja', kaukökirjoitusta ja kaukopuhelua, on siistejä kaupunkeja ja koteja, on koneita ja muuta korskaa.Keisarinkin, itse Taivaan Pojan, täytyy tunnustaa tällä kaikella jotain arvoa olevan.Kun hän ei voi lähteä opintomatkalle ulkomaille, antaa hän palatsiinsa laittaa pienoiskoossa kaikki nuo keksinnöt, itse niiden kelpoisuutta koetellakseen.[35] Sen ohessa hän ostaa kaikki 'ulkomaan oppia' käsittelevät kiinankieliset kirjat, niiden joukossa Raamatunkin.

Tulos tästä kaikesta on selvä.Jättiläinen herää.Huomaa kauan nukkuneensa, huomaa pikku peikkojen kimppuunsa käyvän, huomaa olevansa pahemmassa kuin pulassa niiden käsissä.Vanha vakainen valtakunta kuohuu ja kiehuu, on käymistilassa ylhäältä alas asti.Taivaan Poika viskaa pois pyhyytensä, tunnustaa kansansa ja oman avuttomuutensa, tahtoo sisäisen uudistuksen tietä rohkeasti lähteä uusille urille koko kansansa kanssa, kääntää silmänsä laskevan auringon maahan ja pitää länsimaita kaikessa esikuvinaan.

Silloin seuraa julistus toista.[36] Nopeassa tempossa annetaan mitä laajakantoisimpia hallitusmääräyksiä kaikilla mahdollisilla aloilla.Voi sinua, jättiläinen, jo riehut liikaa!Katso vain, etteivät noin äkkinäiset otteet sinua kumoon kaada!

Nuorekas aines iloitsee tästä 'edistyksestä'; suuria toiveita on taivas täynnä.Mutta vanha kungfutselainen katsoo vakavana ja totisena tätä lasten leikkiä.Jo kuohahtaa kuuma veri.Esi-isien iänikuinen muisto velvoittaa pelastamaan vielä viimeisellä hetkellä mustapään kansan ulkomaisista houreista.Nyt on tullut toiminnan aika!Isänmaa kutsuu!Pois kaikki vieras tästä maasta!Pois ulkomaan oppi ja ulkomaalaiset!Pois kaikki tyynni nuo valkoiset paholaiset!

Tarmokas nainen, vanha leskikeisarinna, saadaan tämän puuhan etupäähän.Palatsissa pannaan vallankaappaus toimeen.Suunta muuttuu.Täydellä tarmolla nostaa vanha Kiina vielä viimeisen kerran keltaista lohikäärmelippua.Käärme purskauttaa suustaan kristittyjen vainon vuolaat virrat.Ikäänkuin uutta elonvoimaa saaneena kiemurtelee peto henkensä edestä.[37]

Mutta pian päättyy tämä surullinen näytelmä.Entistään alemma painetaan kungfutselaisen ylpeys.Vuosituhansien kerskaukset pyyhkäistään pois armottomalla kädellä.Taivaan Pojan sijainen saa lähteä pakoon.

Hänen palatsinsa poltetaan ja itse Taivaan Temppeli muutetaan vihollisjoukkojen temmellyspaikaksi[38] — luontokappaleiden tallattavaksi, kerrassaan hevostalliksi, pyhä paikka, johon vain valitut kuolevaiset saivat edes katsahtaa.Se oli nöyryytys sellainen, jonka vertaisia on ollut vain harvoja, pyhän pilkkaa, joka sattui kungfutselaisen elinhermoon.

Tästä alennustilasta ei kungfutselaisuus ole jaksanut enää nousta.Sen voimat olivat murretut ainaiseksi.Kungfutselainen saa ruveta maksamaan korvauksia tuhotöistä, joita hän kansallisen ja uskonnollisen innostuksen huumeessa teki.

Uusi viini yhä kuohuu.Jo on murrettu varsinainen siveellinen vastustus.Vielä on kuitenkin jäljellä ulkonaiset vanhat muodot.Vielä istuu Taivaan Poika istuimellaan.Vielä liehuu keltainen lippu.Vielä kiemurtelee vanha käärme.Puhkaiseeko viini leilit, vai onko vanha nahka pehminnyt kyllin paljon peräänantaakseen?Siinä kysymys, jonka uteliaina teemme.

Ulkonaisesti näyttää rauhalliselta.Elämä palautuu entisiin uomiinsa.Mutta syvällä kansan sielussa on käymisliike täydessä vauhdissa.Se saa uutta virikettä, kun harmi ja viha saadaan kohdistaa vierasperäistä hallitushuonetta kohtaan.Aito kansallinen innostus valtaa mielet taas, kohdistuakseen nytkin ulkomaalaisiin, mutta ei valkoisiin, vaan tumman-keltaisiin.Mandžut, mandžut on nyt ajettava maasta pois!Niissähän se perusvika piileekin.Nyt me sen vasta ymmärrämme!Kun vain nämä on karkoitettu, niin silloin on kaikki hyvin.

Nuori Kiina, Uusi Kiina, on nyt ohjaksissa.Sen aika on nyt tullut.Tarmokkaalla ja verrattain taitavallakin kädellä käydään asioihin käsiksi.Ei näitä uudistusmiehiä sido kungfutselaiset kahleet, ei säännöt kuuliaisuudesta keisaria, vanhoja tai esi-isiä kohtaan.Kansan paras on sydämellä.Ja se vaatii heitä ryhtymään rohkeaan tekoon.Tietoisesti puuhataan, hengen uhalla, hautaa vanhalle hallitukselle ja vanhoille opeille ylimalkaan.

Hedelmä on kypsä. Aika on tullut. Jo ennen sovittua päivää, erään sattuman johdosta, ryhdytään tosityöhön. Valkoinen lippu kohoaa milloin missäkin osassa maata. Lipun keskelle on piirretty suuri Han-merkki -varsinaisen kiinalaisen nimi. Kuin kulovalkea leviää uusi valta. Verrattain verettömästi päästään ensimmäisen ottelun ohi uusiin oloihin. Viini on särkenyt vanhat leilit.

Tasavalta, tasa-arvo, veljeys ja vapaus!Mitä tämä on!Uusia ajatuksia, uusia sanoja!Liian uutta, liian suurta yhdellä kerralla käsitettäväksi!Kiinalaisille kävi niinkuin muillekin kuolevaisille: he juopuivat uuden viinin vaikutuksesta.Juopunutko lie, vanha Kiina, vai jälkikohmelossa — emme tiedä tarkoin.

Koko katoamaton T'ien Luen on luhistunut, kruunu on poissa, Taivaan Poika on poissa.Prisma on rikki.Miten nyt eri värit erotetaan?Mistä nyt löydetään Ren Ren, inhimillinen ihminen?Džyin Tzï:iä ei ole.Kelle nyt Dž'en uskollisuutta osoittaa?Kaikkivaltiaalle kansalle?Orjasta on tullut isäntä, alamaisesta hallitsija.Joka ennen jäljitellen katsoi Džyin Tzï:iä (ruhtinasta) ja piti häntä ihanteenaan, saa nyt tositeossa olla ruhtinas itse.Hsiung ja Ti ovat kumpikin kaatuneet yhden yhteisen veljeyden tieltä.'Saman kohdun lapsi', T'ung Pao, on keksitty veljeä merkitsemään.Ja nyt on 400,000,000 saman kohdun lasta!Fu Fu:ta ei ole.Uen-ming džie Huen, — valistunut avioliitto, on sen sijassa.Fu Tzï on kärsinyt korvaamattomia kolauksia ja P'ong Jiu on kadottanut pyhyydestään.

Sanalla sanoen: Kaatunut, kaatunut on se komea rakennus!Voi sinua, tuhatvuotinen toivo ja tuki, koko kansan kannatin, kuinka niin äkkiä sentään saatoit luhistua!

Ja sen lankeemus oli suuri.Oppijärjestelmä, jonka varassa neljäsosa ihmiskuntaa oli elänyt neljä tuhatta vuotta — kaatunut kuitenkin!Kaatunut niin pahasti, että vain vaivoin saadaan enää raunioista pelastetuksi siihen sisältynyt iäti arvokas aines.

Mikä muu kuin kristillinen siveysoppi ja Jeesuksen julistama Jumalan valtakunta voi täyttää ammottavat aukot?

2.

KUNGFUTSEN TEKSTI

Džu Hsi:n alkulause

Opettajani Di'eng Tzï sanoi: "Suuri oppi on Kungfutsen jälkeen jättämä kirja, Hyveiden Alkeisopas. [39] Niin paljon kuin nyt voimme ymmärtää (nähdä) vanhojen opintojen järjestystä, niin se perustuu yksinomaan tämän kirjasen säilymiseen, sekä (Kungfutsen) 'Keskustelujen' ja 'Mongtsen', joka on myöhäisempiä.Opiskelija aloittakoon ehdottomasti tällä [teoksella], siten hän ehkä välttyy erehdyksiltä."

1.Suuren opin tie [on tämä]: Kirkastu kirkkaissa hyveissä!Rakasta kansaa!Lepää [vasta] parhaassa hyvässä![40]

2.Kun on käsittänyt lepopaikan, silloin on suunta selvä.Kun on suunta selvä, silloin voi olla mieli varma.Kun on mieli varma, silloin voi saada rauhan.Kun on saatu rauha, silloin voi hartaasti mietiskellä.Kun voi hartaasti mietiskellä, silloin voi saavuttaa [tavoittamansa].

3.Esineillä on juuret ja latvat.Asioilla on loppu ja alku.Joka ymmärtää, mikä on ensimmäistä, mikä viimeistä, hän on tielle tulemassa.

4.Vanhat [ruhtinaat], jotka tahtoivat kirkastaa kirkkaita hyveitä [koko] Taivaan alla, hallitsivat ensin oman valtionsa hyvin.

Voidakseen hallita oman valtionsa hyvin, he ensin järjestivät kotinsa kuntoon.

Voidakseen järjestää kotinsa kuntoon, he ensin kasvattivat itseänsä.

Voidakseen kasvattaa itseänsä, he ensin ojensivat sydämensä.

Voidakseen ojentaa sydämensä, he ensin tekivät tahtonsa hyväksi.

Voidakseen tehdä tahtonsa hyväksi, he ensin täydellistyttivät tietoansa.

Tiedon täydellistyttäminen on olevaisen älyllistä tarkastelemista.

5.Olevainen on älyllisesti tarkasteltu, — silloin on tieto täydellistynyt.

Tieto on täydellistynyt, — silloin on tahto tullut hyväksi.

Tahto on tullut hyväksi, — silloin on sydän ojennettu.

Sydän on ojennettu, — silloin on ihminen kasvatettu.

Ihminen on kasvatettu, — silloin on koti saatu kuntoon.

Koti on saatu kuntoon, — silloin on valtio hallittu hyvin.

Valtio on hallittu hyvin, — silloin on rauha Taivaan alla.

6.Taivaan Pojasta'[41] alkaen aina kansanjoukkoihin asti, tätä yhtä, itsekasvatusta, jok'ikinen pitäköön [kaiken] juurena.

7.[Olettakaamme, että] tämä juuri on sekaisin ja latva on järjestyksessä, — moista ei saata olla.[Olettakaamme, että] tästä tärkeimmästä vähät välitettäisiin ja vähemmän tärkeistä (kodista ja valtiosta) pidettäisiin hyvää huolta, — moista ei vielä ole tapahtunut.

Diu Hsi:n jälkihuomautus

Ylläoleva klassillinen teksti on K'ung Tzï:n (Kungfutse) lausuma ja hänen oppilaansa Tseng Tzi:n kertoma. Tämän selitysten kymmenen lukua ovat Tseng Tzi:n ajatuksia ja hänen oppilaidensa kirjoittamia. Vanhoissa teoksissa on ollut paljon sekavuutta kirjoituslaattojen järjestykseen nähden. Nyttemmin olen ne, Di'eng Tzï:n päätelmien mukaan ja omien uudistettujen tutkimusteni perustuksella, järjestänyt seuraavassa esiintyvällä tavalla.

3.

SELITYSKIRJA

I LUKU.

1. [Eräs Historiakirjan luku, nimeltään] K'ang Kao ('Ohjeita K'ang:ille'), kertoo, [että U Uang ('Sotaisa Kuningas'), asettaessaan veljensä K'ang:in Uei-valtion herttuaksi lausui tälle]: '[Isäsi Uen Uang ('Kirjallisuus Kuningas')] kykeni kirkastumaan hyveissänsä.' [42]

2. [Historiakirjan luku, jonka nimi on] Tai Džiā, kertoo, [että pääministeri I In lausui Tai Džiā-kuninkaalle]: ['Isoisäsi Dz'eng Tang] tarkkasi ja tutkisteli Taivaan kirkkaita kohtaloita.'[43]

3. [Historiakirjan luku, jonka nimi on] Ti Tien ('Hallitsijan Lakikirja') kertoo [jumalaisesta Jao:sta]: 'Hän kykeni kirkastumaan korkeissa hyveissä.'[44]

4.Kaikki nämä [viittaukset osoittavat, kuinka nuo ruhtinaat hyveitään kehittämällä] tekivät itsensä kirkastuneiksi.

Ylläoleva selityskirjan ensimmäinen luku selittää 'kirkkaissa hyveissä kirkastumista' (Ming ming Te').— Džu Hsi.

II LUKU.

1. [Kuningas] Dž'eng Tang:in pesumaljaan oli kaiverrettu: 'Jos voit päivän [yhdenkin] elää uutena miehenä, silloin on uudistuttava päivittäin; yhä vain on uudistuttava päivittäin'. [45]

2. K'ang Kao:ssa sanotaan: 'Innosta kansaa itsensä uudistukseen!'

3. Laulujenkirjassa[46] (III. 1) sanotaan: 'Vaikka Džou[47] on vanha valtio, on sen kohtalo kuitenkin uusi.'

4.Ei siis ole olemassa mitään [hyvää] missä ihanneihminen (Džyin Tzï, ruhtinas) ei ponnistaisi viimeiseen saakka.

Ylläoleva selityskirjan toinen luku selittää 'kansan uudistamista'
(Hsin Min). [48] — Džu Hsi.

III LUKU.

1.Laulujenkirjassa (IV.38) sanotaan: 'Kuninkaan peltoja[49] tuhannen Li:tä, kaikki tyynni kansan asuntomaata.'

2. Laulujenkirjassa (II. 76) sanotaan: 'Keltainen visertäjälintu (Oriolus) lepää korkean vuoren komerossa.' — Tzï (Kungfutse) sanoi [tästä:] "Keltainen lintu tietää lepopaikkansa. Voiko ajatella, että ihminen ei vetäisi linnulle vertaa?"

3. Laulujenkirjassa (III. 1) sanotaan: "Ylevän kuninkaallinen Uen Uang! Oi tuota lakkaamatonta ja loisteliasta levähdyspaikan kunnioitusta!" Toimien ihmisten ruhtinaana, hän lepää jalomielisyydessä (Ren); toimien ihmisten virkailijana, hän lepää harrasmielisyydessä (Džin); toimien ihmisten lapsena, hän lepää lapsenkunnioituksessa (Hsiao); toimien ihmisten isänä, hän lepää hellämielisyydessä (Tz'ï); suhteissansa kansalaisiin, hän lepää uskollisuudessa (Hsin). [50]

4.Laulujenkirjassa (I.55) sanotaan: "Katso tuota Ts'ï-virran[51] mutkapaikkaa!Mikä vihreän bambumetsän viehkeys![Siellä] on valistunut ruhtinas [myös] Uei-valtion (U-herttua).[Hän toimii] niinkuin leikkaisi, niinkuin viilaisi (norsunluuta); niinkuin hioisi, niinkuin kiilloittaisi [jalokiveä].Kuinka hän onkaan arvokas ja vakava!Kuinka hän onkaan ylevä ja juhlallinen!Kun [meillä] on [tällainen] valistunut ruhtinas, niin häntä ei voida koskaan unohtaa."

Lauselma 'niinkuin leikkaisi, niinkuin viilaisi [norsunluuta]' [merkitsee] periaatteiden (tie) opinnoita.Lauselma 'niinkuin hioisi, niinkuin kiilloittaisi [jalokiveä]' [merkitsee] itsekasvatustyötä.Lauselma 'kuinka hän onkaan arvokas ja vakava!'[merkitsee] varovaista ja kunnioittavaa.Lauselma 'kuinka hän onkaan ylevä ja juhlallinen!'[merkitsee] kunnioitettavaa käytöstapaa.Lauselma 'kun [meillä] on [tällainen] valistunut ruhtinas, niin häntä ei voida koskaan unohtaa', [merkitsee,] että kun periaatteet (tie) ovat täydelliset ja hyveet parhaista parhaat, niin kansa ei voi sellaista unohtaa.

5.Laulujenkirjassa (IV.4) sanotaan: "Todellakin!Entisiä kuninkaita (Uen Uang ja U Uang) ei unohdeta."Todelliset ruhtinaat (Džyin Tzï) ihannoivat heidän ihailemaansa ja rakastavat heidän rakastamaansa.Yhteinen kansa (pikkusielut)[52] iloitsee heidän ilojaan ja pitää etuinaan heidän etujaan.Täten siis [nuo entiset kuninkaat, vaikkakin he] ovat väistyneet pois, eivät ole [kuitenkaan] unohdetut.

Ylläoleva selityskirjan kolmas luku selittää 'lepäämistä parhaassa hyvässä' (Drï y drï Šan).— Džu Hsi.

IV LUKU

Tzï (Kungfutse) sanoi: 'Tuomarin tehtävissä[53] olen minä kuin muutkin. Se mikä on tarpeellista, on riita-asiain tekeminen tarpeettomiksi.'

Verukkeita ei ole otettava varteen; suuren kammon saa kansa silloin.
Tämä on 'juuren käsittämistä'.

Ylläoleva selityskirjan neljäs luku selittää juuria ja latvoja'.
(P'en Mō.) — Džu Hsi.

V LUKU.

1.Tämä on 'juuren käsittämistä' (Drï Pen).

2.Tämä on 'tiedon täydellisyyttä' (Drï-drï Drï).

Ylläoleva selityskirjan viides luku sisälsi selityksiä 'olevaisen älylliseen tarkasteluun' ja 'tiedon täydellistyttämiseen', mutta se on nyt joutunut hukkaan. Paikan täytteeksi olen uskaltanut ottaa Dž'eng Tzï:n seuraavat ajatukset: —[54]

"Se että 'olevaisen älyllisessä tarkastelussa tieto täydellistyy', on siinä, että, tahtoessamme täydellistyttää tietoamme, meidän tulee kaikkeen olevaiseen nähden pohjautua sen perussyihin (Li).Sillä ei ole ihmissydäntä, joka ei tajunnassaan (Ling, sielu) omaisi ymmärrystä, eikä Taivaan alla olevaisessa ole mitään, missä ei olisi järkeä (Li).[55] Mutta niin kauan kuin perussyitä ei ole täysin ymmärretty, ei tietokaan voi olla täydellistä.Sentähden tämä Suuri Oppi (Oppi suuria, aikuisia varten), heti opetusaineensa alussa, kehoittaa vakavasti opiskelijaa, ettei hän laiminlöisi käyttää jo tuntemiansa perusteita (Li) kaikkeen olevaiseen nähden Taivaan alla ja pyrkiä yhä pitemmälle, kunnes hän on vihdoin päässyt äärimmäiseen päätekohtaan.

"Kun näin on ponnisteltu pitkän aikaa, niin eräänä aamuna huomaa kaiken yhdellä haavaa oivaltavansa läpikotaisin.Silloin on kaiken olevaisen muoto ja olemus, ydin ja kuori, kaikki tyynni käsitetty (saavutettu).Ja meidän sydämemme, sekä omassa kokonaisuudessaan että monissa suhteissaan muihin olioihin, on kaikessa täysin valaistu (kirkastunut).— Tämä on 'olevaisen älyllistä tarkastelemista' (Kē U').Tämä on 'tiedon täydellisyyttä' (Drï-drï Drï)."— Džu Hsi.

VI LUKU.

1.Mitä tulee 'tahdon hyväksitekemiseen', niin [siinä] ei saa sallia itsepetosta, [aivan] niinkuin me vihaamme pahoja hajuja ja rakastamme kauniita värejä.Tätä sanotaan itsetyydytyksen iloksi.Senvuoksi ihanne-ihmisen (Džyin Tzï:n) tulee tarkoin valvoa yksinäisiä hetkiään.

2.Kun pikkusielu (Hsiao Ren) saa joutilaan hetken, niin hän tekee pahaa; ei ole sitä, mihin ei hän menisi.Kun hän näkee ihanne-ihmisen, niin hän peitteleikse; hän peittää pahuuttaan ja ilmituopi hyvyyttään.[Ihanne]-ihminen näkee [hänet] itsensä kuin katsoisi keuhkot ja maksat.Mitäpä hyötyä oli siis [siitä?]Tästä sanotaan: 'Mitä on todella mielessä, kuvastuu ulos muodossa.'[56] Senvuoksi ihanne-ihmisen tulee tarkoin valvoa yksinäisiä hetkiään.

3.Tsengtse[57] sanoi: 'Mitä kymmenen silmää tarkastelee, mitä kymmenen kättä viittoelee, — eikö sitä pitäisi kavahtaa?'

4.[Niinkuin] rikkaus kaunistaa huoneen, [niin] hyve kaunistaa ihmisen; sydän laajenee, ruumis reipastuu.Senvuoksi ihanne-ihmisen tulee tehdä tahtonsa hyväksi.

Ylläoleva selityskirjan kuudes luku selittää 'tahdon tekemistä hyväksi' (Dž'eng I).— Džu Hsi.

VII LUKU.

1.Mitä tulee siihen, että itsekasvatus on sydämen ojentamista, niin [jos] ihmisellä on vihaa ja vimmaa, — ei hän pääse oikeaan; [jos] on pelkoa ja parkua, — ei hän pääse oikeaan; [jos] on haluja ja iloja, — ei hän pääse oikeaan; [jos] on suruja ja murheita, — ei hän pääse oikeaan.

2.Jos sydän ei ole läsnä, niin katsotaan eikä nähdä, kuullaan eikä huomata, syödään eikä tiedetä makua.

3.Tästä sanotaan: 'Itsekasvatus on sydämen ojentamista'.

Ylläoleva selityskirjan seitsemäs iuku selittää 'sydämen ojentamista'
(Dženg Hsin) ja 'itsekasvatusta' (Siu Šen, ruumiin sivistämistä). —
Džu Hsi.

VIII LUKU.

1.Mitä tulee siihen, että kodin kunnossapito on ihmisen itsensä kasvatusta, niin ihmisten hellyys ja rakkaus, se on puolueellista; heidän halveksumisensa ja vihansa, se on puolueellista; heidän pelkonsa ja kunnioituksensa, se on puolueellista; heidän surunsa ja säälinsä, — se on puolueellista; heidän ylpeytensä ja ylenkatseensa, — se on puolueellista.Senvuoksi niitä, jotka rakastamassaan huomaavat pahaa ja vihaamassaan huomaavat kaunista, — niitä on vähän Taivaan alla.

2.Senvuoksi onkin sananparsi, [joka sanoo:] 'Mies ei ymmärrä poikansa pahuutta, eikä hän ymmärrä laihonsa hyvyyttä.'[58]

3.Tästä sanotaan: 'Jos ihmistä itseään ei kasvateta, niin mahdoton on saada kotia kuntoon.'

Ylläoleva selityskirjan kahdeksas luku selittää 'itsekasvatusta' ja 'kodin kunnossapitoa' (Ts'i Džia).— Džu Hsi.

IX LUKU.

1.Mitä tulee siihen, että valtion hyvää hallitusta varten tulee ensin saada kodit kuntoon, niin [olettakaamme, että] joku ei voi opettaa perhettään, mutta voi opettaa muita ihmisiä, — moista ei ole.Senvuoksi ihanne-ihminen (ruhtinas), menemättä kotinsa ulkopuolelle, antaa hyvää opetusta [koko] valtiolle.Hänen kodissaan on lapsenkunnioitus, — sillä tulee palvella ruhtinasta; on nuoremman veljen ohje, — sillä tulee palvella ylempiään; on [isällinen] rakkaus, — sillä tulee ohjata kansanjoukkoja.

2.'Puheessa K'ang:ille' sanotaan: '[Toimi] niinkuin hoivaisit hentoa lasta!'[Jos äiti] todella sydämestään haluaa täyttää [pienokaisensa pyyteitä], niin, vaikkakaan ei aivan oikeaan osuisi, ei kuitenkaan kauaksi jää.Ei ole ollut [neitoa], joka olisi opetellut lapsenhoitoa voidakseen mennä miehelään.'[59]

3.Jos yksi koti on jalomielinen (Ren), niin koko valtiossa herää jalomielisyys; jos yksi koti on kohtelias (Rang), niin koko valtiossa herää kohteliaisuus; jos Yksi Mies on himokas ja hurja, niin koko valtio kapinoipi, — sellainen on vaikutusten voima.Tästä sanotaan: 'Yksi sana turmelee asian, Yksi Mies[60] vahvistaa valtion.'

4. Hallitsijat Jao ja Šuen ohjasivat isänmaata (Taivaan alus) jalomielisyydellä, — ja kansa seurasi heitä. Hallitsijat Džie ja Džou[61] ohjasivat isänmaata julmuudella (Pao), — ja kansa seurasi heitä.Heidän hallitusmääräyksensä sotivat yksityishalujen kanssa, — eikä kansa niitä seurannut.Mitä [hyvää] siis ruhtinaassa itsessään on, vain sitä hän voi toivoa muissa olevan.Mistä [pahasta] hän itse on vapaaksi päässyt, vain sitä hän voi toivoa muilta myöskin.[Olettakaamme, että] sitä, mikä olentomme syvimmissä kätköissä on [meille kallista], ei oteta huomioon muihin nähden (Šu), ja kuitenkin voidaan opettaa muita, — moista ei vielä ole tapahtunut.

5.Valtion hyvä hallitus on siis kotien kunnossapitämistä.

6.Laulujenkirjassa (I.6) sanotaan: "Tuossa on päärynäpuu, hieno ja viehkeä!Sen lehdistö on komea ja muhkea!Tämä neito on menossa miehelään; hän kohtelee oikein kotiväkeänsä."Joka voi oikein kohdella kotiväkeänsä, hän voi myös opettaa kansalaisia.

7.Laulujenkirjassa (II.19) sanotaan: 'Oikein kohdellaan vanhempia veljiä, oikein kohdellaan nuorempia veljiä.'[62] Joka voi oikein kohdella vanhempia veljiä ja oikein kohdella nuorempia veljiä, hän voi myös opettaa kansalaisia.'

8.Laulujenkirjassa (I.152) sanotaan: 'Tämä käytös on ilman virheitä, ojentaa valtion neljä kulmaa.'[63] Kun hän (hallitsija) isänä, poikana, vanhempana ja nuorempana veljenä on täydellinen esikuva, — silloin kansa pitää häntä esikuvanansa.

9.Tästä sanotaan: 'Valtion hyvä hallitus on kodin kunnossapitämistä.'

Ylläoleva selityskirjan yhdeksäs luku selittää 'kotien kunnossapitämistä' ja 'ja valtion hyvää hallitusta' (Drï Kue') — Džu Hsi.

X LUKU.

I.Mitä tulee siihen, että isänmaan (Taivaan alus) rauhoittaminen on sen yksityisvaltioiden hyvää hallitsemista, niin, kun hallitsija (Ylimmäinen) kohtelee vanhempiaan vanhempina, niin kansassa herää vanhempien kunnioitusta; kun hallitsija kohtelee iäkkäitä iäkkäinä, niin kansassa herää nuoremman veljen alistuvaa mieltä; kun hallitsija kohtelee säälien orpoja ja turvattomia, niin ei kansa tee toisin siinäkään.Ruhtinaalla (Džyin Tzï) on siis [tässä] tie (periaate), [varma] kuin viivoitin ja harppi.

2.Mitä hän vihaa ylemmissään, sitä älköön osoittako alemmilleen.Mitä hän vihaa alemmissaan, sillä älköön palvelko ylempiään.Mitä hän vihaa edessään olevissa, siinä älköön menkö takana olevia pitemmälle.Mitä hän vihaa takana olevissa, siinä älköön seuratko edessä olevia.Mitä hän vihaa oikealla, sitä älköön tarjotko vasemmalle.Mitä hän vihaa vasemmalla, sitä älköön tarjotko oikealle.— Tätä sanotaan viivoittimen ja harpin tieksi.

3.Laulujenkirjassa (II.17) sanotaan: 'Kuinka meidän onkaan iloittava ruhtinaistamme, kansan vanhemmista (isä ja äiti).'Kun [ruhtinaat] rakastavat sitä mitä kansa rakastaa, ja kun [he] vihaavat sitä, mitä kansa vihaa, niin silloin heitä sanotaan: 'Kansan isä ja äiti'.

4. Laulujenkirjassa (II. 37) sanotaan: "Korkea ja jyrkkä on Etelän vuori jylhine kivilohkareineen! Ylevän ylevä on suuri opettajamme In![64] Koko kansa katsoo Teihin."— Niiden, joilla on valtion valvonta, ei sovi olla leväperäisiä.Jos he poikkeavat harhateille, ovat he koko isänmaan häpeä.[65]

5. Laulujenkirjassa (III. l) sanotaan. [66] "Niinkauankuin In-hallitsijasuku ei ollut kadottanut kansanjoukkojen suosiota, olivat [sen] ruhtinaat Jumalan (Šang Ti) vertaisia. [67] Otettakoon In-suvusta vakava varoitus.Ylhäistä asemaa ei [turvata] helposti."— Kun hallitsija periaatteillaan (Tao, tie) saavuttaa kansanjoukot, niin saavuttaa hän [samalla] valtiovallan; kun hän menettää kansanjoukot, menettää hän [samalla] valtiovallan.

6.Ruhtinas pitäköön siis ennen kaikkea huolta [omista] hyveistänsä.Kun hänellä on hyveitä, on myös miehiä.Kun on miehiä, on myös maata.Kun on maata, on myös aarteita.Kun on aarteita, on myös käyttövaroja.

7.Hyve on juuri, rikkaus on latva.[68]

8.Hyljätty juuri, vaalittu latva — riistävä ruhtinas, ryöstävä kansa.[69]

9.Kun siis aarteita kootaan, niin kansa hajautuu.Kun: aarteita hajotetaan niin kansa kokoutuu.[70]

10.Samaten pahoin puhutut sanat pahoina myöskin palaavat; väärin tullut tavara väärin myöskin menee.[71]

11.'Puheessa K'ang:ille'[72] sanotaan: "Taivaan määräämä arvoasema ei ole aina aivan varma.Hyvä Tie se antaa [arvovallan], väärä [polku] vie sen pois."

12.Ts'u-[valtion][73] Kirjassa (Ts'u Šu) sanotaan: "Ts'u-valtiossa ei pidetä [maaperän tuotteita] kalleuksina.[Siellä] pidetään ainoastaan hyvettä (Šan) kalleutena."

13.(Džin-vaition[74] Uen-herttuan eno) Džiu Fan lausui: "Tämä maanpakolaisemme (Uen) ei pidä [takaisinpääsyä valtaan] kallisarvoisena. Jalomielisyyttä vanhempiaan kohtaan hän pitää kallisarvoisena."

14. Historiakirjan Ts'in Š-ï-[nimisessä kappaleessa] sanoo [Ts'in-valtion[75] herttua Mu]."Olkoon minulla vaikkapa yksi ainoa suora ja rehellinen ministeri, ilman muita kykyjä kuin yksinkertainen uskollinen sydän; ja jos hän on kyllin laajasydäminen, niin että hän pitää muiden kykyjä ikäänkuin ominaan; ja, [missä ikänä] tapaa neron (Jen) tai viisaan (Šeng), iloitsee siitä sydämessään enemmän kuin suun sanat ilmituovat, osoittautuen todella kykeneväksi näitä suvaitsemaan [ja käyttämään,] — sellainen ministeri voi suojella poikani, pojanpoikani ja tummatukan kansan, ja hänestä voidaan toivoa todellista hyötyä.— [Mutta jos hän,] huomatessaan kykyjä, kadehtii ja vihaa näitä, ja, nähdessään neroja ja viisaita, vastustaa heitä ja estää heidän menestymistään, osoittautuen todella kykenemättömäksi heitä suvaitsemaan [ja käyttämään], — [sellainen ministeri] ei voi suojella poikiani, pojanpoikiani, eikä tummatukkaa kansaani; ja eikö hän olekin todellinen turmion lähde?"

15.Ainoastaan jalomielinen henkilö (Ren Ren) kykenee karkoittamaan hänet ympärillä oleviin barbaarimaihin,[76] eikä asu hänen kanssaan samassa Keskusvaltiossa.[77] Tästä sanotaan: 'Vain jalomielinen henkilö osaa rakastaa ihmisiä, ja osaa vihata ihmisiä.'

16.Kun näkee hyverikkaan henkilön (Hsien), eikä voi häntä käyttää; tai kun käyttää, mutta ei kyllin aikaiseen, — on tämä (kykyjen) halveksimista.Kun näkee konnan (ei-hyvän), eikä voi häntä siirtää pois; tai kun siirtää hänet pois, mutta ei kyllin kauas, — on tämä paha virhe.

17.Kun rakastaa sitä mitä ihmiset vihaavat, ja kun vihaa sitä mitä ihmiset rakastavat, sanotaan sitä ihmisten luonnollisten tunteiden törkeäksi loukkaamiseksi.Onnettomuutta saa ehdottomasti osakseen siitä.

18.Ruhtinaalla on siis suuri tie.Hänen on omattava antaumusta (Džung) ja uskollisuutta (Hsin) menestyäkseen [tällä tiellä].Ylpeys ja ylimielisyys eksyttää [tieltä].

19.Varallisuuden kartuttamiseksi on myöskin suuri tie: — Tuottajia olkoon paljon ja kuluttajia vähän; olkoon tehoisuutta tuotannossa ja säästäväisyyttä käytössä.Näin menetellen on varoja aina yllin kyllin.

20.Se, jolla on jalomielisyyttä (Ren) kohottaa omaa itseänsä (ruumis) varoen [oikealla] hoidolla.Väärä [valtiotaloudenhoitaja] (ei-Ren) kohottaa varallisuutta oman itsensä kustannuksella.

21.Milloinkaan ei ole tapahtunut, että tuo Ylin harrastaisi jalomielisyyttä, eivätkä alemmat harrastaisi oikeutta (I).Milloinkaan ei ole tapahtunut, että kansa harrastaisi oikeutta, eikä ruhtinaan asioita ajettaisi loppuun.Milloinkaan ei ole tapahtunut, että varastot olisivat rikkautta täynnä, eivätkä ne tulisi ruhtinaan käsiin.

22. Mong Hsien Tzï sanoi: ["Virkamies,] jolla on vaunut ja hevoset, ei kaitse kanoja eikä porsaita. [Toinen,] joka leikkaa [uhri-]jäitä, ei paimenna lehmiä eikä lampaita. [Kolmas,] jolla on sata vaunua, ei tarvitse [enää] verotulojen kokoilijaa. Jos sitä tarvitaan, niin mieluummin olkoon tämä virkamies varas". [78] — Tästä sanotaan: "Rikkaus ei ole valtion voitto. Valtion voitto on vanhurskaus (I)". [79]

23.Jos valtion tai perheen päämies korostaa varojen käyttöarvoa, joutuu hän varmasti pikkusielujen holhouksen alle.Jos tällaiselle pikkusielulle — luullen häntä hyväksikin — uskotaan valtion tai perheen [tärkeitä] toimia, niin seuraa siitä rinnan [Taivaan] tuhoa ja [ihmisten] ilkeyttä.Ja vaikka [sittemmin] saataisiinkin kunnon mies [hänen paikalleen], ei [tällä] olisi keinoja enää.Tästä sanotaan: "Rikkaus ei ole valtion voitto.Valtion voitto on vanhurskaus."

Ylläoleva selityskirjan kymmenes luku selittää 'valtion hyvää hallitusta' ja 'isänmaan rauhoittamista' (P'ing Tien Hsiā).

Selityksiä on kaikkiaan kymmenen lukua.Ensimmäiset neljä lukua käsittelevät yleispiirteittäin [teoksen] johtavia ajatuksia ja niiden merkitystä.Jälkimmäiset kuusi lukua käsittelevät yksityiskohdittain teoksen ala-asteikkoa.Viides luku valaisee hyvän käsittämisen tärkeyttä.Kuudennessa luvussa on esitetty hyvä [tahto] ihmisen [varsinaisena] perustuksena.Opintojen alkuaikoina on [näihin kahteen lukuun] kiinnitettävä mitä suurinta huomiota.Opiskelija älköön niiden yksinkertaisuuden vuoksi halveksiko niitä.— Džu Hsi.

4.

KIINALAISEN AJATTELUN LUONNE.

Koettaessamme eritellä kungfutselaiselta kannalta kiinalaiselle ajattelulle olennaisia piirteitä kiintyy huomiomme ensi kädessä seuraaviin seikkoihin:

1. KäytöllisyysIntialainen metafysiikka on kiinalaisille vierasta.Käytännölliset tarkoitusperät ovat määränneet ajattelua ja sen muotoja.Kiinalainen filosofia, varsinkin vanhimpana aikana, on kauttaaltaan praktillista.Džu Hsi:n aikakaudella, 12:lla vuosis.j.Kr., on syvemmän mietiskelyn oireita — nähtävästi intialaista vaikutusta.Kaikkein mieluisinta ajatustyötä ovat kiinalaiselle antaneet siveys- ja valtio-opit.Näiden kiinteä yhteenkutominen lienee kungfutselaisuuden korkein saavutus.

2. Vanhoillisuus on kiinalaisille erikoinen ajatustottumus. Kungfutse itse on siinä suurin mestari. Hän varoi mitään uutta esittävänsä. Iänikuisista kätköistä hän kaivoi esiin ja valikoi sen mikä sitten on tullut ainoaksi oikeaksi ohjeeksi opetukselle ja elämälle. Minkä harmaan muinaisuuden miehet ovat hyväksi huomanneet ja mikä sitten on saanut Kungfutselta hyväksymisen — siitä ei enää voida kiistellä. Vanhojen arvojen uudelleen arvioiminen oli jotain käsittämätöntä vuosisatamme alkuun saakka. Henkinen elämä on yleensä ollut samanlaista kuin länsimailla keskiaikainen skolastiikka.

3. MuodollisuusAjattelu on liikkunut sovinnaisissa kaavoissa.Omituinen jäykkyys ilmenee ajatusmuodoissa.Lukuja käytetään koneellisesti.Kolme ja viisi ovat erittäin suosittuja suureita.Puhutaan kolmesta valosta — auringosta, kuusta ja tähdistä; kolmesta kyvystä — taivaasta, maasta ja ihmisestä.Samoin puhutaan kolmimerkkisistä kirjoista ja kolmikätisistä ihmisistä.'Viitosia' on vieläkin enemmän.Olemme tutustuneet viiteen kaanoniin, viiteen hyveeseen, viiteen suhteeseen ja viiteen vuoreen.Huomasimme myös viisi korkeinta arvovaltaa — taivas, maa, ruhtinas, vanhemmat ja opettaja.Edelleen puhutaan viidestä perusaineesta — metallista, puusta, vedestä, tulesta ja maasta; näitä vastaa viisi taivaankappaletta, joilla ovat nimet: metallitähti, puutähti, vesitähti, tulitähti ja maatähti — Venus, Jupiter, Merkurius, Mars ja Saturnus.Värejä on viisi: vihreä, keltainen, punainen, valkoinen ja musta.Erilaisia makuaistimuksia on samoin viisi: makea, hapan, katkera, kirpeä ja suolainen.Viisi aistimusten välittäjää ovat: korva, silmä, suu, nenä ja — sydän.Viisi on ihmisellä sisäisiäkin elimiä: sydän, keuhkot, maksa, munuaiset ja — vatsa.Ilmansuunnista on viisi tärkeintä: pohjoinen, etelä, itä, länsi ja — keskus.Musiikissa on viisi perussäveltä ja ihmisolennolla on viisi ominaisuutta: muoto, käsityskyky, tajunta, toiminta ja tieto.Viisi rangaistusta ovat: piiskaaminen, kepittäminen, karkoitus paikkakunnalta määräajaksi, karkoitus elämäniäksi ja — kuolema.Kuolleita surraan viiden asteikon mukaan: vanhempia ja aviomiestä 27 kuukautta, esivanhempia samoin 27 kuukautta, veljiä ja sisaria 9 kuukautta, setiä ja tätejä 5 kuukautta, etäisempiä sukulaisia 3 kuukautta.Mutta onni on myöskin viisikertainen: pitkä ikä, rikkaus, terveys, hyveenrakkaus (!)ja rauhainen kuolema.

HUOMAUTUKSIA JA LISÄYKSIÄ

1.

KIINAN HISTORIAN ÄÄRIVIIVAT.

A.MUINAISUUS.

1. Myyttien aikakausi

'Kolmen monarkin' aika; kiinalaisten mukaan vähintään 1/2 milj.vuotta.

Kiinalaisten mietiskelyn mukaan[80] oli ennen kaikkea olevaista Tyhjyys.Aikojen kuluessa se muuttui vähitellen Ykseydeksi, suureksi Monaadiksi.Tämä taas jakautui aikojen vieriessä kahdeksi perusvoimaksi (dualismi), Valoksi ja Varjoksi, maskuliini- ja feminiiniprinsiipeiksi.Näiden vuorovaikutuksen kautta on näkyväinen maailmankaikkeus saanut syntynsä.Tähän filosoofiseen maailmansyntyoppiin liittyy toinen kansantajuisempi.

P'an Ku, 'muinaisuuden tutkija', valon ja pimeyden voimista syntynyt ensimmäinen inhimillinen olio, järjestää maailmankaikkeuden.Tämän jättiläisen kuolemasta alkaa yksityiskohtaisempi luomistyö.Hänen hengityksensä muodostui tuuleksi, äänensä ukkoseksi; vasen silmä auringoksi, oikea kuuksi; hänen verensä muuttui virroiksi, tukkansa kasvoi heininä ja puina, hänen lihastaan tuli multamaata ja hänen hikensä valui alas sateena.Ihmissuku syntyi hänen ruumiissaan olleista eläinloisista.

T'ien Ti, 'taivaallinen hallitsija'; Ti Ti, 'maallinen hallitsija'; Ren Ti, 'inhimillinen hallitsija'.

Kukin näistä eli 18.000 vuotta, samoin kuin tuo heidän kuuluisa edeltäjänsä P'an Ku. Nämä saattavat maailman muodostelemisen päätökseen. Ti:n asemasta käytetään myös samansisältöistä sanaa Huang

Jiu Dž'ao, 'pesän omistaja', asumusten rakentaja.

Sui Ren, (Hsū Ren) 'tulimies', tulen keksijä; opetti myös käyttämään nuoraan tehtyjä solmuja laskuvälineinä; vastaa kreikkalaisten Prometheusta.

II.Taruaika

'Viiden suvereenin' aika, 2852-2357 e.Kr.; noin 500 vuotta.

Fu Hsi, 2852-2737, 'kesäinen henkäys', esiintynyt Mayers'in ja Giles'in mukaan sata vuotta aikaisemmin; kiinalaisten sivistyksen kantaisä; mainitaan myös nimellä T'ai Hao, 'suuri Hao' (kirkas kesäpäivä); kalastuksen, karjanhoidon ja avioliiton säännöstelijä; kirjoitustaidon ja soittokoneiden keksijä, uhripalvonnan järjestäjä.

Šen Nung, 2737-2697, 'jumalainen maamies', maanviljelyksen ja lääketaidon isä; mainitaan myös nimellä Jen Ti, 'leimuava hallitsija'.Asuinpaikka Šan Tung.

Huang Ti, 2697-2597, 'keltainen hallitsija', almanakan laatija ja ajanlaskun järjestäjä 60-vuotisiin jaksoihin; kymmenjärjestelmän käytäntöönpanija.Hänen puolisonsa opetti silkkiäismadon hoitoa ja silkkipukujen käyttöä.Taivaan temppeli rakennetaan, suitsutuspuikot otetaan käytäntöön.Auringon, kuun ja viiden kiertotähden, sekä virtojen ja vuorien palvonta alkaa, esi-isäin palvontaa tehostetaan.

Šao Hao, 2597-2513, 'pieni Hao', järjesti 'Suuren Syvyyden' musiikin saadakseen ihmiset sopusointuun henkimaailman kanssa.

Džuan Hsii, 2513-2435, 'yksinäinen ja äkäinen, määräsi erikoisen virkamiehen valvomaan taivaan ja maan palvontaa, olemaan jonkinlaisena välittäjänä ihmisten ja henkimaailman välillä; Jumalan palvonnassa käytetään musiikkia, jonka sanotaan johtuvan ukkosen jäljittelemisestä.

Ti K'u, 2435-2366, 'nopeatoiminen hallitsija', innokas henkien palvoja ja ahkera tähtien tutkija.

Ti Drï, 2366-2357, 'yritteliäs hallitsija'.

III. Ihanneaika

Kahden 'jumalaisen' aika, 2357-2205 e.Kr.; noin 150 vuotta.

Ti Jao, 2357-2255, 'jalosukuinen, jumalainen hallitsija', täydellinen nimi T'ang Ti Jao, mainitaan myös nimellä Fang Hsūin, ('erittäin ansiokas'), mutta tunnetaan yleisesti pelkällä Jao-nimellä; lienee kotoisin Dži Li maakunnan eteläosasta, rautatien varrella olevan Pao Ting Fu-nimisen kaupungin lähettyviltä, jossa yhä on T'ang ('villi') Hsien-niminen pikku kaupunki (siitä nimi T'ang, 'T'angilainen Jao'). Hallitusistuimensa tällä heimopäälliköllä olisi pitänyt olla Šan Si-maakunnan eteläosassa, P'ing Jang Fu:ssa. Auringonpimennys; tähtientutkijoita Hsi ja Hō. Temppeli rakennettiin Šang Ti:lle ja uhripalvontaa tehostettiin. Keltaisen virran suuri tulva v. 2297; vedet sai laskeutumaan 8-vuotisella itsensäkieltävällä toiminnallaan eräs henkilö, joka sittemmin hallitsijana tunnetaan nimellä Y Suuri. Syrjäyttäen arvottoman poikansa määräsi Jao seuraajakseen Ti Šuen:in, jolle hän myös antoi kaksi tytärtään vaimoiksi, kuten Historiakirja kertoo.

Ti Šuen, 2255-2205, 'jalosukuinen, jumalainen hallitsija', täydellinen nimi Y Ti Šuen, mainitaan myös nimellä Džung Hua ('toinen loistava'), mutta tunnetaan yleisesti pelkällä Šuen-nimellä; jumalanpalvelusmenojen ja rikoslain laatija; Y ('peto') oli An I' Hsien:in alue Šan Si:n maakunnan lounaiskulmassa, nykyisen Džie Džou:n (Kai Džou) pohjoispuolella; Šuen:in kotipaikka ei siis ollut kaukana Jao:n hallituspaikasta. Šuen:in hallituspaikka oli Jang Hsia, lähellä nykyistä T'ai Kang:ia Ho Nan-maakunnan itäosassa, Keltaisen virran alamutkasta ja maakunnan nykyisestä pääkaupungista Kai Fung Fu:sta kaakkoiseen. Vaikka Šuen:in hallitusalue määritellään Kan Su:n maakunnan läntisimmästä kulmasta Ning Po:hon (Šanghai:in eteläpuolella) ja Pekingistä aina Tung T'ing-järven eteläpuolelle,[81] niin oli se varmaan vielä hyvin hajanainen ja osoittaa vain hänen valloitussotiensa suuntaviivoja; luoteinen, kapea ja pitkä kulmake näyttänee kiinalaisten taivallustietä Keski-Aasiasta Keltaisen virran laaksoon.Jao:n 'rankaisemat' alkuasukasheimot (San Miao y. m.) kapinoivat usein vielä jälkeenpäinkin; hajanaisuuden tilaa jatkuu koko kolmen ensimmäisen hallitsijasuvun ajan, aina Ensimmäiseen Keisariin saakka (221-209 e. Kr.) . — Kun Historiakirjan vanhinta aikaa koskevat osat ovat sen oman esityksen mukaan jäljestäpäin kirjoitetut, niin ne eivät ole täysin luotettavia; vaikka niissä mainitaan jo tältä ajalta kaikenlaisia metalleja (kulta, hopea, vaski, rauta y. m.) , niin lienee tämä aika kuitenkin vielä katsottava kivikaudeksi, aina 3:nnen hallitsijasuvun alkuun saakka (1122 e.Kr.)[82] — Ennen hallitukseen ryhtymistään Šuen tarkkasi tähtiä, toimitti sitten uhreja Jumalalle (Šang Ti), 'Kuudelle Arvovallalle', vuorille, virroille ja hengille ylimalkaan.V.2254 hän toimitti uhrin Jumalalle Suurvuorella (T'ai Šan), kuten Historiakirja kertoo.

B.VANHA AIKA.

Noin 2200 e.Kr.— 200 j.Kr.; 2000 vuotta.

I. Esihistoriallinen aika

Kahden ensimmäisen hallitsijasuvun aika, 2205-1122 e.Kr.; n.1100 vuotta.

a) Hsia-dynastia

2205-1766 e.Kr.; 439 vuotta; 17 hallitsijaa.

Y Suuri (Ta Y), 2205-1197, ensimmäisen hallitsijasuvun perustaja, Šuen:in määräämä hallitusistuimelle, niinkuin tämä oli Jao:n määräämä.Nämä kolme miestä ovat klassillisen kirjallisuuden pääsankareita.Y:n nimi ('suuri vapaaehtoinen') viitannee hänen epäitsekkääseen toimintaansa, samalla kuin hänen kunnianimensä (Uen Ming, 'valistunut käskynhaltija') viittaa hänen ystävälliseen suhteeseensa alamaisiin. Hänen kotipaikkansa lienee ollut Džung lähellä maakunnan pääkaupunkia Si An Fu:ta Šen Si:ssä (nykyinen Hu Hsien), jossa hänen isällään oli maa-alue.Siten 'kultaisen' ajan suuruudet (Jao, Šuen ja Y) olisivat kotoisin Kiinan kolmesta pohjoisesta maakunnasta (Dži Li, Šan Si ja Šen Si). Hallitsijasuvun nimi Hsia ('kesä') johtuu paikkakunnan nimestä. Ho Nan maakunnan keskellä, ei kaukana Peking-Harikou-rautatielinjasta, jonka paikkakunnan Y sai palkkioksi Keltaisen virran tulvien kuivaamisesta (jota hänen isänsä oli turhaan yrittänyt); nyt on paikan nimi suuren viljelijänsä mukaan Y Džou. Jao ja Šuen tulevat 'raakalaisten' ja 'petojen' parista, Y tulee 'kesämailta', mikä ei kyllä ole hänen synnyinseutunsa. Koko Kiinaa mainitaan vielä ensimmäisen hallitsijasuvun ja sen perustajan mukaan 'kesämaaksi'. — Patriarkkaalinen järjestelmä, joka Jao:n ja Šuen:in aikana on muuttunut monarkkiseksi, tulee nyt perinnölliseksi; hallitsijalla on kuitenkin periaatteessa aina oikeus määrätä seuraajakseen kenen hän tahtoo, jota oikeutta käyttäen moni on jälkisäädöksellä määrännyt jonkun nuoremmista pojistaan seuraajakseen. Samalla kuin keskushallitus nyt yhä lujittuu, alkaa myös ilmetä sitä heikontavia voimia, jotka kolmannen hallitsijasuvun lopulla läänityslaitoksen muodossa kehittyvät huippuunsa. Kiinalaisten sukunimien harvalukuisuus (noin 400) on osoituksena aikaisimmasta heimojärjestelmästä, joka nyt on siirtynyt syrjään, muuttuakseen vähitellen vasallijärjestelmäksi. — Ajan yleistä kehityskantaa on vaikea riittävien todistusten puutteessa oikein arvostella. On väitetty Historiakirjan mukaan, että kultaa ja hopeaa — tietysti vähemmän jalostetussa muodossaan — alettiin tähän aikaan käyttää kaupan välineenä. [83] Tähän voinee kuitenkin sovittaa Mongtsen kuuluisat sanat: "Jos meidän on uskottava kaikki mitä Historiakirja kertoo, silloin olisi parempi, ettei meillä olisi koko Historiakirjaa." Eräs tukikohta tämän suvun aikana on auringonpimennys, jonka olisi pitänyt tapahtua ruhtinas Džung K'ang:in (2159-2149) neljäntenä vuonna (2155) 'ensimmäisenä syyskuukautena'. Tätä ei kuitenkaan ole onnistuttu vielä saamaan sopusointuun tähtitieteellisten laskelmien kanssa.

Džie Kuei, 1818-1766, 'viimeinen julmuri', suvun viimeinen hallitsija, klassillisen kirjallisuuden kauhu, samoin kuin hänen jalkavaimonsa Mō SïKuningasta mainitaan yleisesti pelkällä Džie-nimellä.

Pääkaupunki oli Hsia-suvun aikana ensin Šuen:in hallituspaikka T'ai
Kang Ho Namissa ja dynastian loppuaikoina Šuen:in syntymäpaikka An
I Šan Si:ssa.

b) Šang-dynastia

1766-1122 e. Kr. ; 644 vuotta; 28 hallitsijaa. (Kaksi nimeä Šang ja In, kumpikin noin 300 vuotta.)

Dž'eng T'ang, 1766-1753, 'menestyvä T'ang,' mainitaan yleisesti pelkällä T'ang ('kuuma vesi', 'liemi') nimellä; edellisen hallitsijasuvun kukistaja ja uuden perustaja; Historiakirjan ja klassillisen kirjallisuuden sankareita. Tämä Kungfutsen suku johdetaan Šuen:in 'opetusministeristä', jolla oli kuvaava nimi Ts'i (Hsie, 'suuri pykäläpuu'); T'ang edustaisi 14:ttä polvea hänestä. Tunnustukseksi palveluksistaan sai Ts'i maa-alueen Šang ('kauppias') Šen Si:n maakunnan kaakkoiskulmassa, jolla vielä tänä päivänä on sama nimi (Šang Džou). Martin huomauttaa,[84] että 'kauppiaan' esiintyminen dynastianimenä tietää uutta edistysaskelta kansan yhteiskunnallisessa elämässä. T'ang:in sukunimi oli Tzï ('poika', 'lapsi'), henkilönimi Li (Lū, 'kenkä', 'kävely', 'toiminta'); 'T'ang' lienee kuoltua annettu kunnianimi, kuten yleensä hallitsijoille on ollut tapana antaa.Hänellä tämä sana lienee käsitettävä erikoismerkityksessä 'mainehikas', samaan tapaan kuin 'Jao' ja 'Šuen'.Seitsenvuotisen kuivuuden johdosta tahtoi T'ang uhrata oman henkensä luonnon lepyttämiseksi, mutta tämä alttius jo ilman varsinaista uhria lepytti taivaan antamaan kuivalle maalle virvoittavaa sadetta.

Tai Džia, 1753-1720, 'suuri alku', edellisen pojanpoika. Pääministeri I In, joka jo oli ollut T'ang:in neuvonantajana, sai tarmokkailla toimenpiteillään ajattelemattoman hallitsijan seuraamaan iso-isänsä hyverikasta esimerkkiä. Tässä yhteydessä Historiakirja kertoo että 1 In kirjeellisesti nuhteli hallitsijaa. Kirjojen käytöstä epäsuorasti mainitaan jo jao-šuenilaiselta ajalta.

P'an Keng, 1401-1373, 'sukujentutkija', muutti pääkaupungin Keltaisen virran pohjoispuolelta sen eteläpuolelle, paikkakunnalle, jonka nimi oli In (Jen Szï Hsien, Ho Nan Fu, Ho Nan); siitä tälle hallitsijasuvulle nimi In, 'voittoisa'.Historiakirja kertoo laajasti tästä muutosta, vaikka se ei mainitse mitään yli kolmensadan vuoden ajalta T'ai Džia:n jälkeen.

U Ting, 1324-1265, 'sotilashenkilö', kävi tiettävästi ensimmäisenä taisteluita tatarien kanssa, v.1292 e.Kr.

Džou Hsin, 1154-1122, 'kiusallinen satulanauha', mainitaan tavallisesti pelkällä Džou-nimellä, suvun viimeinen ja kelvottomin hallitsija, vieläkin kuuluisampi rikoksistaan kuin edellisen dynastian viimeinen hallitsija Džie Kuei. Džou:n tunnettu jalkavaimo oli Tā Džï

Missä oli Šang-dynastian pääkaupunki? Siihen ei ole helppo vastata. Dž'eng T'ang perusti sen paikkakunnalle, jonka nimi oli Po'; mutta siitä ei olla täysin varmoja oliko se itä- vai länsiosassa Ho Nan-maakuntaa. Historiakirja näyttäisi viittaavan siihen, että Po oli sama kuin In, johon P'an Keng lopulta tuli. Luultavampaa on kuitenkin että Po oli Kuei Tē Fu:n alueella maakunnan itärajalla, ei kaukana Šuen:in hallituspaikasta Jang Ksia:sta (T'ai K'ang). An Huei:n puolella on täällä Po-niminen piirikunta, Po DžouTänne on T'ang:in kotipaikalta, (Šang Džou, Šen Si) pitkä harppaus, vaikka nämä kaupungit ovatkin samalla leveysasteella (33° 50').Tämän jälkeen oli hallitus ainakin kolmessa paikassa (Hsiao, Hsiang, Keng)[85] ennenkuin se joutui Jen Szï Hsien:iin Ho Nan Fu:n lähellä.Täydellä syyllä on huomautettu, että pääkaupungin lakkaamaton muutteleminen ei osoita Šang-suvun kovinkaan lujaa valta-asemaa.

II. Tosihistoriallinen alkuaika

Vasallivaltioiden kukoistusaika ja henkisten harrastusten nousuaika, n.900 vuotta.

Džou-dynastia

1122-255 e.Kr.; 867 vuotta; 34 hallitsijaa.

U Uang, 1122-1115, 'sotaisa kuningas', klassillisen kirjallisuuden ihanteita, samoin kuin hänen veljensä Džou Kung (Džou:n herttua) ja isänsä Uen Uang, 'kirjallisuuskuningas', Ennekirjan ensimmäisten mietiskelyjen kirjoittaja. Nämä kolme ovat Kungfutsen erikoisesti ylistämiä, ja näiden työtä hän sanoo jatkavansa. 'Sotaisa kuningas' on saanut nimensä siitä, että hän asevoimalla kukisti edellisen hallitsijasuvun viimeisen kuninkaan (Džou Hsin) ja otti hallitusohjat omiin käsiinsä. Historiakirja kertoo, kuinka hän juhlallisessa puheessaan (Ho Nan Fu, Ho Nan; vanha nimi Mong Dzing) pitää tekoaan taivaan määräyksenä. Tämäkin suku johdetaan yhtä kaukaa kuin edellinen. Kanta-isän olisi pitänyt olla Šuen:in maanviljelysministeri Ts'i (hyljätty), joka sai maa-alueen T'ai, Šen Si-maakunnan länsiosassa (nykyinen Fu Fung Hsien, Fung Hsiang Fu), Keltaisen virran sivuhaaran (Uei) varrella. Vuonna 1326 e. Kr. ilmaantuu eräs henkilö nimeltään T'an Fu, väittäen olevansa Ts'i:n jälkeläisiä, perustaa pikku valtion Džou ('täydellinen') näille maille, T'si ('vuoripolku')-nimisen vuoren läheisyyteen. Tämä T'an Fu oli U Uangòn iso-isän isä. Heidän sukunimensä oli Dži. — Olemme nähneet, että kolme ensimmäistä hallitsijasukua on tullut Šen Si-maakunnasta. Tulemme vielä näkemään, että sieltä tulee neljäs ja viideskin. Kansan saadessa rajavartioina puuolustaa maatansa alituiseen hyökkäileviä raakalaislaumoja vastaan säilyi sen siveellinen ryhti ja ruumiillinen voima täällä paremmin kuin vaarattomilla ja viljavilla lakeuksilla. — Historiakirjassa oli alkuaan 38 asiakirjaa tämän suvun ajalta vuoteen 627 e. Kr. Niistä on säilynyt 30, joista Legge'n mukaan 20:n todistuskelpoisuus on täysin pätevä. Kahden ensimmäisen hallitsijasuvun ajalta yhteensä ei ole muistiinpanoja puoltakaan tästä määrästä. Niiden 45:stä hallitsijasta on Historiakirjassa mainittu vain yhdeksän. Mihin sitten perustuu tiedot näistä muista hallitsijoista? Historioitsija Szï-Ma Ts'ien n. v. 109 e. Kr. mainitsee vain nimeltä useimmat kahden ensimmäisen dynastian hallitsijat. Tärkeimpänä lähteenä pitävät kiinalaiset vuonna 280 j. Kr. löytynyttä bambulaattojen kokoelmaa, jossa on aikajärjestyksessä esitetty Kiinan hallitsijat Huang Ti:sta alkaen Džou-suvun loppuun (2697-296 e. Kr. noin 2,400 vuoden ajalta). Tämä kokoelma löytyi Uei-valtion Hsiang-nimisen kuninkaan (kuollut 296 e. Kr.) haudasta. Kokoelma mainitaan nimellä Džu Šu, Bambuaikakirja. Monet tutkijat kuitenkin epäilevät sen pätevyyttä. Vain kaksi viittausta on vanhemmassa klassillisessa kirjallisuudessa kyseessäolevan ajan pituuteen nähden. Kevättä ja Syksyä teoksen selittäjä Tso Ts'iu Ming mainitsee että Šang-suku hallitsi 600 vuotta. Mongtse mainitsee ylimalkaisesti että Jao:sta ja Suen:ista T'ang:iin (ihanneaika ja 1:nen dynastia) on yli 500 vuotta; T'ang:ista Uen Uang:iin (Šang-dynastian aika) yli 500 vuotta; ja Uen Uang:ista Kungfutseen yli 500 vuotta. Kungfutsen historiateos Kevättä ja Syksyä alkaa vuodesta 722 e. Kr. Auringonpimennykset vuosilta 719 ja 775 ovat varmoja tukikohtia. Näiden perustuksella voidaan mennä täydellä varmuudella vuoteen 827, toisten mukaan vuoteen 841 e. Kr. [86] — Englantilaiset tutkijat (Legge y. m.) ovat taipuvaisia antamaan Historiakirjan todistuksille varhaisemmilta ajoilta monin kohdin ehdottoman sitovuuden. Saksalaiset sitävastoin (Faber, Richthofen, Hermann) lausuvat jyrkästi, että Kiinan historia alkaa varsinaisesti vasta Džou-dynastian alusta. Hermann'in mukaan alkaa nyt vasta pronssikausi. Tähtitieteen, kielitieteen ja arkeologian avulla ei ole voitu päästä Kiinan vanhaan aikaan varmuudella Džou-dynastiaa pitemmälle. — On totta Richthofen'in huomautuksessa, että Historiakirjan mukaan kiinalaiset jo ammoisina aikoina tiesivät paljon sellaista, mistä he olivat myöhemmin tietämättömiä. Myöntäen, että Historiakirjaan on tullut vielä ehkä Kungfutsenkin hyvässä tarkoituksessa tekemiä värityksiä, voidaan kuitenkin ajatella, että kiinalaiset saattoivat kadottaa jotakin jo ammoin omistamaansa. Sehän ei ole harvinaista, ei yksityisten eikä kansojen elämässä. Esimerkkinä Kiinaan nähden voi mainita nestoriolaisen kristillisyyden, jonka koko olemassaolo oli unohtunut, kunnes vuonna 1625 löydettiin Si An Fu:n läheltä Šen Si:stä tuo merkillinen 1780 kirjoitusmerkkiä sisältävä, vuonna 781 pystytetty kivi, jota nyt säilytetään New Yorkissa. Samoilta seuduilta on löydetty rahaa noin vuodelta 200 e. Kr. Tarvittaisiin vain, että jonkun onnellisen sattuman kautta vielä paljon vanhempia muistomerkkejä tavattaisiin. Toisena esimerkkinä ihmisten ja kansojen kadottamiskyvystä voi mainita, että naisten asema oli Kiinassa Kristuksen syntymän aikoihin parempi kuin koskaan sen jälkeen. Olisiko niin mahdotonta että koko kansa olisi noina levottomina pitkinä vuosisatoina, kahden ensimmäisen hallitsijasuvun aikana, mennyt kehityksessään alaspäin. Tiedämmehän kuinka Ensimmäinen Keisari (n. 200 e. Kr.) oli hävittämäisillään paljon syvällisemmän sivistyksen kuin Jao:n ja Suen:in aikana olikaan. Ja tama mies oli kiinalainen. Mitä saattoivatkaan sitten vieraat raakalaislaumat tehdä, raakalaislaumat, joita vastaan epätoivoisesti taistellessa täytyi lakkaamatta pääkaupunkiakin muuttaa, vieläpä niinkin myöhään sen tultua täysin ryöstetyksi kuin vuonna 770 e. Kr. Kiinan suuri muuri, jonka suurin osa on syntynyt ennen ensimmäistä Keisaria ja jokaisen kaupungin vanhat varustukset puhuvat epätoivoisesta sivistysaarteiston puolustamisesta. Ja vielä: Olisivatko pelkät mielikuvituksen luomat henkilöt voineet vaikuttaa niin valtavasti Kiinan kansaan kuin Historiakirjan sankarit: Jao, Šuen, Y ja T'ang; Uen, U ja Džou Kung? Edelleen: Jos olisi kysymys muutamasta vuosisadasta, niin silloin ei kadottaminen olisi voinut olla niin täydellistä, mutta kun on kysymys kokonaisesta vuosituhannesta, niin siinä saattoi hukkua paljonkin ajan virtaan. Levoton Keltainen virta, 'Kiinan suru', teki vielä tuhotöitään. Olemme siis taipuvaisia ajattelemaan, että kahden ensimmäisen hallitsijasuvun aikana Kiinan kehitys meni pääasiassa alaspäin. — Mitä tulee Džou-dynastian aikaan, sen valtiollisiin ja henkisiin taisteluihin, niin niistä on tehty selkoa Kungfutsen elämäkerran yhteydessä. Tänä läänityslaitoksen kukoistusaikana on keskushallitus niin heikko, ettei ole syytä kuninkaita tässä mainita. — Suuri Y, nähtävästi jo Šuen:in hallituskauden lopulla, jakoi maan yhdeksään maakuntaan. Suen'istä kerrotaan että hän jakoi maan kahteentoista maakuntaan. Tämä saattoi tapahtua Y:n jaoituksen jälkeen, vaikka se ei käy täysin ilmi Historiakirjasta. Kahden hallitsijasuvun aikana ei tässä kohden tapahdu muutoksia. Džou-dynastian aikana jakautui maa miltei lukemattomiin pikku ruhtinaskuntiin. — Jao:n aikana oli maanomistus järjestetty siten, että pääkaupungin ympärillä oli etenevässä kehässä viisi toisensa sulkevaa neliöpiiriä, kunkin piirin leveys noin 150 km. Koko valtakunnan läpimitta oli siis noin 1500 km. Näiden kehien nimet olivat 1) Tien Fu', 'kuninkaanpelto'; 2) Hou Fu', 'ylhäisön alue'; 3) Sui Fu', 'rauhoitettu alue', opetuslaitosta ja isänmaanpuolustusta varten; 4) Jao Fu', 'puutteellisten alue', alkuasukasten ja rikollisten alue; 5) Huang Fu', 'villien' heimojen ja 'villiintyneiden' alue. [87] Šsang-dynastian ajalta esitetään seuraava maan jako. Yhdeksän maa-aluetta, kukin 6 hehtaarin alaa (100 mou:ta) oli annettu kahdeksalle perheelle. Kukin perhe sai viljellä yhden palstan omaan laskuunsa, mutta keskimmäinen maa-alue oli viljeltävä yhteisin voimin ja sen tulot annettava hallitukselle veroina. Kiinalaiset kirjoitusmerkit dzing, 'lähde', 'kaivo', ja t'ien, 'pelto', kuvaavat tätä 'isojakoa'.Kun tästä ei mainita vanhimmissa kiinalaisissa sanakirjoissa, niin tohtori Hermann väittää, että tämä esitys on pelkkää kielitieteellistä rakentelua, ja hän huomauttaa vain, että kehitys maanomistukseen nähden on Kiinassa ollut suuressa määrin samankaltaista kuin Europassa.Ajatus, että kaikki maa olisi oikeudellisesti kuulunut hallitsijalle, ei näytä saavan riittävää tukea.Džou-dynastian perustajan (U Uang) sanotaan antaneen 1800 eri maa-aluetta sotapäälliköilleen ja suosikeilleen, jotka jäivät jonkinlaiseen riippuvaisuuteen.Keskushallituksella oli sitä paitsi oma maa-alueensa, joka ulottui Si An Fu:sta Ho Nan Fu:hun.

'Sotaisa ruhtinas' (U Uang) perusti pääkaupunkinsa Džou-dynastian alussa lähelle synnyinseutuaan, muutaman kilometrin päähän Si An Fu:sta. Sen nimi oli Kao Džing, tai pelkkä Kao (Hao, 'uuni'). Mutta jo hänen seuraajansa v. 1109 oli pakotettu sen siirtämään turvallisemmille seuduille. Ho-virran sivujoen Lo:n varrella Lo Jang:issa (Lo I), lähellä Šang-dynastian viimeistä pääkaupunkia ja nykyistä Ho Nan Fu:ta (Ho Nan-maakunnassa) löydettiin turvatumpi alue, jota todenteolla ruvettiin rakentamaan vasta 770, senjälkeenkuin Si An Fu oli pahanpäiväisesti ryöstetty.

III. Kiinan ensimmäinen suuruudenaika

Ts'in ja Han-dynastiain aika, noin 200 e.Kr.200 j.Kr.; 400 vuotta.

a) Ts'in-dynastia

255-206 e.Kr.; 49 vuotta; 5 hallitsijaa.

Šzï Huang Ti, 221-209, 'Ensimmäinen Keisari' sekä ottamansa nimen puolesta että asiallisestikin. Usein liitetään hänen nimeensä dynastianimikin: Ts'in Šzï Huang Ti. Dynastianimi Ts'in ('hienoriisi') johtuu samannimisestä valtiosta Šen Si:n ja Kan Su:n rajamailta, josta tämän suvun hallitsijat olivat kotoisin. Ensimmäinen Keisari on Kiinan suuruuden varsinainen luoja, Kiinan muurin lopullinen rakentaja, sisäisen yhteyden ja ulkonaisen mahtavuuden aikaansaaja.

Nimi 'Kiina' (China) johtunee tämän hallitsijasuvun nimestä Ts'in (Ch'in); 'Kiina' merkitsee siis, kuvaavasti kylläkin, 'riisimaata'. Tämä nimi on kuitenkin kiinalaisille itselleen vieras, samoinkuin he pitävät Ensimmäistä Keisaria kauheimpana tyrannina mikä heidän maassaan on ollut, siitä syystä että tämä antoi vuonna 213 e. Kr. julistuksen kungfutselaisen kirjallisuuden hävittämisestä, ja julmalla tavalla tuhosi suuren osan Kiinan oppineista, 460 miestä. — Pääkaupunkinsa perusti Ensimmäinen Keisari lähelle Si An Fu:ta; sen nimi oli Kuan DžungTästä alkaa varsinaisesti tämän Kiinan historiassa tärkeimmän kaupungin historia.U Uang oli kyllä yrittänyt tänne sukunsa pääkaupunkia, mutta hänen jälkeläisillään ei ollut tarpeeksi valtaa eikä tarmoa säilyttääkseen tätä niin tärkeää strateegista paikkaa, liikennekeskustaa Kiinan ja Keski-Aasian välillä.Kaupunki on yhä Kiinan suurimpia (1 milj.asukasta) ja parhaiten varustettuja.

b) Han-dynastia

206 e. Kr. — 221 j. Kr. ; 427 vuotta; 26 hallitsijaa. Kao Tsu, 206-194, 'loistava alku', varsinainen nimi Liu Pang, Han-nimisen valtion ruhtinas Jangtse-virran haarajoen (Han) latvoilla, Šen Si-maakunnan etelä-osasta; Hankou:n kaupunki Kiinan keskellä on tämän joen suussa; siitä sen nimi Han K'ou, 'Han-virran suu'. Pääkaupungikseen Kao Tsu (Tsou) otti Ensimmäisen Keisarin rakentaman Si An Fu:n ('läntinen rauhan kaupunki'), jonka nimi oli nyt Dang An ('pitkäaikainen rauha'), myöskin Uei Nan ja Nui Szï. Nyt alkaa Kiinan varsinainen nousuaika. Ensi tehtäväkseen Kao Tsu käsittää klassillisen kirjallisuuden jätteiden kokoamisen. Hän toimittaa ensimmäisenä Kiinan keisarina uhrin Kungfutsen haudalla Si An Fu:sta kaukana olevassa Šan Tung:issa. — Tohtori Hermannin mukaan alkaa nyt rautakausi Kiinassa.

U Ti, 140-80, 'sotaisa keisari', karkoittaa edellisten hallitsijain aikana maata havitelleet hunnit ja kehittää kiinalaisten sotilasvallan huippuunsa. Valloitusretkillään tulivat kiinalaiset aina Rooman valtakunnan rajoille. 'Kuutta vapaata taidetta' viljellään ahkerasti; ne ovat: seremoniat, musiikki, ampumaurheilu, valjakkojen hoito, kirjoitus ja laskento (Lï, Jō, Šē, Y, Šū, Sou)Näitä harjoitettiin tiettävästi jo Kungfutsen aikanakin.

P'ing Ti, 1-6 j. Kr. , 'rauhan ruhtinas'; omituinen yhteensattuma Kristuksen syntymän kanssa. Uang Mang:in kapina 9-23 j. Kr. Ajanlasku 60-vuotisiin jaksoihin mainitaan hänen ajaltaan. Paljon levottomuutta, kunnes joku hallitusta kannattavista sotapäälliköistä, Liu Hsin, saa ohjat käsiinsä, keisarina tunnettu nimellä Kuang U Ti, 25-58 j. Kr. , 'loistoisa sotaisa keisari'. Pääkaupunki siirretään Lo Jang:iin (Ho Nan). Siitä tämän suvun nimi: Jälkimmäinen eli Itäinen Han-dynastiaNykyinen maakuntajärjestelmä alkaa; 30 maakuntaa supistetaan 13:ksi.

Ming Ti, 58-76, 'valistunut keisari'; buddalaisuus tuodaan maahan. U Ti:n aikana on jo ensimmäisiä hindulaisia saarnaajia tullut Kiinaan.

Ling Ti, 168-190, 'sielukas keisari', antoi vuonna 175 hakkauttaa Viisi Kaanonia kivipatsaisiin keisarillisen korkeakoulun edustalle Ho Nan Fu:ssa. Tarkoitus oli taata niiden säilyminen näinä levottomina aikoina. Ensimmäinen kiinankielinen sanakirja, Sō Uen, on ilmestynyt v. 121 j. Kr. Tutkinto-järjestelmä on kehittynyt; se mainitaan ensi kerran vuodelta 132 j.Kr.Sivistysharrastukset kiinalaisille luonteenomaisina lienevät vähentäneet kansan sotilaallista tarmoa.—

Han-dynastia on kiinalaisten mielestä ensimmäinen varsinaisesti kiinalainen, senvuoksi 'Han' on tullut merkitsemään varsinaista 'kiinalaista' vastakohtana muille kansanroduille valtakunnan rajojen sisällä. 'Han-ren' (ren, ihminen) on yhä vielä parhaimpia kunnianimiä kiinalaisilla. Kiinalaisille luonteenomaista on myös että Han-dynastian aikana Kiinassa on esiintynyt kolme Kiinan suurinta valtiollista vehkeilijää. Yhden, Uang Mang nimisen, olemme jo maininneet edellisen Han-dynastian aikana esiintyneen. Jälkimmäisen Han-suvun lopulla esiintyy perätysten kaksi muuta, Tung Džō ja Ts'ao Ts'ao — kansainvaellusten ja seikkailujen aika tekee tuloaan.

C.KESKIAIKA.

Noin 200-1400 j.Kr.; 1200 vuotta.

I. Tatarien ensimmäinen valloituskausi

Noin 200-600 j.Kr.; 400 vuotta.

a) 'Kolme Valtakuntaa'

221-265 j.Kr.; 44 vuotta; 11 hallitsija.

Seikkailurikas ja sekava aika. Kolme valtakuntaa ovat Šū, Uei ja U, joista ensinmainittu väitti olevansa varsinainen vallanperillinen; se rajoittui pääasiallisesti Szï Ts'uan maakuntaan; Uei, Pohjois-Kiina; U, Etelä-Kiina, Jangtse-virta ylimalkaisesti rajana. Dž'eng Tu, Lō Jang ja Nan King pääkaupunkeina.

b) Džin-dynastia

265-420; 155 vuotta; 15 hallitsijaa.

Tämä suku jakautuu vuoden 317 mukaan läntiseen ja itäiseen Džin-dynastiaan. Pääkaupungit Lo Jang ja Nan KingDžin, perustajan kotivaltion nimi Šan Si:ssa.

c) Nan Pē-dynastiat

420-589; 169 vuotta; 27 hallitsijaa.

Kiinan hallitus karkoitettu Jangtse-virran varrelle (Nan King pääkaupunkina). Tatarit hallitsevat Pohjois-Kiinaa. Siitä nimi: Etelä- ja Pohjois-dynastiat. Etelässä oli neljä dynastiaa: Liu Sung, Ts'i, Liang ja Dž'en. — Pohjois-Kiinassa samaan aikaan viisi tatarilais-dynastiaa: Pohjois-, Länsi- ja Etelä-Uei, sekä Pohjois Ts'i ja Pohjois-Džou; yhteensä 386-589; 203 vuotta; 31 hallitsijaa.

II. Kiinan toinen suuruudenaika

Sui- ja Tang-dynastioiden aika.Noin 600-900 j.Kr.; 300 vuotta.

a) Sui-dynastia

589-618; 29 vuotta; 4 hallitsijaa.

Jälleen kansallisen kokoomuksen aika, samanluontoinen kuin
Ts'in-dynastian aika.

b) Tang-dynastia

618-907; 289 vuotta; 22 hallitsijaa.

Muistuttaa monessa suhteessa Han-dynastian aikaa. Kirjallisuus ja taide kukoistavat, tutkintojärjestelmä vakaantuu, Han Lin akademia perustetaan, kirjapainotaito keksitään. Kiinan suurimmat runoilijat Lï Tai Pē ja Tu Fu esiintyvät. T'ang on tullut merkitsemään todellista kiinalaista kuten HanPääkaupunki on sama kuin Han-dynastian aikana, Si An Fu.Kristinusko, nestoriolaisuuden muodossa, tuodaan pääkaupunkiin v.635.

III. Tatarien toinen valloituskausi

Noin 900-1400 j.Kr.; 500 vuotta.

a) U Tai, Viisi dynastiaa

907-960; 53 vuotta; 13 hallitsijaa.

Sotilasmielivallan aikaa. Nuo viisi sukua ovat: 'Jälkimmäisiä':
Liang, T'ang, Džin, Han, Džou

b) Sung-dynastia

960-1280; 320 vuotta; 18 hallitsijaa.

Jälleen kukoistaa Kiinan henkinen elämä, siitä huolimatta että 'Kultaiset tatari (Džin-ren) ovat anastaneet Pohjois-Kiinan ja pakottaneet Sung-hallituksen lähtemään Kai Fung Fu:sta (Ho Nan) ja asettumaan v. 1127 Nan King:iin. Siitä nimi Eteläinen Sung-dynastia. Kumpikin Sung noin 150 vuotta. Varsinkin eteläisen Sung-suvun aikana on Kiinan henkinen elämä vilkasta. Spekulatiivista ajattelua, omaperäisiä mielipiteitä. Klassillisen kirjallisuuden selitykset vakaantuvat. Tunnetuin selittäjä on Džu Hsi (1130-1200).

c) Yen_-dynastia_.

1280-1368; 88 vuotta; 9 hallitsijaa.

Koko Kiina ensi kerran vieraan heimon (mongolien) hallittavana.
Pääkaupunki Peking (Pē King Cambalu).

D.UUDEMPI AIKA.

Noin 1400-1900; 500 vuotta.

I. Kiinalaisten kolmas suuruudenaika

Ming-dynastia

1368-1644; 276 vuotta; 17 hallitsijaa.

Pääkaupungit: K'ai Fung Fu ja Nan King.

II. Mandžujen hallituskausi

Ts'ing-dynastia

1644-1912; 268 vuotta; 10 hallitsijaa.

Koko Kiina toistamiseen vieraan heimon (mandžujen) vallassa, ja kolme kertaa pitemmän ajan kuin ensi kerralla mongoleilla.

E.UUSI AIKA.

Min Kue', Tasavalta

Tammikuun 1 p:stä 1912.

Kiinalaiset taas isäntiä omassa maassaan — toistaiseksi.

2.

KIINAN MAAKUNTIEN NIMET.

Helpottaaksemme varsinaisen Kiinan kahdeksantoista maakunnan (Šzï-Pā Seng) havainnollisempaa käsittämistä saakoon tässä sijansa seuraava esitys.

Panemme ensin merkille Himalaja-vuorilta lähtevän, maan läpi lännestä itään juoksevan 'Suurvirran' (Tā Kiang, Tā Džiang, 'suuri vesivoima'), jota mainitaan myöskin nimellä Jangtse Kiang (Jang Tzï Džiang, 'kirkasvetinen' tai 'Eteläinen Suurvirta'). Sitten seuraamme (Pohjois-Kiinassa) mutkikkaan ja oikullisen 'Keltaisen virran' (Huang Hō) uomaa. Nimensä se on saanut siitä, että sen vesi on lentohiekanpitoisen maaperän läpi virratessaan muuttunut ympäristönsä näköiseksi. Panemme vielä mieleen alkuperäisen jokien nimen Ts'uanTäten on meillä erisuuruisia virtoja Kiang, Hō ja Ts'uan.

Etsimme nyt Kiinan merkillisimmän vuoren, 'Suurvuoren' (T'ai Šan), joka lienee maailman vanhin uhrivucri. Se on Keltaisen virran alajuoksun oikealla puolella. Vielä on opittava Kiinalle tärkein vuorensola, Šen (oikeastaan Šan; vain matalampi sävelkorko erottaa sen 'vuoresta'). Tämä vuorensola on Keltaisen virran suuren keskuskulman ulkopuolella, siinä missä se muuttaa eteläisen suuntansa itäänpäin. Sitten etsimme maan keskeltä, 'Suurvirran' keskijuoksun eteläpuolelta Kiinan tärkeimmän järven, 'Luolajärven' (Tung T'ing Hū)Olemme nyt oppineet vuoren, vuorensolan ja järven nimet kiinaksi: Šan, Šen ja Hū.

Nyt opimme ilmansuunnat. Kiinalaisille ovat itä ja länsi auringon nousu- ja laskusuuntina tärkeämpiä kuin pohjoinen ja etelä, joista pohjoinen on arvottomin, niin kuin luonnollista onkin. Luettelemme siis ilmansuunnat kiinalaisten tavoin: itä, länsi, etelä ja pohjoinen: Tung, Sï, Nan, Pē'Esimerkkinä kiinalaisesta ajatusjuoksusta mainittakoon, että tärkeimmät ilmansuunnat, itä ja länsi (niiden tärkeyttä osoittaa kummankin korkea sävelkorkokin) perättäin lausuttuina 'itä-länsi' (tung-si) on yhtä kuin 'tavara'.

Nyt voimme ryhtyä tarkastelemaan Kiinan maakuntien nimiä. Täten tuo ensi katsannolta vaikea asia on tullut hyvinkin mielenkiintoiseksi. Me näet alamme ymmärtää mitä nuo nimet merkitsevät. Lähdemme Kiinan merkillisimmästä maakunnasta Šan Tung. Siinä on meillä heti tuttu nimi: 'Vuoresta (Suurvuori; T'ai Šan) itäänpäin oleva alue.' Sitten katsomme vanhan Kiinan muita alueita: Šan Si Vuoresta länteen oleva tienoo'; Šen Si, 'vuorensolasta länteen'; Hō Nan, 'Ho-virrasta etelään'; Hū Pē', 'järvestä pohjoiseen; Hū Nan, 'järvestä etelään'.

Meillä Suomessa on 'Kymmenen virran maa'.Kiinan suurin maakunta on 'Neljän virran maa', Szï Ts'uan, 'Suurvirran' latvoilla, jonka haaroja nämä neljä virtaa ovat.

'Suurvirrasta' on kolme maakuntaa saanut nimensä: Kiang Sū, viljava
Kiang; tässä maakunnassa on 'Suurvirran' suulla oleva Shanghai:n
(Šang Hai, 'merelle menopaikka') suuri kauppakaupunki, Džē Kiang
('Džē- ja Kiang-virtojen tienoo') sekä Kiang Sï (Kiang:in suulta
länteen).

Etelässä on kaksi 'avaraa' maakuntaa, Kuang Sï ('läntinen avara alue') ja Kuang Tung ('itäinen avara alue'). Jälkimmäisen maakunnan pääkaupunki Kanton (Canton) äännetään yleispuhekielen mukaan Kuang Džou Fu. 'Suurvirran' suun eteläpuolella olevien rannikkomaakuntien kielimurteet eroavat näet jyrkästi yleispuhekielestä (Kuan Hua).

Kiinan pitkällä rannikolla on vielä kaakkoisosassa 'onnen' (Fū) maakunta Fū Kien (Fū Džien, 'perustettu onni'). 'Rauhan' (An) maakunta An Huei (Ngan Hui, 'sulorauha') on Suuren Kiang:in alajuoksun varrella. Maan eteläosassa on köyhä Kuei Džou ('kallis saareke'; luultavasti sen vuoksi niin kallis, että alkuasukkaat ja varsinaiset kiinalaiset ovat siellä useita kertoja kapinoineet kaukaista keskushallitusta vastaan). Lounaisessa kulmassa on vuorinen Yin Nan ('pilvien eteläpuolella oleva' tai 'etelän pilvinen maakunta'). Luoteiskulmassa on Kan Sū, joka on saanut nimensä kahden huomattavan kaupunkinsa nimen mukaan.

Viimeiseksi tulemme siihen maakuntaan (Dži Li, 'oikea hallituspaikka'), jossa nykyinen 'pohjoinen pääkaupunki', Pēking, (Pē Džing) sijaitsee. 'Eteläinen pääkaupunki', Nanking, on Jangtsen varrella Kiang Sū:n maakunnassa.Pekingin virallinen nimi on: Šuen T'ien Fu, 'Taivasta tarkkaava kaupunki'.

3.

LÄHDEVIITTAUKSIA JA LISÄYKSIÄ.

(Teoksien nimet lyhennetty; kirjallisuusluettelossa täydellisemmin.)

Kiina Kungfutsen aikana

[1] Williams, Middle Kingdom, 2:nen painos, II, s.158 ss.

[2] Tschepe, Histoire du Royaume de Ou (1122-473 av J.-C.), Chang-hai 1896.Kungfutsen kirjoitus on käännetty (s.49): "Hélas!hélas!Voici le tombeau du loi de Ou, Ki-tse, prince de Yen-ling!"

[3] Parker, Studies in Chinese Religion-teoksessaan mainitsee (ss.40-42) samoin tästä mielenkiintoisesta seikasta.

[4] Broomhall, Chinese Empire, s.164.

[5] Tschepe, Histoire du Royaume de Tch'ou (1122-223 av J.-C.), Shanghai 1903.

[6] Legge, Encyclopaedia Britannica'ssa.

[7] Grube, Geschichte der chinesischen Litteratur, esittää (s.125 ss.)näytteitä Jangtsen mielenkiintoisista opetuksista.

[8] Grube, Litteratur, s.129 ss.

[9] Giles, History of Chinese Literatuøe, s.47.

[10] Martin, Lore of Cathay, s.215 ss.

[11] Martin, Lore, s.216.

[12] Martin, Lore, s.217.

Kungfutsen elämän ulkonaiset piirteet

[13] Douglas, Confucianism, ss.25-64.

[14] Grube, Litteratur, s.17 ss.

[15] Allan, Makers of Cathay, s.1 ss.

[16] Hermann, Chinesische Geschichte, s.22 ss.Parker, Studies-teoksessaan (s.202) selvittelee kiinalaista ajanlaskua ja tulee johtopäätökseen, että Kungfutse oli noin 18-vuotias naimisiin mennessään.

Kungfutsen luonteenpiirteitä ja arvostelua

[17] Williams, Middle Kingdom, I.s.660 ss.

[18] Martin, Lore, s.89.

Kungfutsen suku

[19] Etupäässä on seurattu Parkein Studies-teosta, kirjoitusta The Family of Confucius, ss .176-197.Osittain myös Tschepe'n Heiligtumer-teosta.

Kungfutselaiset peruskirjat

[20] Päälähteenä on käytetty: James Legge, Sacred Books of China, sarjajulkaisussa: Max Müller, Sacred Books of the East, vol.3, 16, 27, 28, 39, 40, ja samantekijän Four Books, sekä alkuperäisiä kiinankielisiä teoksia.Grube'n ja Giles'in kirjallisuushistorioita on vertailtu.

[21] Baller, Sacred Edict, 2:nd Edition.

Kungfutselainen kouluopetus

[22] Seurattu etupäässä Williams'ia (I.ss.519-577) ja Martinaa (Lore, ss.308-328).

Kungfutselainen siveysoppi

[23] Enimmän saatu apua Martinan Lore-teoksesta, kirjoituksesta The ethical philosophy of the Chinese (ss.205-229).

Kiinan kolme uskontoa

[24] Smith, Proverbs, s.74.

[25] Doré, Researches into Chinese Superstitions, I, s.151 ss.

[26] Martin, Lore, s.195.Useita muitakin ajatuksia on lainattu tähän samalta taholta.Martin ja Grube (Kultus und Religion der Chinesen) ovat tässä enimmän seurattuja.

Kiinalaisten vanha uskonto

[27] Seurattu pääasiallisesti Grube'n Kultus und Religion-teosta, ss.5-54.Vähemmän on ollut apua John Ross'in teoksesta 'The Original Religion of China'.Giles'in suppeaa teosta 'Religions of Ancient China' olen myös jossain määrin käyttänyt.Sitäpaitsi kirjoituksia Chinese Recorder'issa y.m.

Šang Ti-käsitteen synty

[28] Tässä olen pääasiallisesti käyttänyt kiinankielisiä lähteitä.N.Söderblomin 'Gudstrons uppkomst' on antanut herätteitä.

[29] Söderblom, Das Werden des Gottesglaubens, s.227.

[30] Söderblom, Das Werden, s.229.

Kungfutsen palvonnan historiallinen kehitys

[31] Esityksessä on seurattu etupäässä Albert Tschepe'n teosta "Heiligtümer des Konfucianismus in K'u-Fu und Tschou-Hien" ss.6-15.Myöskin Parketin Studies-teoksesta olen löytänyt erinäisiä tiedonantoja.

Kungfutsen palvonta hänen paikallistemppeleissään

[32] Paitsi omia havaintojani, olen tässä käyttänyt etupäässä Grube'n 'Kultus und Religion'-teosta 66-73, sekä Tschepe'n 'Heiligtümer'-teosta, osittain myös Parker'n 'Studies'-teosta.Watters'in vanhempi teos 'A Guide to Confucian Tempels' ei ole ollut saatavissani.

Suuri Oppi johdatuksena kungfutselaiseen elämänkatsomukseen

[33] Hyviä vihjeitä olen saanut Martinan Lore-teoksesta (s.206 ss.)

[34] Smith, Proverbs, s.41.

[35] Headland, China's New Day s.9 ss.

[36] Headland, s.18.Keisari Kuang Hsi antoi 27 uudistusjulistusta parin kuukauden kuluessa.

[37] Smith, China in Convulsion, 1.s.152 ss.

[38] Smith, Convulsion, II.s.547 s.

Suuri Oppi.Kungfutsen teksti

[39] Sanallisesti: 'Ovi Hyveeseen'.

[40] Alkutekstissä on sanottu vain, että tie on siinä ja siinä, mutta imperatiivilla on ajatus tullut paljon painokkaammaksi.

[41] Keisarikunnaksi muuttui Kiina vasta kolmesataa vuotta Kungfutsen jälkeen, joten 'Taivaan Poika' oli itsevaltias hallitsija noin 2100 vuotta (221 e.Kr.— 1911 j.Kr.)Yhtä pitkän ajan sitä ennen (2357-221 e.Kr.)sai 'Taivaan Poika' tyytyä olemaan vain vasalliruhtinaiden nimellisenä päämiehenä.Kungfutsen aikana oli Taivaan Pojan merkitys jotenkin mitätön; häntä mainittiin tavallisemmin nimellä kuningas (Uang) eikä keisari (Huang Ti).Jälkimmäinen nimi tuli käytäntöön vasta vuodesta 221 e.Kr.

Suuri Oppi.Selityskirja

[42] U Uang ja Uen Uang elivät kolmannen (Džou-) hallitsijasuvun alussa, noin 600 vuotta ennen Kungfutsea.

[43] In on huomattu henkilö Kiinan vanhimmassa historiassa. Tämä rohkea ja kansan parasta harrastava pääministeri ryhtyy merkilliseen toimeen saattaakseen huikentelevan hallitsijan tunnolliseksi. Hän erottaa tämän kaikista hallitustehtävistä ja pitää vartioituna hänen esi-isiensä hautojen läheisyydessä oppiakseen erittäinkin iso-isältänsä Dženg Tang:ilta oikeita hallitusperiaatteita ja menettelytapoja. Pääministerin teko osoittautui oivalliseksi. Kuningas muutti mielensä ja hänestä tuli kelpo hallitsija. — Tai Dia oli Šang-dynastian toinen kuningas. Hänen iso-isänsä Dženg Tang perusti tämän hallitsijasuvun syrjäyttämällä rappeutuneen Hsia-suvun (Kiinan ensimmäinen vallankumous, 1766 e.Kr.)— Huomaa tässä lausunnossa, kuten edellisessäkin, hieno kiinalainen kehoitus!Ylhäisempien ojentaminen on erikoisen vaikea asia maassa, missä vanhempien ja arvovallan kunnioitus on niin suuri, ja virheettömän maineen säilyttäminen ('kasvojen pelastaminen') yhtä tärkeä kuin elämä itse.

[44] Viittaus vielä vanhempaan aikaan, aivan Historiakirjan alkuun, sen ensimmäiseen sankariin. Jao ja hänen seuraajansa Šuen ovat saaneet korkeimman kunnianimen, mitä hallitsijoista käytetään, Ti, joka sana esiintyy Jumalan nimessä (Šang Ti) ja itsevaltiaan keisarin nimessä (Huang Ti).Šuen:in jälkeen Ti häviää käytännöstä, kunnes Džao Hsiang Uang v.221 ottaa nimekseen Huang Ti, yksinhallitsija, keisari.Senvuoksi olemme Jao:lle ja Suen:ille omistetun Ti-nimen kääntäneet adjektiivisesti, 'jumalainen'.Niin suuri on näiden miesten maine, että on syntynyt sananlasku: 'Lukuunottamatta Jao:ta ja Šuen:ia ei ole ihmistä ilman virheitä'.— Kuten näkyy, viittaa Suuri Oppi yksinomaan ruhtinaiden maailmoihin.Teoksen henki on kuitenkin vallan toinen kuin Macciavellin 'Ruhtinaassa'.

[45] Sisäisen ihmisen pesoa tunnettiin tarvittavan päivittäin kuten kasvojen puhdistamista.Jos saamme täysin luottaa kiinalaisiin tiedonantoihin, niin 3700 vuotta sitten pidettiin ulkonaisesta ja sisäisestä puhtaudesta yhtä hyvää huolta kuin meidän päivinämme.

Taiteellisten metalliastioiden käyttö jä kirjoitustaito olivat käytännössä. — Dž'eng Tang:in pesumaljasta voimme päätellä, että noina varhaisina aikoina jo oli verrattain kehittynyttä tekniikkaa, oli merkittävää esteettistä makua, oli huomattavia hygieenisiä harrastuksia, oli intomielistä etiikkaa ja uskonnollisuutta, oli kirjoitus- ja lukutaitoa, — oli sanalla sanoen monipuolista kulttuuria.

[46] Historia on aikaisempi kuin runous. Laulujenkirja on vasta toisen ja kolmannen hallitsijasuvun ajalta. Kungfutse piti runoutta korkeimman henkisen kyvyn ilmauksena. Laulujenkirjassa on neljä pääosaa: 1) Kue' Fung, Heimovirsiä, 2) Hsiao Jā, Pieniä Juhlalauluja, 3) Tā Jā, Suuria Juhlalauluja ja 4) Sung, Kiitosvirsiä.Ensimmäinen osa sisältää mitä erilaisimpia kansanlauluja viidestätoista eri valtiosta.Toisen ja kolmannen osan lauluja esitettiin pienemmissä ja suuremmissa hovien juhlatilaisuuksissa.Kiitosvirsiä veisattiin vainajien kunniaksi.Kansanelämä, hovitavat ja uskonnolliset toimitukset ovat ne kolme elämänpiiriä, joita Laulujenkirja kuvastelee.Käsillä oleva lainaus on hovijuhlalaulujen tärkeämmästä kokoelmasta.

[47] Džou-valtio oli luoteisen Kan Su-maakunnan itä-oasssa. Myöhemmin sai tämän valtion mukaan kolmas hallitsijasuku nimensä.

[48] Alkuperäisessä tekstissä on Ts'in Min, rakasta kansaa.

[49] Ks.s.394.'Kuninkaanpelto' oli 1000 Li:tä läpimitaten s. o. noin 500 km.

[50] Tässä nuo sosiaalisen elämän kymmenen käskyä 'viiden suhteen' vaatimuksina. Seremoniakirjassa sanotaan tästä: "Mitkä ovat ne seikat, joita pidämme pätevinä. Isän hellyys ja pojan kunnioitus; vanhemman veljen sävyisyys ja nuoremman kuuliaisuus; aviomiehen oikeudentuntoisuus ja aviovaimon alistuvaisuus; vanhempien ihmisten lempeys ja nuorempien arvonanto; hallitsijan humaanisuus ja ministerin lojaalisuus. Näitä kymmentä (käskyä) pidetään pätevinä."

[51] Ts'i-virta oli Uei-virran sivuhaara Uei-valtiossa, joka sijaitsi Ho Nan-maakunnan pohjoisessa kulmakkeessa, Keltaisen virran alimutkan luoteispuolella.

[52] 'Pikkusielut' (Hsiao Ren, pieni ihminen) käytetään nykyisin perin halpamielisessä merkinnässä, jotenkin samoin kuin meillä huligaani-sanaa.

[53] Hallitusvirkamies on Kiinassa samalla tuomarikin.Kungfutse oli kuitenkin erikoisena oikeusministerinäkin Lu-valtiossaan.

[54] Tässä tuo valitettava vajaus tekstissä. Dengtse eli noin 1700 vuotta Kungfutsen jälkeen. Voimme arvata, ettei selitys ole Tsengtse:n mietelmien mukainen. Uuskungfutselaisuuden kerskuva sävy on vanhalle koululle vierasta. Kielikin poikkeaa hyvin huomattavasti Tsengtsem yksinkertaisesta tyylistä. Uuskungfutselaisuudessa on Li (järki) tullut vanhan koulun Kaitselmus (Tien Ming)-käsitteen tilalle.

[55] Tämä lause on alkukielellä erinomaisen rytmikäs ja suppea, joten se on yleisesti tunnettu kansan keskuudessa:

    Ren Hsin-drï Ling, mo' pu' jiu Drï,
    Tien Hsia-dr'ï U', mo' pu' jiu Li.

[56] Tässä taas sananlaskuntapainen siivekäs sana: Dž'eng y Džung, Hsing y Uai.

[57] Tsengtse:n nimen mainitseminen tässä osoittaa, ettei Suuren Opin Selityskirja, ainakaan nykyisessä muodossaan, ole Tsengtse:n kirjoittama.On luultavaa, että joku hyväntahtoinen käsi on jälestäpäin liittänyt tämän lauseen selityskirjaan.

[58] Ren mō drï ts'i Tzï-drï Ō'; mō' dr'ï ts'ï Miao-drï Sō'.

[59] Asiat ovat, ikävä kyllä, yhä vielä samalla kannalla.

[60] Vanhimmassa kirjallisuudessa käyttävät hallitsijat itsestään nimeä I' Ren, Yksi Mies l.Ihminen.Tuohon termiin voi liittyä, ei vain tavanmukaista kohteliasta vaatimattomuutta, vaan myös erikoisuuden piirre, koska 'yksi' (-) merkitsee myöskin kokonaisuutta ja täydellisyyttä.

[61] Džie Kuei ja Džou Hsin olivat Hsia ja Šang-hallitsijasukujen viimeiset hallitsijat, yleisesti tunnettuja siveettömistä ja julmista elämäntavoistaan.

— Kuten olemme huomanneet, tietää Historiakirja kertoa, että Šuen-ballitsijasta alkaen (2255 e. Kr.) polygamia oli suosittua hallitsijapiireissä. Siitä saakka se on ollut rikkaiden ja mahtavien etuoikeus. Jalkavaimot ja eunukit ovat näytelleet sangen huomattavaa osaa Kiinan historiassa. Joku haaremin helmi on ajoittain päässyt maan varsinaiseksi hallitsijaksi, hänen herransa ollessa vain miltei tahdoton välikappale valtijattarensa kädessä. Näillä kahdella surullisen kuuluisalla miehellä oli yhtä kuuluisat jalkavaimot. Edellisen nimi oli Mō Sï, jälkimmäisen T'ā DžiVäkiviinasta laitetut lammet, joissa vieraiden annettiiin soudella pikku venheineen, ja maanalaiset palatsit aviollista elostelua varten ovat edellisen parin huomatuimpia saavutuksia.Tā Dži sai tyytyä maanpäälliseen 'Peurapalatsiin', mutta se oli sitä loisteliaampi.Jälkimmäinen pari on muutenkin etevämpi pahuudessaan.Vallan uskomattomia kerrotaan heistä — muun merkillisen ohessa seuraava tapaus.— T'ā Dži kävelee puutarhassaan.Hän huomaa joukon miehiä, nuorempia ja vanhempia, kahlaavan lähellä olevan virran poikki.Nuoremmat näyttävät kärsivän kylmästä enemmän kuin vanhemmat.Hänen ja kuninkaan välillä syntyy kiista siitä, mikä on syynä tähän.T'ā Dži väittää, että asia johtuu siitä, että nuoremmilla miehillä on enemmän ydintä heidän luissaan.Kuningas ei hyväksy tätä selitystä, ja, ratkaistakseen riidan, määrää, että joukko nuorempia ja vanhempia miehiä on otettava kiinni, heidän jalkansa katkottava ja luut tutkittava.

Ei ole ihme, ettei kansa loppumattomiin saattanut kärsiä tällaisia tyranneja. Paljon oli kuitenkin niitäkin, jotka maineen ja vallan tavoittelussa olivat valmiita palvelemaan tällaisiakin herrojaan. Siitä huolimatta voitti lopulta vastustava aines. Niin puhkesi Kiinan kaksi ensimmäistä vallankumousta. Kumousmiehiä ovat Dž'eng Tang ja U Uang. Historiakirjan mukaan ovat nämä miehet mitä jaloimpien virikkeiden innoittamia, ja kumpikin heistä osoittautui yhtä kykeneväksi rauhan rakentavissa töissä. — Periaatteelliselta kannalta pidettiin hallitusta Jumalan säätämänä, Taivaan määräämänä. Mutta epäinhimillisellä toiminnallaan vetivät huonot kuninkaat päälleen Taivaan järkähtämättömän koston. Tämän tunteen elähyttämiä olivat molemmat vallananastajat. Seuraavat lainaukset Historiakirjasta valaisevat asiaa. Dž'eng Tang sanoo: — "Tulkaa, kansanjoukot, ja kuulkaa sanojani! Enhän minä, Pikku Lapsi, uskaltaisi ryhtyä kapinoimaan. Mutta Hsia-suvun syntejä on niin paljon, että Taivas on antanut määräyksen sen tuhoamiseen"."Hsia-suvun kuningas on suuresti syyllinen ja koska minä pelkään Jumalaa, niin en uskalla olla häntä kurittamatta."

U Uang sanoo: "Taivas ja Maa ovat kaiken olevaisen vanhemmat, ja ihminen on olioiden sielu. Etevin ja parhain ihmisten keskuudesta tulee muiden johtajaksi. Maan ensimmäisenä miehenä on hän kansalle vanhempien asemassa. Mutta nyt Šang-suvun hallitsija, Šou (Džou Hsin), ei kunnioita Taivasta ylhäällä, ja hän tuottaa turmiota kansalle alhaalla. Vajonneena viinaan ja aistillisiin nautintoihin ei hän häikäile käyttää mitä suurinta julmuutta. Hän rankaisee rikoksesta koko syyllisen sukua ja on tehnyt valtion virat perinnöllisiksi." — "Šang-suvun pahuus on täytetty.Taivas antaa määräyksen sen tuhoamiseen.Jos minä en tässä totteleisi Taivasta, niin minun rikokseni olisi yhtä suuri."— "Taivas säälii kansaa ja täyttää sen toiveet.— - — Viaton valittaa Taivaaseen.Siellä tunnetaan tuskamme.— — — Taivas rakastaa kansaa, ja hallitsijan tulisi tulkita Taivaan hyvää tahtoa kansalle — — — Taivas näkee niinkuin me näemme, Taivas kuulee niinkuin me kuulemme.— — —.Ylös, sankarit!— — — Yksin mielin, yksin sydämin!— — — Šou on katkaissut suhteensa Taivaaseen ja saattanut vihollisuuden itsensä ja kansan väliin.— — — Hän lyö laimin uhrit Taivaalle ja Maalle ja esi-isille.— — — Jumala ei kärsi kauemmin häntä.— — — Pankaa päättävästi täytäntöön Taivaan rankaisumääräys!Vanhat sanoivat: 'Joka tukee meitä, se on ruhtinaamme; joka sortaa meitä, se on vihaajamme'."Vasemmassa kädessään hän piti kultaista sotakirvestä ja oikealla kädellään hän heilutti valkoista lippua, sanoen: — — — "Nostakaa keihäänne, järjestäkää kilpenne!Me suoritamme Taivaan kostoa.— — — Uljaat mieheni!Olkaa rohkeita!— — — Niinkuin tiikeri, niinkuin pantteri, niinkuin karhu, niinkuin kiljuva karhu!"

[62] Tämä lause ilmaistaan kiinaksi neljällä 'kirjaimella': "I Hsiung, i Ti."

[63] 'Valtion neljän kulman' sanallinen vastine olisi 'neljä valtiota'.Varsinkin Laulujenkirjassa on tulkinnalle paljon tilaa.

[64] I In, pääministeri.Ks.I luku 2.

[65] Džu Hsi tulkitsee tämän: "Jos he poikkeavat harhateille, niin kansa heidät kukistaa", niinkuin Džie:n ja Džou:n.

[66] Tällä laululla tahdottiin innostaa kuningas Dz'eng:ia (1115-1078 e. Kr.) seuraamaan isoisänsä Uen Uang:in ja isänsä U Uang:in hyverikasta esimetkkiä. — Vuodesta 1401 alkaen mainittiin Šang-sukua, pääkaupungin muuton vuoksi, nimellä In. — Kiinan pääkaupunkia on muuteltu vanhana aikana ahkerasti. Tulvat ja raakalaisheimojen hyökkäykset vaativat tällaisia toimenpiteitä. Keltaisen virran keskijuoksun molemmin puolin eri paikoissa on valtaistuin ollut. Tärkein Kiinan pääkaupungeista on historiallinen Sï An Fū, Keltaisen virran ylämutkan länsipuolella Šen Ši-maakunnassa. Suurimpina kansallisen kukoistuksen aikoina on Sï An Fū ollut valtakunnan keskus. Sillä on ollut monta nimeä, esim. Kuan Džung, Uei Nan, Nui Szï, Jung Džou, Kuan Nui, Jang Hsing, An Si, Dž'ang An, Hsien Ning. Marco Polo sanoo sitä Kenjanfu:ksi. Eri nimet viittaavat usein pieniin paikanmuutoksiin. Muhamettilaiskapinassa 1868-70 piiritettiin kaupunkia turhaan kaksi vuotta. Elokuusta 1900 seuraavaan kevääseen — boksarimellakan jälkeen — oli Sï An Fū leskikeisarinnan pakopaikkana. — Peking (pohjoinen pääkaupunki) oli Džou-dynastian aikana Jen-valtion pääkaupunki nimellä Dži. Kaupunkia on sittemmin mainittu nimillä Y Džou, Džung Tu ja Jen Džing. Vuonna 1264 se tuli Kublai K'an:in toimesta koko maan pääkaupungiksi. Mongoolit nimittivät kaupungin uutta osaa nimellä Taidu eli Daitu, kiinalaiset Ta Tu ('Suuri Keskus). Peking:in varsinainen nimi oli Kublai:n aikana Cambaluc (K'an-baligh, K'an:in kaupunki). Marco Polo, joka saapui 'Kaanin Kaupunkiin' vuonna 1275, kuvailee kaupunkia palatseineen ja sikäläistä elämää sangen yksityiskohtaisesti (Yule & Cordier I, ss. 331-462).

[67] Tässä on yksi niitä paikkoja, joita on monin tavoin selitetty.Neljä merkkiä 'K'e p'ei Šang Ti' merkitsevät alkuaan: 'Jumalan arvoinen'.P'ei, seuratoveri, seuranpitäjä, jonkin arvoinen.K'e, johonkin kykenevä.Siis: 'kuninkaat kykenivät pitämään Jumalalle seuraa', tai: kuninkaat kykenivät kilpailemaan Jumalan kanssa.Džu Hsi:n ajatus on juuri tämä.Hän sanoo: 'Valtakunnan hallitsijoina he olivat Jumalan vertaisia.'Eräs vanhimpia selittäjiä, Dž'eng K'ang Dž'eng, sanoo: "Ennenkuiu he olivat kadottaneet kansan, he olivat hyveidensä vuoksi arvokkaita myöskin esiintymään Taivaan edessä, s.o., Taivas otti vastaan heidän uhrinsa."Lo Džung Fan sanoo: "He olivat Jumalan kaltaisia siinä, että he rakastivat kansaa niinkuin Jumala."

[68] Tē-džē, Pen-jē; Ts'ai-džē, Mo'-jē.Hyve: juuri; rikkaus: latva.

[69] Sanajärjestyskin osoittaa käsitteiden sekaannusta.Tässä yhteydessä on paljon sananlaskuntapaisia lyhyitä ja sattuvia mietelauseita, joita usein kuulee kansan suusta.Käsillä olevass lauseessa on ajatus, että ahne ruhtinas riistämisellään opettaa kansaa ryöstämään: Uai Pen, lei Mō'; Tsen(g) Min šzï Tō.

[70] 'Väärällä mammonalla' on Kiinassa helppo tehdä itselleen ystäviä.Lause kuuluu:

    Ts'ai džy, tsē Min san;
    Ts'ai san, tsē Min džy.

[71] Eräs toinen mietelause sanoo, että hyvän palkka on hyvä ja pahan palkka on paha.Tässä sanotaan, että palkka tulee samanlaisena takaisin kuin se ulos annettiin, pilkka sattuu omaa nilkkaan.Lause kuuluu:

    Jen, Pei-ōr Ts'u-džē, i' Pei-ōr Ru';
    Hō, Pei-ōr Ru'-džē, i' Pei-ōr Ts'u'.

[72] Ks.I luku I.

[73] X luku 12. Ts'u Šu, Ts'u-valtion Kirja, on osa suuremmasta historiallisten kirjojen kokoelmasta, jonka nimi on Kue' Y, Valtojen SelostuksiaSisällykseltään se vastaa muihin valtioihin nähden Kungfutsen Kevättä ja Syksyä, joka kertoilee ainoastaan Lu-valtion tapahtumia.Ts'u-valtio oli Hu Pe-maakunnan lounaiskulmassa, Jangtse-virran yläjuoksun varrella.Nähtävästi kuului Ts'u-valtioon osia myöskin Hu Nan:in puolelta, Suomen Lähetysseuran työmailta.Kerrotaan että kun Ts'u (Ts'ou)-valtion lähetti oli Džin-valtiossa, niin häneltä kysyttiin, mitkä Ts'u-valtion tuotteista ovat arvokkaimpia.Lähetti vastaa: "Meillä ei pidetä tällaisia tavaroita arvokkaina.Arvokkaana meillä pidetään vain hyvettä ja hyviä miehiä."(A Tschepe, Histoire du Royaume de Ts'ou, 1122-223 av J.-C, Shanghai 1903.)

[74] X luku 13. Džin-valtion herttua Uen sai monta kovaa kokea. Kerran hänen isänsä ajoi hänet maanpakoon Ts'in-valtioon. Kun sitten hänen isänsä kuoli ja Uen hankkiutui osoittamaan lapsenkunnioitustaan vainajaa kohtaan, — tapa vaati surupuvun kantamista ja julkisesta elämästä eristäytymistä —, niin Ts'in-valtion Mu (Mou)-herttua tarjoutui auttamaan häntä jälleen hallitusistuimelleen. Tähän hyväntahtoisuuteen vastaa herttua Uen:in eno, ukko Fan: "Se, mitä Uen pitää tärkeänä, ei ole hallitusistuin, vaan lapsenkunnioituksen täyttäminen isäänsä kohtaan." — Herttua Uen pysyi vanhempien kunnioituksen selvällä tiellä huolimatta siitä, että hänen isänsä oli käyttäytynyt julmasti häntä kohtaan ajamalla poikansa maanpakoon, ja huolimatta siitä, että suurin maallinen mahtiasema, hallitusistuin, oli hänelle tarjona. Tällaista tekoa pidetään Kiinassa erittäin maineikkaana. — Džin-valtio oli Šan Si-maakunnan etelä-osassa.

[75] Ts'in-valtio oli Šen Si-maakunnan etelä-osassa. Tämän valtion mukaan on neljäs hallitsijasuku saanut nimensä, samoin johtunee tästä myöskin 'Kiina'-nimitys. — Tämä verrattain pitkä lainaus on tehty Historiakirjan viimeisestä luvusta, jonka nimi on Ts'in Šzï, Ts'in-valtion vala. Nousevan Ts'in-valtion päämies tässä puhuu. Valtion pääkaupunki Ts'in Džou, oli nykyisen Kan Su-maakunnan rajalla. Ts'in ja Džin-valtiot liittoutuivat vuonna 631 tehdäkseen yhteisen rynnäkön hallitsevan Džou valtion silloista pääkaupunkia, Dž'ang An:ia (Si An Fu) vastaan. Yritys ei kuitenkaan vielä onnistunut. Ts'in-valtion herttua jätti silloin kolme virkamiestänsä Dž'ang An:iin. Nämä miehet pääsivät ystävällisiin suhteisiin sikäläisen hallituksen kanssa samalla toimien Ts'in-herttuan vakoilijoina. Pari vuotta myöhemmin ilmoitti eräs heistä Ts'in-valtioon, että hänelle on uskottu yhden portin vartioiminen kaupungissa, ja jos Ts'in tahtoo, voi se muitta mutkitta päästä kaupungin herraksi. Ts'in-valtion herttua — Mu nimeltään — neuvottelee asiasta ministeriensä kanssa. Parhaat heistä varoittavat herttuaa käyttämästä petosta. Herttua ei kuitenkaan kuule neuvoa, vaan lähettää seuraavana vuonna suuren sotajoukon valloittamaan Dž'ang An:ia. Sotajoukko kuitenkin tuhotaan ja kolme päällikköä vangitaan. Vangitu päälliköt vapautetaan ja lähetetään kapinoivan Mu-herttuan luo, jotta hän saisi tyydyttää vihaansa näitä epäonnistuneita käskyläisiään kohtaan mestauttamalla ne. Sitä ei herttua Mu kuitenkaan tee, vaan osoittautuu päinvastoin erittäin ystävälliseksi päälliköilleen ja omistaa syyn sotaretken epäonnistumiseen kokonaan itselleen. Hän nimittäin ei kuullut vanhojen ja kokeneiden neuvonantajainsa varoituksia, vaan oman turhamaisuutensa tähden ja nuorien ja kokemattomien neuvosta ryhtyi tähän onnettomaan yritykseen. — Esilläoleva lainaus on osa puheesta, jonka herttua Mu piti hävinneille sotapäälliköilleen hoviväkensä läsnäollessa. Lainaus ei ole täysin tarkka, mutta silti asiallisesti oikea. Puheensa alkaa herttua seuraavasti: — "Ah, herrani! Kuulkaa minua ilman kuiskeita! Minä ilmoitan juhlallisesti teille tärkeimmän kaikista totuuksista. Sen sanoivat jo isät ennen meitä: 'Ihmiset yleensä rakastavat mukavuutta. Nuhdella muita, se ei ole vaikeaa, mutta ottaa oikealla mielellä vastaan muiden nuhteita — se on vaikeaa.' Sydämeni suru on, että päivät ja kuukaudet ovat menneet menojaan, enkä tiedä palaavatko ne jälleen saadakseni tilaisuuden menetellä oikein." — Hän päätti puheensa tehostamalla asemansa tärkeyttä: "Valtion rappeutuminen ja täydellinen tuho voi tyystin riippua yhdestä miehestä. Koko valtion maine ja rauha voi myöskin riippua yhdestä miehestä." — (A. Tschepe, Histoire du Royaume de Ts'in, 777-207 av. J. -C. , Shanghai 1908).

[76] Yhteinen nimi raakalaisheimoille — tässäkin käytetty — on Szï I, Neljä I:tä, ylimalkaisesti viitaten neljään pääilmansuuntaan. Seremoniakirja määrittelee nämä vanhaa Kiinaa ympäröivät raakalaisheimot seuraavasti: — "Idässä olevia heimoja mainittiin nimellä I. Niillä oli pitkä tukka ja kirjaeltu ruumis. Muutamat näistä söivät ruokansa keittämättä. Etelässä olevia heimoja mainittiin nimellä Man. He tatuoivat otsansa, ja niiden jalkaterät olivat kääntyneet sisäänpäin toisiansa vastaan. Muutamat näistäkin söivät ruokansa raakana. Lännessä olevia mainittiin nimellä Rung. Niiden tukka oli hajallaan ja he käyttivät pukineinaan eläinten nahkoja. Muutamat näistä eivät käyttäneet ravinnokseen jyväviljaa. Pohjoisessa olevia mainittiin nimellä Ti' (T'i'). Ne käyttivät pukuinaan eläinten nahkoja ja lintujen höyheniä ja asuivat luolissa. Muutamat näistäkään eivät käyttäneet viljaa ravinnokseen." Näiden sanamerkkien kokoonpanosta voi tehä jonkinlaisia johtopäätöksiä eri heimojen elämäntapoihin nähden. I-heimot olivat taitavia jousen käyttäjiä, metsämiehiä, koska heidän nimens merkitsee 'suurta jousta.' Man-merkissä ilmenee 'mato' ja 'silkki'. Tästä voi tehdä sen johtopäätöksen, että etelässä asuvat villit heimot jo tunsivat silkkiäismadon hoidon ja silkin viljelyksen. Lännen Rung-heimot käyttivät aseinaan keihästä, sillä tämä merkki esiintyy heidän nimessään. Lännen heimoilla oli toinen nimi Ts'iangTässä merkissä ovat eri osina 'lammas' ja miehen 'jalat' Tämän voisi ajatella merkitsevän sitä, että nämä heimot harjoittivat lammasten hoitoa ('lampuri'), tai että he oliva kiinalaisten mielestä jonkinlaisia hirviöitä, joilla oli lampaan pää ja miehen jalat, muistuttaen kreikkalaisia taruja.Nämä 'vuohimiehet tai 'lammaspaimenet' ovat jossain määrin pohjoisessa asuvien Ti-heimojen kaltaisia, joiden nimessä esiintyy koira, — paimenen ja metsästäjän toveri.— Seremoniakirjassa kerrotaan, että kaikki nämä neljä pääryhmää olivat niin erilaisista aineksista koottuja, etteivät he edes ymmärtäneet toistensa puhetta — omassa keskuudessaan, jonka vuoksi heillä oli erikoisia virkamiehiä tulkkeina.— Tatariheimojen suurta merkitystä vanhana aikana kuvaa ne monet nimetkin, joita heille annettiin: Ta' Ta Huei He, Hsiung Nu, T'ou' Džye', Hsūin Tzï, Miao Tzï j.n.e.(Martin, Lore ss.409-426).

[77] Keskusvaltio, Džung Kue', tarkoitti nähtävästi liittovaltioiden aikana ensi kädessä sitä valtiota, jolla oli heegemonia, johtoasema muihin nähden. Mutta Džung Kue'-nimitystä käytetään tavallisimmin — myöskin tekstissämme — koko Kiinasta, ympärillä olevien raakalaiskansojen vastakohtana. Sen merkitys on silloin sama kuin Tien Hsia, Taivaan alus. Uudempi käsitys maailmasta on viime aikoina vähentänyt jälkimmäisen sanan käyttöä, mutta Džung Kue näyttää säilyttävän käytäntönsä edelleen. Sananlaskuissa ja vakiintuneissa lauseparsissa säilyy T'ien Hsia. Näiden rinnalla käytetään mielellään nimitystä Džung Hua Kue', Loistoisa Keskusvaltio, ja usein pelkkää Džung Hua (Loistoisa Keskus)-nimitystä. Keisarikunnan viime aikoina, mandžulaisen Ts'ing (puhdas)-suvun hallitessa, oli Kiinan virallinen nimi: Ta Ts'ing Ti Kue, Suuren Ts'ing-dynastian Keisarikunta l. Suuri Ts'ing-monarkia. Yleisemmin käytettiin kuitenkin pelkkää Ts'ing Ts'ao (Ts'ing-dynastia)-nimitystä. Hallitus on niin tärkeä Kiinassa, että koko valtakunnan virallinen nimi on muuttunut aina uuden hallitsijasuvun mukaan. Varsinaista Kiinaa, erotettuna alusmaista, mainitaan nimellä Szi-Pā Sen, Kahdeksantoista maakuntaa. Tasavallan virallinen nimi (vuodesta 1912) on Džung Hua Min Kue, Loistoisa Keskustasavalta eli tarkemmin: Keskinen Loistoisa Kansanvaltio. 'Loistoisa' (kukkaisa), Hua, merkitsee yksinäänkin Kiinaa ja kiinalaista ja on katsottava Kiinan hienoimmaksi nimeksi. Hua Ren ja Hua Min (Hua-kansa) on kiinalaisten tavallinen nimitys itsestään. Hua johtunee ensimmäisestä hallitsijasuvusta, jonka nimi oli Hsia, Kesä, ja jolla nimellä myöskin kiinalaiset itseään mainitsevat. Kaksi viimemainittua nimeä yhdistetään yhdeksi: Hua Hsia, Kukkaisa Kesämaa. Kungfutsen aikoihin — ja yhä vieläkin — käyttävät kiinalaiset itsestään nimeä Li Min, Tummatukka kansa (niinkuin muinaiset babylonialaiset). Kristuksen aikoihin eläneen mahtavan, aitokiinalaisen hallitsijasuvun mukaan mainitsevat kiinalaiset itseään nimellä Han, jota käytetään rinnan Hua-sanan kanssa, mutta ainoastaan adjektiivina 'kiinalainen'. Hyvin tavallisia ovat nimet Han Ren (Han-kansa) ja Han Tzï (Hantse) Viimemainitusta on tullut suomenkielelle nimitys 'Haanin Pojat', joka kuitenkin on harhaanviepä; Han-pojat olisi oikeampi nimitys tai sitten 'hannilaiset'. [Han-joki, Hankou (Hanjoen suu)-niminen kaupunki ja sitä vastapäätä oleva rautateollisuuskaupunki Han Jang (Hanjoen päivänpuoli) Kiinan keskustassa ovat Kaikki 'kiinalaisia'.] Han-sanaa käytettiin viimeisen hallitsijasuvun aikana varsinkin hallitsevan mandžulaisen heimon vastakohtana. Han-merkki oli sitten vallankumouksellisten yhteinen tunnus. 'Han' merkitsee varsinaisia kiinalaisia, erotettuina kaikista muista heimoista, joita valtakunnan rajojen sisällä asuu. Hän ilmaisee kiinalaisen kansallistuntoa, Hua sen sijaan valtiollista 'loistoa'. Melkein yhtä mielellään kiinalaiset mainitsevat itseään toisen kansallisen kukoistuskauden hallitsijasuvun (T'ang, n. 600-900 j. Kr.) mukaan nimellä T'ang Ren, T'ang-kansa, 'T'angilaiset'.— On omituista ja osoittaa ulkomaalaisten perin huonoa Kiinan tuntemusta, ettei yksikään kiinalaisten käyttämistä maansa ja kansansa nimityksistä ole tullut länsimailla käytäntöön, vaan sen sijaan nimet, joilla kiinalaiselle on mitä epämieluisin kaiku.Itse 'Kiina'-nimitys on sellainen. Samoin myöskin muut länsimailla käytetyt nimet, jotka juontavat juurensa keskiajalta. Ehkä kaikkein loukkaavin kiinalaiselle on nimitys Cathay (Khata), joka Keski-Aasian kansojen välityksellä on tullut länsimaille ja jota yhä esim. englantilaisessa kirjallisuudessa ahkerasti Kiinasta käytetään. Venäjän kieleen on samasta juuresta tullut nimitys Khitai; jota slaavilaiset miltei yksinomaan käyttävät Kiinasta. Nämä nimitykset johtuvat eräästä ehkä tunguusilaista alkuperää olevasta tatariheimosta (Ts'i Tan, Khitan), joka vuonna 907 valloitti Pohjois-Kiinan ja hallitsi sitä pari sataa vuotta, dynastianimenään Liao. Cathay oli alkuaan Pohjois-Kiinan nimi; samoihin aikoihin (Sung-dynastian hallitessa) mainittiin Etelä-Kiinaa nimellä Manzi, myöskin Machin (Mahachin)-nimellä. Cathay ja Manzi-nimiä vastaa kreikkalaisperäinen Seres, jolla nimellä kaukaisen idän suurta silkkimaata mainittiin, sikälikuin sitä maitse tunnettiin, ja Sinae, jolla nimellä Kiinaa mainittiin, sikälikuin sen yhteyteen meritse tultiin. Seres ja Sinae ajateltiin eri valtakunniksi kuten myöhemmin Cathay ja Manzi. Profeetta Jesajan 49, 12 mainitsema Siniminmaa tarkoittanee samaa kuin Sinae. 'Taivaan valtakunnaksi' on Kiinaa länsimailla myöskin joskus sanottu, ei kuitenkaan täydellä oikeudella. 'Taivaan alus' (T'ien Hsia) olisi kai läheisin sitä vastaava termi. Kiinan keisari on kyllä 'Taivaan Poika' (T'ien Tzï), mutta T'ien Kue'-nimitystä ei kiinalaisilla ole. Sitä lähentelee sentään nimi Tien Ts'ao, Taivainen dynastia, samanlainen yleisnimi kaikiksi ajoksi Kiinalle kuin esim. edellä huomauttamamme Ts'ing Ts'ao-nimitys viimeisen hallitsijasuvun aikana. T'ien Ts'ao lienee lähinnä aiheuttanut puheen 'Taivaan valtakunnasta'. Yhtä hyvällä syyllä voidaan Kiinaa sanoa Lohikäärmeen valtakunnaksi, sillä tämä 'vanha mato' (Lung) oli keisarikunnan aikana valtakunnan virallinen symbooli, keisariuden tunnusmerkki.Keisarin palatsi oli Lung Lou, valtaistuin Lung Uei (eli T'ien Uei!)keisarin persoona Lung T'i, hänen silmänsä Lung Jen, hänen pukunsa Lung I, hänen kätensä Lung Džao, hänen käsikirjoituksensa Lung Pi' ja hänen lapsensa Lung Tzï.'Lohikäärmeen lento' merkitsi keisarin astumista hallitusistuimelle, ja keisarin kuolema ilmaistiin sanomalla, että hänen Majesteettinsa nousi lohikäärmeen selkään ja ratsasti taivaaseen.Nimitys 'Kiina' (China) on hämäräperäinen.Kaksi erilaista selitystä on tämän sanan synnystä; toinen viittaa pohjoiseen, toinen etelään.Edellä (ss.398 ja 454) on huomautettu, että Ts'in hallitsijasuvusta johtunee 'Kiina'-nimitys.Toinen mielipide vakuuttaa, että 'China' on ikivanha malajilainen sana, joka tuli ensin merkitsemään Kiinan etelärannikkoa, myöhemmin koko Kiinaa.Suurimmat auktoriteetit (Richthofen ja Yule) ovat tämän tulkinnan kannalla.Eihän liene aivan mahdoton sekään olettamus, että eri lähteistä johtuneet sanat olisivat osuneet yhteen.Ensi kerran esiintyy Chin-sana ajanlaskumme alussa länsimailla.Ptolemeus tekaisee siitä 'sini', joiden pääkaupunki on Sinā Sinarum. Tätä tietä lienee sinologia tullut merkitsemään Kiinan tieteellistä tutkimusta. Marco Pololla tavataan Cathay ja Manzi-sanojen ohella kerran Chin-nimitys, jota hän käyttää Etelä-Kiinasta. Chin voi olla myöskin persialainen sana ja edellämainittu Machin (Maha-chin) voi merkitä Suur-Kiinaa. Vuonna 1539 ilmenee täydellinen 'China'-muoto Kaarle V:nnen kartalla. — Japaninkielestä lienee Kiinan kirjakieleen tullut harvemmin käytetty 'China'-sanaa muistuttava Dži Na-nimitys.Tässä käytetyt merkit eivät ensinkään viittaa Ts'in-dynastiaan.(Yule & Cordier, The Book of Marco Polo I, ss, 11-12; II, ss.142-144 ja 265.— Richthofen, China I, s.436 ss.— Tiessen, China I, s.88 ss.)

[78] Mong Hsien Tzï oli Lu-valtion ministerinä vähää ennen Kungfutsen syntymää. Kansan suussa lienevät säilyneet nämä hänen kansan parasta tarkoittavat sanansa. Tämä oli samaa tunnettua sukua kuin filosoofi Mongtse, jonka ajatuksia tämän ministerin puheet suuresti muistuttavat. — Vanhan tavan mukaan antoi herttua virkaanasettamalleen miehelle vaunut ja neljä hevosta. Siten tahdottiin hänet varjella ahneudesta. Jäitä käyttivät korkeat virkamiehet hautajaisissa ja uhritoimituksissa. Pohjois-Kiinassa voitiin jäitä 'leikata', niinkuin lausunto kuuluu.

[79] Tässä taas yksi noita Kiinan monia mietelauseita, joilla on valittu muoto ja syvä sisällys, 'kultainen omena hopeamaljassa', siivekäs sana, jonka voi kuulla usein kansan huulilta.Kiinan kielellä se kuuluu: 'Pu i Li uei Li, i I uei Li'.Sen voisi kääntää myös: 'Voittoa emme pidä voittona, oikeus on meidän voittomme'.Kuten tavallisesti, puuttuu tästäkin lauseesta subjekti.Ja, sen pahempi, puuttuu näiltä suurilta sanoilta liian räikeästi subjektia ihmiselämässäkin.

[80] Giles, Religions of Ancient China, s.7 s.

[81] Richthofen, China I, sisältää perusteellisen esityksen vanhan Kiinan laajenemisesta ja useita hyviä karttoja, ss.338, 364.

[82] Hermann, Geschichte, ss.9, 15.

[83] Pott, Sketch, s.16.

[84] Martin, Lore, s.397.

[85] Historiakirjan kiinankielisen selitysteoksen mukaan.

[86] Grube, Religion und Kultus, s.3.

[87] Kukin vyöhyke oli 500 Li:tä läpimitaten.

KIRJALLISUUTTA.

Pitkiä teosten nimeä on lyhennetty ja vain viimeiseen painokseen on viitattu.

Alabaster, E. , Notes and Commentaries on Chinese Criininal Law, London 1899. — Auf der Heide, Katolische Missionsgeschichte von China, Steyl 1897. — Allan, C. W. , The Makers of Cathay, Shanghai 1909. — Allier, Les Troubles de la Chine et les Missions Cretiennes, Paris 1902. — — Ball, J. D. , Things Chinese, Hongkong 1903. Asiahakemisto. — The Chinese at Home, London 1911. — Baller, F. W. , A Mandarín Primer, Shanghai 1911. — — The Sacred Edict (Pyhä Julistus), Shanghai 1907. The Fortunate Union, Shanghai 1911. — Bashford, J. W. , China, An Interpretation, New York 1917. Kenties paras yleisesitys. — Beach, H. P. , Down on the Hills of T'ang, N. Y. 1898 Presentation of Christianity in Confucian lands, N. Y. 1919. — Beal, S, Buddha's Leben und Wirken, Leipzig 1894. Buddhism in China, N. Y. 1884. Hyvä opas. — Beckingsale, J. , Pomegranate, London 1910. Elämäntarina. — Beresford, C. , Break up of China, London 1899. — Bettus, y. m. , Some Aspects of Chinese Life and Thought, Shanghai 1918. — Bitton, W. N. , Regeration of New China, London 1914. Lähetystyön kannalta. — Blakeslee, G. H. , y. m. , China and the Far East, N. Y. 1910. Esitelmiä. — Bland & Backhouse, China under the Empress Dowager, Philadelphia 1910. — Bland, J. O. P. , Recent Events and Present Policies in China, Philadelphia 1912. — Bohnhof, H. , Die Mandschurei und die Ussuri-Provinzen, Helsinki 1903. — Boulger, D. C. , A History of China, London 1881-84, lyhennetty 1893. — Bretschneider, E. , Botanicon Sinicum, Shanghai 1890-95. 3 osaa. — Brinkley, F. , Japan and China, History, Arts and Literature, Boston 1903. 12 nid. — Broomhall, M. , The Chinese Empire, General and Missionary Survey, London 1907. — — Islam in China, L. 1910. — — Jubilee Story of the China Inland Mission, Shanghai 1915. — — Martyred Missionaries of China Inland Mission, London 1901. — Brown, A. J. , New Forces in old China, N. Y. 1904 — The Chinese Revolution, N. Y. 1912. — Bruce, L. , The Taiping Rebellion in China, London 1907. — Burton, M. E. , Education of Women in China, N. Y. 1911. Noteable Women in Modern China, N. Y. 1912. — Bushell, S. W. , Chinese Art, London 1907. — Bönner, China's Urkundenbuch und Liederbuch, 1910. — Cantle & Jones, Sun Yat Sen and the Awakening of China, N. Y. 1912. — Carruthers, D. , Unknown Mongolia, 1913. — Chaffers, W. , Marks and Monograms on Pottery Porcelain, 1912; Handbook 1914. — Chalfant, F. H. , Early Chinese Writing, 1914. — Chalmers, The Structure of the Chinese Characters, Aberdeen 1882 & 1913. — Chang Chih-tung, China's Only Hope, N. Y. 1900. — Chavannes, E. , Les Memoires Historiques de Se-ma Ts'ien, Paris 1895-1907. — — Les Documents Chinois découverts par Aurel Stein, Paris 1915. — — La Peinture et Sculpture Chinoise, Paris 1914. — China Centenary Missionary Conference Report, N. Y. 1907. — Chen Huan-Chang, The Economic Principles of Confucius and his School, N. Y. 1912. — Coliectanea Constitutionum Sanctea Sedis, Hongkong 1898. Katolilaisten käsikirja. — Collins, W. F. , Mineral Enterprise in China, London 1918. — Conrady, Sprache, Schrift und Litteratur der Chinesen, 1902. — — China's Kultur und Litteratur, Leipzig 1903. — Cornaby, W. A. , The Call of Cathay, London 1911. China under the Searchlight, London 1901. — — Couling, S. , The Encyclopaedia Sinica, Shanghai 1918. — Couvreur, S. , Les Quatre Livres, Chinois, Français et Latin; Ho Kien Fou 1895. — — Li Ki (Seremoniakirja), S:a 1899. — Crow, E. , The Travellers' Handbook for China, Shanghai 1916. — David, A. , Socialisme Chinois; Le Philosophe Meh Ti (Mētse), Lcndres 1907. — Davids, T. W. R. , Buddhism, its History and Literatuøe. Luentosarja 1894-5. — De Groot, J. J. M. , Religion in China, N. Y. 1912. Kenties paras johdatus Kiinan uskontoihin. — — Die Chinesen (Religionsgeschichte von de la Saussaye), Tübingen 1905. — — Secretarianism and Persecution in China, Amsterdam 1903-4. Le Code du Māhāyāna en Chine, Amsterdam 1893. — — Les fêtes annuellement célébrées ä Emoui (Amoy), Paris 1886. — De Harlez, C. , Shen-sien-shu, Le Livre des Esprits et des Immortels, Bruxelles 1893. — — Textes Taoistes, Paris 1891. — Le Yih-king (Ennekirja). — De Lacouperie, T. , The Languages of China before the Chinese, London 1887. — Dennet, T. , The Democratic Movement in Asia, N. Y. 1918. — De Mailla, Histoire Générale de la Chine, ou Tong-Kien-Kang Mou, Paris 1777-83. 12 nid. — Dingle, E. J. , Across China on Foot, Shanghai 1911. Kuvakirja. — Doolittle, J. , Social Life of the Chinese, N. Y. 1867. Lähdekirja. — Doré, H. , Recherches sur la Superstitions en Chine, Shanghai. Englanniksi 1914-19. Loistojulkaisu. — Douglas, R. K, China (historiaa), London 1899, N. Y. 1901. — — Europe and the Far East 1506-1912, Cambridge 1904. — — Confucianism and Taoism N. Y. 1906. — Du Bose, H. C. , The Dragon, Image and Demon, London 1886. Kolme uskontoa. — Duran, L. , Raw Silk, A Practical Handbook and Study, 1913. — Dvorak, Confucius und seine Lehre, Münster 1895. — Eddy, G. S. , Students of Asia, London 1916. Kokemuksia evankelioimistyöstä. — Edkins, J. , Religion in China, L. 1893. — — Chinese Currency, Shanghai 1901. — — China's Place in Philology, L. 1871. — Edwards, E. H. , Fire and Sword in Shansi, Edinburgh 1902. — Elgin, (Lord), Mission to China and Japan 1857-61. — Eitel, E. J, Handbook for the Student of Chinese Buddhism, 1909. Lähdekirja. — Encyclopaedia Britannica, 9:s pain. Legge'n, Giles'in y. m. kirjoituksia. — Encyclopaedia of Missions, 2 pain. N. Y. 1904 — Faber, E. , Lehrbegriff des Konfucius, Elberfeld 1872. — — Quellen zu Konfucius, Elb. 1873. Lehrbegriff des Mencius, Elb. 1877, Werke des Licius, Eib. 1877. Taolaisuutta. Lehre des Micius (Mìtse), Elb. 1877. China in historischer Beleuchtung, Berlin 1895. — — Faber & Kranz, Chronologica! Handbook of the History of China, Shanghai 1902. — Farjenel, F. , La Morale Chinoise, Paris 1906. — Favier, A. , Peking, Histoire et Description. Loistojulkaisu. — Fisher, D. W. , C. W. Mateer ('in elämä), Philadelphia 1911. — Forsyth, R. C. , The China Martyrs 1900, London 1904. Forsyth, y. m. , Shantung, the Sacred Province of China, Shanghai 1912. — Foster, A. , A Collection of Chinese Proverbs, Hankow 1913. Džen Kuang. — Franke, Ackerbau und Seidengewinnung in China. Rechtsverhältnisse am Grundeìgentum in China, Leipzig 1903. Ostasiatische Neubildungen, Hamburg 1911. — Gabelentz, G. v. d. , Konfucius und seine Lehre, Leipzig 1888. — — Chinesische Grammatik, Leipzig 1881. — — Thai-Kih-Thu, des Tschou-Tsi (Džu Hsi), Dresden 1876. — Gamewell, M. N. , New Life Currents in China, N. Y. 1919. — Gascoyne-Cecil, W. , Changing China, London 1910. — Geiger, Die grosse Lehre, München 1896. — Geil, E. , The Great Wall of China, N. Y. 1909. Vähemmän asiallinen. — — Eighteen Capitals of China, 1912. — Getty £ Deniker & Getty, The Gods of Northern Buddhism, 1915. — Gibson, J. C. , Mission Problems, 1902 — Giles, H. A. , Biographical Dictionary, London 1898. On saksaksi. 2000 elämäkertaa. — — A History of Chinese Literatuøe, London 1901. Religions of Ancient China, London 1905. Introduction to the History of Chinese Pictorical Arts, London 1905. — — Sun Tzu, L. 1910. Chuang Tzu, L. 1889. — — Confucianism and its Rivals, L. 1914. — — Strange Stories from a Chinese Studio, Shanghai 1916. P'u Sung Ling'in Liao Džai. 144 kertomusta. — Gilmour, J. , Among the Mongols. — Glover, A. E. , Thousond Miles of Miracle, London 1900-05. On ruotsiksi ja saksaksi. — Gorer & Blacker, Chinese Porcelains and Hard Stones. Loistoteos. — Gould, Mythical Monsters, London 1886. — Gray, J. H. , China, London 1878. 2 nid. — Grill, J. , Lao-tzse's Buch, Tübingen 1910. — Grube, W. , Geschichte der chinesischen Litteratur, Leipzig 1902. Paras alallaan. — — Religion und Kultus der Chinesen, Leipzig 1910. Oivallinen opas. — — Die Chinesische Philosophie (Die Kultur der Gegenwart), Berlin 1913. — Haegehalz, W. , Korea und die Koreaner, Stuttgart 1913. — Hackman, H. , Der Buddhismus, 1906, englanniksi 1909. 'Kypsä hedelmä'. — Handman, R. , Kristinusko ja buddalaisuus, Jyväskylä 1905. — Hart, R. , These of the land af Sinim, London 1901. — Hastings, J. , Encyclopaedia of Religion and Ethics, alkaen 1910. — Havret, H. , La stèle chrétienne de Si-ngan fou, Shanghai 1895-02, 3 osaa. — Hawkins, H. B. , Geography of China, Shanghai 1911. — Headland, I. T. , Court Life in China, N. Y. 1909. Home Life in China, 1914. |China's New Day, 1912. — Hedin, S. , Transhimalaja, Helsinki 1910. Seikkailuja Tiibetissä, Porvoo 1906. — Henke, F. G. , The Philosophy of Wang Yang-ming, London 1916. — Hermann, H. , Chinesische Geschichte, Stuttgart 1912. — Hertslet, G. E. P. , Treaties and Regulations between China and Foreign Powers, 1908. — Hirth, F. , The Ancient History of China, N. Y. 1900. — — Scraps from a Collectors Notebook, 1905. — Hobson, R. L. , Chinese Pottery and Porcelain, 1914. Loistoteos, 2 nid. — Holcombe, C. , The Real Chinaman, N. Y. 1895. — — The Real Chinese Question, N. Y. 1900. — Hopkins, L. C. , Chinese Writing of the Chow Dynasty, 1910. — Jefferys & Maxwell, The Deseases of China, Philadelphia 1910. — Johansen, A. M. , Everslasting Pearl, London 1913. — John, G. , A Voice from China, London 1907. — Joly, H. B. , Hung Lou Meng; A Dream of Red Chamber. "Punaisen pirtin uni", kiinalainen novelli. — Jones, A. G. , Desultory Notes on Chinese Etiquette, Shanghai 1906. — Julien, S. , Histoire et Fabrication de la Porcelaine Chinoise. — Kaila, E. , Uskonnonhistoriallisia luentoja, Jyväskylä 1908. — Karlgren, B. , Ordet och Pennan i Mittens Rike, Stockholm 1918. — Kenelly, M. , Nanking, the Old Southern Capital, Shanghai, — Kina, 25 ár i, Svenska Missionsförbund, Stockholm 1915. — Kiinasta, kuvauksia, Jyväskylä. — King, F. H. , Farmers of Forty Centuries, 1911. — The (New) Educational System of China, 1911. — Kiong, S. Quelques mots sur la Politesse Chinoise, Shanghai 1906. — Kranz, P. , Welterlösungsreligion ist Erfüllung des Konfuzianismus, Berlin 1899. — Krausse, A. , China in Decay, 1898. — Ku Hung Ming, The Discourses and Sayings of Confucius, Shanghai 1898. — Kuo, P. W. , The Chinese System of Public Education, Shanghai 1918. Paras alallaan. — Kürschner, China, Leipzig 1902. — Lanning, G. , Wild Life in China, Shanghai 1911. — Laur, F. , Siège de Peking. — Le Gall, S. , Le Philosophe Tehon Hi (Džu Hsi), Shanghai 1894. — Legge, J. , The Chinese Classics, Chinese Text with a Translation etc., Shanghai 1865-93. 8 nid. Suurin saavutus alallaan. Suurin osa sisältyy Max Müllerin julkaisuun "Sacred Books of the East", London 1875-91. — — Life and Works of Mencius, London 1877. — — Life and Works of Confucius, L. 1892. Religions of China, L. 1880. A Record of Buddhistic Kingdoms. Fā Hsien:in matkat 399-414 j. Kr. — Lehmann, E. , Textbuch zur Religionsgeschichte, Leipzig 1912. — Lessing & Othmer, Lehrgang der nordchinesischen Umgangssprache. — Lewis, R E. , Educational Conquest of the Far East, N. Y. 1903. — Li Hung Chang, Memoirs of, by J. W. Foster, 1913. — Li Shih Chin: Pen-tsao, or Chinese Herbal, 1597. Suurteos. — Li Ung Bing, Outlines of Chinese History, Shanghai 1914. — Little, A. J. , Through the Yang-Tse Gorges, London 1899. — — The Land of Blue Gown, L. 1902. — Lockhart, J. H. S. , Collection of Chinese Copper Coins, Shanghai 1915. 2067 erilaista rahaa 2600 vuoden ajalta. — Lutschewitz, W. , Das neue China und das Christentum, Berlin 1913. — — Revolution und Mission in China, Berlin 1912. — MacCormick, F, The Flowery Republic, N. Y. 1913. Paras esitys vallankumouksesta. — MacGillivray, D. , A Century of Protestant Missions in China 1807-1907, Shanghai 1907. — — A Half Century Among the Siamese and the Laos, 1913. — Mac Gowan, J. , Imperial History of China, 1906. Kiinalaisten lähteitten mukaan. Lights and Shadows of Chinese Life, 1909. Chinese Folk Lore, London 1910-11. — — Men and Manners in Modern China. N. Y. 1912. Kiitetty. — — How England Saved China, 1913. — Mackay, G. L. , From Far Formosa, N. Y. 1895. — Maier-Hugendubel, M. , Schi tshing, Bilder aus dem chinesischen Volks- und Missionsleben, Stuttgart 1913. — Mannerheim, C. G. E. , A Visit to the Sarö and Shera Yögurs, Helsinki 1911. — Martin, W. A. P. , A Cycle of Cathay, N. Y. 1896. — — The Lore of Cathay, or Intellect of China, London 1901. — — The Siege in Peking, 1900. — — The Awakening of China, N. Y. 1907. — — Hanlin Papers (of the Chinese). — — Chinese Education, 1909. — — Chinese Legends and Poems. — Mayers, W. F. , Chinese Readers Manual, Shanghai 1911. Korvaamaton. — Medhurst, Tao Te King, Chicago 1905. Ehkä parhain lukemattomista käännöksistä. — Menzies, A. , Maailman uskonnot, Porvoo 1910. Suom. — Michie, A. , The Englishman in China, London 1899, 2 osaa. — Miner, Two Heroes of Cathay, N. Y. 1903. Boksarimellakkain ajoilta. — Mootz, H. , Die chinesische Weltanschauung, Mong dse, Strassburg 1912. — Morse, H. B. , The Trade and Administration of the Chinese Empire, N. Y. 1913. Edustavin alallaan. — — The International Relations of Chinese Empire, Shanghai 1910-19, 3 osaa. Lähdekirja. — Mott, J. R. , y. m. , The Continuation Conferences in Asia 1912-13, N. Y. 1913. — Moule, A. E. , New China and Old, Observations of Thirty Years, London 1902. The Chinese People, A Handbook, 1914. — — Haif a Century in China, L. 1911. — Münsterberg, Chinesische Kunstgeschichte, 1913, 2 osaa. — Möller, Die Wirren in China, Berlin 1900. — Mäkinen, A. , Kiinan kansa ja sen tarpeet, Helsinki 1906. — — Nyström, E. T. , The Coal and Minerál Resources of Shansi Province, 1912. — — Det nya Kina, Stockholm. — Ogava, K, The Imperial City of Peking, Tokyo 1913. Loistoteos — — Decorations of the Imperial Palaces in Peking. — Osgood, E. A. , Breaking Down Chinese Walls, N. Y. 1908. Lääkärilähetyksestä. — Overlach, T. W. , Foreign Financial Controle in China, N. Y. 1919. — Parker, E. H. , China, Her History, Diplomacy and Commerce, London 1917. — — Ancient China Simplified, L. 1908. — — John Chinaman, L. 1909. Studies in Chinese Religion, L. 1910. — — China, Past and Present, L. 1903. — Paul, C. T. , The Call of China, Indianapolis 1919. — Pietilä, A. J. , Zarathustra, Buddha, Kristus, Helsinki 1911. — Pitcher, P. W. , In and about Amoy, Shanghai 1911. — Plath, J. H. , Konfucius und seine Schiller, Munchen 1867. — Pott, F. L. H. , A Sketch of Chinese History, Shanghai 1915. fThe Emergency in China, N. Y. 1913. — Pumpelly, R. , Reminiscences, N. Y. 1918. Yllättävää. — Pälsi, S. , Mongolian matkalta, Helsinki. — Ramstedt, G. J. , Das schrift mongolische und die Urga-mundart, Helsinki. — Rawlinson, F. , y. m. , Progressive Ideals of Christian Work in China, Shanghai 1919. — Reeve, Timothy Richard; Missionary, Statesman and Reformer. — Reid, G. , Sources of aniiforeign Disturbances in China, Shanghai 1903. — Reinsch, P. S. , Intellectual and Political Currents in the Far East, N. Y. 1911. — Reischaufer, A. K. , Studies in Japanese Buddhism, N. Y. 1917. — Research in China, Suurisuuntainen kokoelmajulkaisu, Washington. — Richard, L. , Geographie de l'empire de Chine, Shanghai 1905. Kenties yhä etevin alallaan. — Richard, T. , Conversation by the Million, Shanghai 1907. — — Calendar of the Gods in China. — — A Guide to Buddhahood. Awakening of Faith in the New Buddhism. — — A Mission to Heaven. Si Jiu Dzi:n käännös. New Testament of Higher Buddhism. — Richter, J. , Mission und Evangelisation in Orient (Allg. ev. Miss. -gesch. II), Gütersloh 1908. — Richthofen, F. v. , y. m. , China, Ergebnisse eigener Reisen und Studien, Berlin 1877-1912, 5 vankkaa osaa. Kenties perusteellisin maantieteellinen tutkimus. — Ross, E. A. , The Changing Chinese, N. Y. 1911. — Ross, J. , History of Korea, y. m. , Paisley 1880. — — The Manchus; or The Reigning Dynasty of China. — — The Original Religion of China, London 1909. — — The Origin of the Chinese People, L, 1916. — — Mission Methods in Manchuria, 1908, — Rowntree, The Imperial Drug Trade. Oopiumikauppa. — Rudd, C. , Chinese Poems, London 1912. — Rudd, H. F. , Chinese Moral Sentiments before Confucius, Shanghai 1915. — Russel, N. , Gleenings from Chinese Folklore, N. Y. 1915. — Saeki, P. Y. , The Nestorian Movement in China, London 1917. Perusteellisin tutkimus alallaan. — Sargeant, A. J. , Anglo-Chinese Commerce and Diplomacy. — Saunders, K. J, The Story of Buddhism, London 1916. Vertaileva tutkimus. — Scarborough, W. , Collection of Chinese Proverbs, Shanghai 1875. — Schiele, F. M. , y. m. , Die Religion in Geschichte und Gegenwart, Tübingen 1909-13. Kiinan uskonnot verrattain suppeasti. — Schlatter, W. , Die Chinesische Fremden- und Christenverfolgung, Basel 1901. — Schiteper, Die Expedition Seymour. Pekingin pelastus 1900. — Schulze, O. , Lebensbilder aus der chinesischen Mission, Basel 1905. — Schütz, L. H. , Die hohe Lehre des Confucius, oder die Kunst weise zu regieren, Frankfurt 1909. — Shaw, N. , Chinese Forest Trees and Timber Supply, 1914. — Seymour, E. H. , My Naval Career and Travels. Pekingin pelastus 1900. — — Sjöblom, H. , Kiina ja lähetystyö Kiinassa, Helsinki 1907. — Smith, A. H. , Chinese Characteristics, N. Y. 1894, 10 painosta. Käännetty saksaksi. — Proverbs and Common Sayings from the Chinese, Shanghai 1902. — — Village Life in China, London 1900. — — China in Convulsion, L. 1901, 2 osaa. — — Uplift of China N. Y. & London 1914. Käännetty saksaksi (1909) ja ruotsiksi (1917). — — A Manual for Young Missionaries, Shanghai 1918. — Smith, F. P. , Chinese Materia Medica. — Soothill, W. E. , The Analects of Confucius, Shanghai 1910. Etevä. — — Three Religions of China, N. Y. 1913. Parhaita johdatuksia. — — A Typical Mission in China, N. Y. 1906. — Soulie, G. , Essai sur la Littérature Chinoise, 1912. — Spielmann, C. , Die Taiping-Revolution in China, Halle 1900. — Starr, F. , Korean Buddhism, Boston 1919. Ansiokas. — Steele, J. , I-Li or Book of Etiquette and Ceremonial, London 1918. Seremoniakirjan osa. — Stein, M. A. , Ruins of Desert Cathay, 1911, 2 osaa. — Strauss, V. v. Lao-tse's Tao-Te-King, Leipzig 1870. Etevä käännös. — Schiking, Das Liederbuch, Heidelberg 1880. — Suzuki, History of Chinese Philosophy, 1914. Kenties paras alallaan. — Söderblom, N. , Gudstrons uppkomst, Stockholm 1914. Šang Ti ja T'ien. — — Maailman uskonnot, Helsinki 1910. — — Tiele's Kompendium der Religionsgeschichte, Berlin 1912. — Takajama, S. , Buddan elämäntarina. Suom. , Helsinki 1904. — Tatchell, W. A. , Medical Mission in China, London 1909. — Taylor, H. , Hudson Taylor and the China Inland Mission, 1919. — — One of China's Scholars, London. — — Pastori Hsi. Suom. Helsinki. — Tchang, M. , Synchronismes Chinois. Chronologie complìte. 2357 e. Kr. — 1904 j. Kr. , Shanghai 1905. Paras ajanlaskuopas. — Thompson, Griffith John, London 1907. — Tiessen, E. , China, Berlin 1902. — Tobar, J. , Inscriptions Juives de K'ai-fong fou, Shanghai 1909. — Tschepe, A. , Heiligtümer des Konfucianismus in Kü-Fu und Tschou-Hien, Jentschoufu 1906. — Underwood, H. G. , The Call of Korea, N. Y. 1908. — — With Tommy Topkins in Korea, N. Y. 1905. Lapsentajuinen. — Ussing, H. , Evankeliumin voittokulku kautta maailman, Jyväskylä, 1905. — Waddell, L. A. , Buddhismin Thibet or Lamaism, London 1895. — Variétés Sinologiques. Arvokas sarjajulkaisu. Shanghai, 1892 alkaen. — Warneck, G. , Ev. Missionslehre, Gotha 1897-03. Paljon Kiinaa. — — Abriss einer Geschichte der protest. Mission, Berlin 1903.. — Watters, T. , Guide to Confucian Temples, 1879, — — Essays on the Chinese Language, Shanghai 1889. — Weale, B. L. P. , The Truth about China and Japan, Shanghai 1919. Kiinan ja Japanin suhteita. — — Manchu and Moscovite, London 1907. — — The Re-Shaping of the Far East, L. 1905, 2 osaa. — Webster, Kan Ying Pien, Shanghai, Taolaisuutta. — Wei, F. C. M. , The Political Principles of Mencius, Shanghai 1916. — Werner, E. T. C. , China of the Chinese, London 1919. — — Descriptive Sociology of the Chinese. — Wherry, C. M. , Islam and Christianity in India and the Far East, N. Y. 1907. — Wieger, L. , Rudiments. Suurisuuntainen, ensyklopedinen yritys. Ilmestynyt m. m. : Textes Historiques (Shanghai 1903), Textes Philosophiques (1906), Morale et Usages Populaires (Ho Kien Fu, käännetty englanniksi) ja kaksiosainen teos Kiinan sanamerkeistä (myös englanniksi). — Wilhelm, R. , on suunnitellut yhtä laajaperäisen kokoelmajulkaisun saksankieliselle lukijakunnalle ilmestynyt m. m. Gespräche des Kungfutse (Jena 1914). Tao Te King (1911), Dschuang Dsi (1912), Liä Dsi (1912). — Williams, S. W. , The Middle Kingdom, N. Y. 1883, 2 osaa. Lähdekirja. — Williamson, A. , Journeys in North China, London 1870, 2 osaa. — Wilson, E. H. , A Naturalist in Western China, Eleven Years of Travel, 1914. Runsaasti kuvia ja karttoja. — Wisdom of the East-sarjassa on suuri joukko helppotajuisia ja -hintaisia teoksia Kiinan uskonnon ja filosofian alalta. — Wolf, M. , Kritiske Tider in China's Historie, Kristiania 1913. — World Missionary Conference Report, Edinburgh 1910, 9 nid. Kiinasta paljon. — Vuorinen, A. , Matkahavainnoita Kiinasta, Helsinki 1908. Wurm, P. , Handbuch der Religionsgeschichte, Stuttgart 1904. — Wylie, A. , Notes on Chinese Literatuøe, Shanghai 1867. Yhä arvokas. — Yule & Cordier, Travels of Marco Polo, London 1903, 2 osaa. Cathay and the Way thither, Mediaeval Notices of China, L. 1913-16, 4 nid. Arvokas lähdekirja. — Zottoli, A., Cursus Litteraturae Sinicae, Shanghai 1879-82, 5 nid.Monipuolinen kirjallisuusnäyte alkuteksteineen ja latinankielisine käännöksineen.