PIIRTE1TÄ USKONNOISTA, HISTORIASTA JA LÄHETYSTYÖSTÄ.

I:nen Luku.

Uskonnollinen kansa

ei Kiinan kansa ole.Kaikkialla on temppeleitä, mutta niiden ruohoittuneet pihamaat todistavat niissä kävijäin vähyydestä ja niiden rappiotila ihmisten välinpitämättömyydestä.Enemmistö käy niissä vaan tavan vuoksi.

Suurin osa kansasta tunnustaa Fuhn eli Buddhan oppia, joka tuotiin Indiasta.Siihen aikaan kun Jeesus tuli maailmaan, eli Kiinassa Ping Tii niminen keisari, joka lähetti lähettiläitä länteen selkoa ottamaan siellä olevasta suuresta opettajasta, josta hän oli kuullut.Lähettiläät saapuivat Indiaan, kuulivat Buddhasta ja pakisivat kotimaahansa, pyhät kirjat, opettajat ja epäjumalat muassaan.

Tätä uutta oppia alettiin levittää, mutta hitaasti se edistyi ensiaikoina.Fuhn oppi vaatii yksinäistä elämää ja siten hajoittaa perheet, katkoo kaikki sukulaissiteet.Munkit ja nunnat asuvat temppeleissä, jotka ovat samalla luostareita.Heidän on luovuttava kaikesta.Heillä ei ole isää, ei äitiä, ei sisaria eikä veljiä.He ovat yksin maailmassa ja valan tehtyään, ovat he kuolleet maailmalle!Ei heistä puhuta eikä heitä kysytä.He ovat Buddhan pappeja ja papittaria.Pappeja kutsutaan "hoo shang" ja papittaria "niikuu."

He ovat halveksittuja ja ainoastaan rahvas turvaa heidän apuunsa.Alempiarvoiset papit kulkevat kerjäämässä, luvaten kaikenlaista rikkautta antajalle ja jolleivät apua saa, niin manaavat pahemmin kuin Joukahainen Väinämöistä!Sanovat voivansa sulkea taivaan ja avata helvetin.Siinä aukenee tiukinkin koura, ainakin pelosta, jos ei halusta.

Moni mies, ruunun kouraa välttääkseen, ajattaa tukkansa, pukeutuu hooshangin laajaan viittaan ja niin on pappi valmis!Kun joku kuolee, kutsutaan papit "kirjaa lukemaan", jotta kuolleen sielu kiirastulesta, tai muusta vaivanpaikasta, pois pääsisi.Suletuin silmin ja ruumistaan huojustellen lukevat he ja jos kysyt:

"Ymmärrättekö mitä luette?"vastaavat he:

"Kah, se on jumalain kieltä, kukas sitä ymmärtää!"

Kang Hsii keisari eräässä esitelmässään hyvin ankarasti puhuu Buddhan papeista, leimaten heidät tuhoatuottavaksi joukkioksi.Kovin sanoin nuhtelee hän isiä ja miehiä siitä, kun antavat

suuren vallan vaimoillensa, luvan laajan lapsillensa, perehellensä peräti, kulkea kylän kujilla, tepastella temppeleissä valkosukissa, päät kukissa, tuolla tyhmäin tungoksessa, pahain pappien parissa.

Yhtä ankarasti arvostelee hän Tao pappejakin, joita kansa nimittää "tao sir." Tao-oppi on alkuaan Lao nimisen ajattelijan järjestämä uskonto. Lao eli Hoonaanissa noin v. 640 e. Kr. Hän puhui "sanasta" (tao) josta kaikki on alkunsa saanut. Hänen oppilaansa järjestelivät hänen opetuksiaan hyvin salaperäiseksi ja monimutkaiseksi niin että jälkimaailman on ollut vaikea saada selville niiden alkuperäisyyttä. Tämänkin uskonnon mukaan on yksin eläminen autuuttava. Sen papit ja papittaret asuvat temppeleissä ja ovat suuremmassa arvossa pidetyt. He eivät aja hivuksiaan, ovat rikkaampia kuin Buddhalaiset papit. Jälkimäisillä ei ole ylipaimenta, mutta edellisillä on piispa, yhtä voimallinen kuin paavi ja vieläkin voimallisempi, sillä jumalatkin ovat hänen valtansa alla! — Epäjumalat ovat molemmilla yhteiset. Niitä on savisia, puisia ja paperille maalattuja.

Paitsi näitä kahta pääuskontoa, on Kiinassa paljon lahkoja, mutta uskonnonvapauden vallitessa ei sorrosta tiedetä.

Molemmat uskonnot vaativat uhreja. Uhrit ovat enimmäkseen verettömiä nim. rahaa, ruokaa, suitsutusta, mutta on veriuhrejakin

Matkustin kerran Kuangsin virralla.Virta teki mutkan ja rannalle, juuri mutkan kohdalle, oli rakennettu temppeli.Lähestyessämme sitä, venemies vaikeni, eikä vastannut kysymyksiini.Juhlallisesti nousi hän, pukeutui valkoiseen nuttuun ja ottaen veneen keulasta kauniin, valkoisen kukon, meni perälle venettä, katkasi linnulta kaulan, pyyhkäsi verta ankkuriköyteen, mastoon ja moneen muuhun paikkaan.Kolmasti langettuaan kasvoilleen, hän riisui nutun päältään ja alkoi puhella.

"Miksi uhrasitte tässä paikassa?"kysyin.

"Siksi, kun juuri tässä kohden jokea asuu jumala, ahnas ja paha.Jollei sille uhraa valkoisen kukon verta, niin se kaataa veneen!"sanoi mies.Poikalapsen synnyttyä rientää isä temppeliin uhratakseen siellä kanan tai kukon verta.Jongsinissa, jossa asumme, on kaupungin suojelusjumalan kuva rumasti tahrittu verellä.

Kävin kerran temppelissä, jossa uhrattiin kanoja, kukkoja, ankkoja ja vasikoita.Siellä oli hedelmän, makeisen ja uhrieläinten myyjiä istumassa pöytiensä ääressä.Saviset jumalat olivat matalan aitauksen takana, jonka edessä uhrieläin tapettiin ja sen veri vuodatettiin maahan.

"Miksi uhraatte verta?"kysyin yhdeltä.

"Tämä puusaa rakastaa verta", vastasi hän.—

Aamun tultua, päivän päättyessä ja matkalle lähtiessä uhrataan tavallisesti vaan suitsutusta.Pieneen, porolla täytettyyn astiaan pannaan pystyyn pari, kolme hienoa tikkua ja niiden hiljalleen palaessa kohoaa vähän hyvältä tuoksahtava savu.

Usein olen nähnyt temppelien oven yläpuolella sanat: "juu kiu, pih ing" jotka vastaavat Vapahtajan sanoja: "anokaa, niin teille annetaan".Muutamissa temppeleissä on jumalia kymmenittäin.Yleisempiä ovat Buddha eli Fuh, rikkauden jumala ja laupeuden jumalatar.Tältä jumalattarelta äidit rukoilevat "poikalapsia".Muutamissa temppeleissä on tarjona pieniä savinukkeja, joita naiset tuovat kotiin ikäänkuin takaukseksi pyynnön täyttämisestä.Onhan siitäkin pieni sivutulo papeille!Katselin erästä savesta tehtyä laupeudenjumalatarta.Meressä uivan, hirveän suuren lohikäärmeen pään päällä se seisoi.Hooshang lennätti ruohomaton ja sanoi minulle: "rukoile jumalatarta!"

Monasti matkoillani näin tiepuolessa kivisiä lehmiä.Kysyttyäni mitä varten niitä oli tehty, kerrottiin niiden parantavan ihmisiä.Jos päänkipua kärsivä hankaa päätään kivilehmän päähän, poistuu kipu.

Temppeleissä olevien isojen jumalien selässä on pyöreä reikä, josta jumalassa asuva henki pääsee vapaasti poistumaan, jos kylälle mieli tekee!Varkaille se on varsin mieluinen laitos, sillä sen kautta tuppaavat he varastetut tavarat jumalan vatsaan.Se onkin mainio piilopaikka niille, sillä eiväthän muut uskalla mennä niitä sieltä kopeloimaan!Tavaroista tasajakoa tehdessään peittävät varkaat vaatteella "puusaan" silmät, jottei se näe heidän tekoaan.Yksinäiset, autiot temppelit ovatkin varasten pesinä.

Valistuneemmat oppineista eivät välitä näistä "puusista", mutta jumaloitsevat Kongia ja hänen opetuksensa onkin valtionuskontonaSiinä ei tarvita mitään papistoa.Kansanisät uhraavat hänelle ja hänen neuvoaan noudattaen, koko kansa isien hengille.Taivas ja maa on jumalallisen kunnioituksen esineenä."Taivas on isä ja maa on äiti", sanoo Kiinalainen.

Niin Tao, kuin Fuh papitkin koettavat vaikuttaa kansaan peloittamalla heitä helvetin tuskilla.Jongsinin kaupungin suojelusjumalan pihamaalla on koko joukko pieniä huoneita, joissa havaannollisesti näytetään kadotuksen kauhut.Kukin eri huone esittää eri osastoa helvetissä.Joka osastossa on tuomari apulaisineen ja tuomittavat.Valehtelijalta leikataan kieli, panettelijalta hakataan korva j.n.e.Toisissa kaupungeissa on taivaskin nähtävänä!—

Jumalat ylipäänsä ovat rumat, peloittavat.Niitä lahjoitaan etteivät tekisi pahaa.Kävin puusepän työhuoneessa, jossa tehtiin "puusia."Sielläkös oli jumalia jos jonkinlaisia!Pienemmät olivat hyllyillä, niinkuin kauppatavara ainakin.

Kiinalaiset pelkäävät pahojahenkiä ja koettavat suojella itseään niiltä.On eräs päivä, jolloin sanotaan pahojenhenkien manalasta tulevan ikäänkuin huvimatkalle tänne maan päälle.Ne kulkevat joukoissa kaduilla ja kujilla.Kenen tuvasta tuli tuikkaa, sinne tunkeutuvat tuhon tekoon, ja siitä syystä tuona onnettomuuden päivänä ei uskalleta tulta sytyttää kadun puoleisiin huoneisiin.Jos sytytetään, niin suletaan ovi!

Virkamiesten, varsinkin kaupungin hallitsijan, täytyy, ainakin kerran kuukaudessa, käydä kaupungin suojelusjumalan temppelissä.Jollei hän sitä tee, syyttää kansa häntä onnettomuuden tultua.

"He etsivät sielua!"

Aurinko oli mailleen mennyt ja pimeys peitti seudut saapuessamme Anren nimisen kaupungin satamaan.Hapuroimme kaupungin ulkopuolella.Kulimme kohti kaupungin porttia.Juuri portin luona kulki mies ja nainen edellämme.Nainen kulki kumarruksissa, lyhty kädessä ja mies seurasi häntä samallaisessa asennossa.Vaimo mainitsi tytön nimen, huutaen häntä kotiin, johon mies äänekkäästi vastasi.

"Mitä he etsivät?"kysyin matkakumppaniltani.

"He etsivät sielua!"vastasi hän.

"Etsivät sielua;" toistin ja pyysin hänen selittämään asiaa.Hän sanoi:

"Me Kiinalaiset ajattelemme ihmisellä olevan kolme sielua.Yksi sieluista jää kotiin, toinen menee hautaan ja kolmas tuonelaan.Nyt on tuon vaimon lapsi hyvin sairas ja yksi hänen sieluistaan on jo mennyt pois, senvuoksi vanhemmat sitä etsivät ja kutsuvat takasin."

Kiinalaiset ajattelevat ihmishengen kuolemattomaksi ja uskovat

Sielun vaeltavan

tämän maailman ja tuonelan väliä aina yhä uudelleen.Jos hän oli hyvä ihminen, palajaa hän tänne ihmisenä ja syntyy rikkaassa kodissa, mutta jos oli pahaa tehnyt, syntyy hän köyhäksi, sokiaksi, kuuroksi tai muuten raajarikoksi.Jos hän oli suuria syntejä tehnyt, palajaa hänen sielunsa asuakseen koiran, kissan, sian tai jonkun muun eläimen ruumiissa.Nykyinen elämä on vaan edellisen jatkona.Mitä ennen kylvi, sitä nyt niittää.Synkkä on monen elämä!Ainoana keinona tuomionalaisesta elämästä pääsemiseen ovat hyvät työt, mutta mitenkäs köyhä, rahaton niitä tekee?Köyhiä pitäisi auttaa, rakennuttaa siltoja, korjauttaa teitä y.m.suuria töitä toimitella, mutta milläs niitä teet?Nyt on jo tila tukala ja tukalampi tulee, kun tänne takasin laitetaan tuolta manalan majoilta.Entäs jos sitten pitää koirana kuleksia!— Surkeatahan se on, mutta minkäs sille voi!Ehkä kuitenkin kohtalo lievenisi, jos jättäisi lihan syönnin.Saisi ehkä sitten, takasin tultua, täällä maailmassa pienen peltotilkun!—

Pojattomien naisten tila on säälittävä.Heitä odottaa kauhea kadotus heidän syntisyytensä tähden.Leskille voi vielä jonkinlainen huojennus tapahtua, jos sulkeutuvat luostariin, rupeavat nunnaksi, eivätkä syö lihaa.Miehillä tietysti on enemmän toivoa tulevaisesta onnesta vaikka leskeksi jäätyään uudelleenkin avioliittoon menevät.Se teko ei tee heitä autuudesta osattomaksi, vaikka se naiset syöksee kadotuksen syvimpään kuiluun!Avioliitossa olevat, pojattomat vaimot viettävät ilotonta elämää.

Pimeys, pimeys vallitsee Kiinassa!Oppineet ja oppimattomat ovat vajonneet öiseen hämärään.Jo on kulunut vuosia siitä, kun Kihanista:

Onni karkasi!

Vuosi vuodelta pidettiin tutkintoja, mutta ei yksikään suoriutunut niistä. Mikäs siihen on syynä? kyselivät viisaat miehet. Se ja se mies, tuo ja tämä, he kaikki olivat lahjakkaita ja ahkeria ja näiden ahkerien, lahjakasten luku nousi satoihin, — siis syy ei ollut — miehissä, vaan jossain muussa. Mietittiin, tutkittiin ja viisasten siinä neuvotellessa, huomattiinkin todellinen syy. Onni oli paennut kaupungista! Kun vyyhdestä kerran pää saatiin käsiin, kyllä se sitten selveni ja karkurin jälille päästiin kun päästiinkin! Ovelapa se karkuri olikin! Ei kiivennytkään muurin ylitse tai salateitä myöten hiipinyt kaupungista, ei, vaan se meni sieltä, mistä muutkin rehelliset! Kaupungin syrjäisemmästä portista se pujahti ulos muiden menijäin tavalla. Ulos, maailmaa katselemaan sekin halusi, mutta varmaan sai viestin viisasten tuumista ja kulkusalla olo ei taitanut varsin hauskaa olla, koska kiiruhti takasin. Karkuri kerkesi kaupunkiin ennenkun tuo portti muurattiin umpeen. Seuraavana vuotena tuntuivat seuraukset onnen palajamisesta, sillä miehet suoriutuivat tutkinnoissa mainiosti! Pidättääkseen seikkailuhaluisen onnettaren kaupungissaan, eivät Kiinalaiset enään uskaltaneet tuota vaarallista porttia avata ja vielä tänäkin päivänä se on ummessa! Eikä ole hyvä avatakkaan, sillä kukas tietää, mikä ajatus taas pälkähtäisi "onnen" päähän! Parempi on varoa, kuin katua!

Kiinalaisten uskonnot eivät anna mitään niitä tunnustaville, vaan vaativat heiltä paljon. Ei epäjumalia, eikä isien henkiä voi lähestyä antimitta, rahatta. Toisin on Jeesuksen opin laita. Se taritsee, lahjoittaa, rahatta, hinnatta. Se ei tee eroa rikkaan ja köyhän välillä. "Joka tahtoo, hän tulkoon, ottakoon!" Ne jättävät köyhät osattomaksi, mutta Jeesus tuli "köyhille saarnaamaan hyvää sanomaa". Naisille ne eivät lupaa autuutta, jolleivät ole äitejä, mutta Jeesus kutsuu yhtä hellästi heitä luokseen, kuin miehiäkin.

Kaikki se hyvä, mitä pakanain suuret opettajat ovat opettaneet, on verrattava kuun valoon.Paljon totuutta, jaloja ajatuksia ovat he antaneet perinnöksi kansalleen, mutta niistä on puuttunut elämä.Jeesus tuli valkeudeksi maailmaan.Hänen opetuksissaan on lämpöä.Ne synnyttävät elämää.Kuunvalo on ihana, mutta se ei voi sulattaa jäitä, eikä hävittää hankea.Ihanimpana kuutamoyönä on luomakunta kuollut.Parhain, puhtain siveysoppi ei voi antaa elämää, ei synnyttää ihmistä uudestaan.Sen valossa näemme hämärästi tien, jota olisi kulettava, mutta se ei anna voimaa kulkea sillä.

Sanoma Jumalan rakkaudesta vaikuttaa henkiin herättämällä.Se avaa silmämme näkemään, miten Jumala meitä rakastaa, tahtoo pelastaa, tehdä osalliseksi omasta onnellisuudestaan.Siunattu evankeliumi!Missä se uskotaan, siellä se osoittautuu Jumalan voimana, siellä se sytyttää sydämiin tulen, rakkauden tulen.

Kiinalaiset tarvitsevat kuulla Jeesuksesta, maailman Vapahtajasta, sillä he "kulkevat eksyksissä ja ovat niin nääntyneet kuin lampaat, joilla ei ole paimenta."

II:nen Luku.

Kyllä muurahaisilla on kesällä kiire, mutta tuskin kiireempi, kuin
Kiinalaisilla

Uudenvuoden edellä,

joka on heidän suurin, tärkein ja rakkain juhlansa, todellinen kansallisjuhla.Sen lähetessä kasvaa kihu kaupungeissa.Maalaiset tuovat sinne tavaroitaan niistä saaduilla rahoilla ostaakseen juhlatarpeita.Koo nien!koo nien!(uusivuosi, uusivuosi) kaikuu kaikkialla.Jokainen, joka vaan voipi, hankkii uudet vaatteet.Kenen varat eivät siihen riitä, riittävät ne ainakin vaatteiden vuokraamiseen.Vieraillaan sitten lainatuissa puvuissa!Kerran uudenvuoden päivänä lähestyi kotiamme hienosti puettu mies.Hämmästyneinä katselimme komeaa tulijaa ja suureksi huviksemme tunsimmekin hänessä "opettajamme!"Mies "potraili" lainatussa satininutussa!

Vuoden viimeisinä päivinä vilisee kaupunki velallisista, jotka koettavat piiloutua velkojiltaan. Maassa vallitsevan tavan ja lain mukaan, pitää velat olla suoritetut ennen uudenvuoden alkua. Lainanantaja etsii velanottajaa ja tämä koettaa kätkeytyä. Jos hän voi kätkeytyä uudenvuoden aamuun asti, on hän ahdistuksesta vapaa.

V.1896 vietimme Kiinalaisten uudenvuoden Kaojuu nimisessä kaupungissa.Aattopäivänä, iltapuolella, tultiin meitä hakemaan taloon, jossa isäntä oli ottanut ooppiumia.Mies makasi liikkumattomana kun tupaan tulimme.Pyynnöstämme palvelijamme pani vettä hänen suuhunsa nähdäksemme josko hän voi lainata, mutta sitä ei mies enään voinut tehdä."Emme voi häntä auttaa", — sanoimme, "mutta Jeesus voipi ja me tahdomme rukoilla Häntä hänen puolestaan!"

Kuolevaisen äiti hartaasti pyysi rukoilemaan, mutta hänen vaimonsa kiljasi: "eikä tarvitse rukoilla!Kuolkoon!"Surkea itku ja parku kuului talosta, lähdettyämme kotiin, jossa sydämestämme pyysimme Herran Jeesuksen armahtamaan miesparkaa, joka jo oli näennäisesti ihmisavun ulkopuolella.

Joutui ilta.Mies makasi tiedottomana.Äiti kutsutti "hooshangit" messuamaan, jotta kuolevaisen sielu ei kiirastuleen joutuisi ja murheen murtamana pani pötyä pöytään, kantoi ruokaa kaikenlaista heidän syötäväkseen.Papit vuoroin söivät, vuoroin höpisivät.Antaapas olla!— Siinä, silmät ummessa loilotellessa, jo kuului liikettä nurkasta, jossa sairas makasi.Katsahtavat sinne.Voi kauhua!— mies kaapsahtaakin ylös!Jo vaikeni pappien pomina ja taakseen vilkasematta paljaspäät livistivät tuvasta ulos, minkä kerkesivät.Äidin iloksi ja eukon suruksi parani mies.Velkojen tähden hänkin oli ottanut myrkkyä.

Sydämestämme kiitimme Jumalaa miehen parantumisesta.

Tämän juhlan aika on oikea itsemurhien aika.Toinen tärkeä tehtävä uudenvuoden edellä on

Keittiöpuusaan

taivaaseen lähettäminen.Se tapahtuu paria viikkoa ennen.Tämä jumala on paperille maalattu ja liistaroitu keittiön uuninrintaan.Siinähän sillä onkin mainio tilaisuus katsella talon naisten pahoja tekoja, kuulla heidän kaikki riidat ja panetukset.Ennenkun "laojee" taivaaseen lähtee talon pahoista pakisemaan, pidetään sille pidot, jottei siellä kovin kantelisi!Taritaan sille kanan ja sian lihat, makeiset, hedelmätkin, tietysti aina varojen mukaan.Kun "puusaa" on syötetty, juotettu, poltetaan se.Kuukauden kuluttua ostetaan uusi ja sanotaan sen taivaasta palanneen.Kolmas tärkeä tehtävä on

Huoneiden puhdistus.

Vuotuiset no'et ja pölyt karistellaan ja pyyhitään pois.Pihamaat raivataan, ainakin oven alta, jos ei kaikkialta.Työt lopetetaan.Koulut ja kaupat suletaan.

Koittaa tuo ikävöity, toivottu ilta.Myöhään yöhön kuuluu kaduilta
tr- tr- tr- ääni ja vasta puoliyön aikaan tyhjentyvät ne ihmisistä.
Elämä poistuu ovien taakse. Haudan hiljaisuus vallitsee kaikkialla.
Koittaa aamu.

Uusi vuosi on tullut!

Öinen hiljaisuus jatkuu.Kaduilla liikkuvat ainoastaan kerjäläiset ja kodittomat koirat.Miehet rientävät tervehtimään esi-isien henkiä.Hiljaista on kodissa.Pahin riitapukarikin hillitsee silloin kielensä ja tuskin kuuluu pahaa sanaa koko maassa — tänä ilonpäivänä!

Iltapäivällä lähtevät miehet kyläilemään, mutta naiset pysyvät kotosalla toiseen tai kolmanteenkin päivään asti.

Iloisia, hymyileviä ihmisiä tulvehtii kaduilla."Konghsi!konghsi!"sanoen tuttavat onnittelevat toisiaan, kumartelevat, puristelevat omia käsiään.Taivaan kaaren kaikki värit loistelevat mitä miellyttävimmässä sekasotkussa kaupunkien kaduilla ja kylien kujilla!Silkkiset puvut, maalatut posket, kukitetut päät, naureskelevat ihmiset — kaikki tuo saattaa leikilliselle tuulelle muukalaisenkin.

Vieraillaan ensin omassa ja sitten naapurikylissä.Vieraita tulee ja menee.On niin kovin hauskaa!Kiirettä ei ole kellään.Teetä juodaan, makeisia ja hedelmiä syödään, tupakoidaan ja jutellaan tuntikausia sitten, kun ensimäinen ilonkuohu on ohitse.Iloa, iloa, iloa on kaikkialla.Murheita ei muisteta, sillä onhan nyt "koo nien!"

Katsoi, minne katsoi, kaikkialla näkee punaisia paperilevyjä.Niitä on ovilla, seinillä, patsaissa, kantotuoleissa, kärreissä, veneissä.Mihin on kirjoitettu jonkun viisaan miehen lauselma, kuhun taas joku toivotus, esim.kaikki asiat menköön mieleni mukaan.

Viikon, kahden kuluttua ei ilojuhlasta ole muuta muistoa kuin puhtaat seinät ja punaisella paperilla olevat kirjoitukset.Elämä on vajonnut entiseen uraansa.Monet loistavat puvut lasketut lainaajan arkkuun tai panttilaitoksen säilytyspaikkaan odottamaan "uuttavuotta".Juhlatunne on mielestä kadonnut, naamarit kasvoilta ja kielen kahleet katkenneet.

Tsing ming

niminen juhla on keväällä, jolloin esi-isien haudat lakaistaan ja haudalle viedään ruokia.Otaksutaan henkien ottavan ne vastaan hengellisellä tavalla.Kotona sitten syödään takasin tuodut herkut, mutta valerahat ja paperivaatteet poltetaan haudalla.

Jokien, järvien ja ylipäänsä vesien tienoilla asuvaiset viettävät erästä juhlaa, jolloin soudellaan pitkässä, kapeessa, monilla airoparilla varustetussa veneessä.Soutajat ovat paikkakunnan nuoria miehiä.Puolialastomina, koristeltuina, he soutavat tarmonsa takaa, ikäänkuin rientääkseen jonkun hukkuvan avuksi.Paikkakunnan kauppiaat syöttävät ja juottavat heitä.Tätä juhlaa vietetään erään valtiomiehen muistoksi.Hän eli 5:llä vuosisadalla j.Kr.Häntä syytettiin viattomasti ja eroitettiin virasta.Palattuaan kotikaupunkiinsa Huunaanissa, meni hän veneellä keskelle jokea, hyppäsi veteen ja hukkui.Sureva kansa etsi häntä kauvan ja etsii vieläkin!

"Viidennen kuukauden juhla" on meidän Kesäkuussa.Silloin kumarretaan aurinkoa.

Syyskuussa on "kahdeksannen kuukauden juhla".Kuu on silloin kunnioituksen esineenä.Kadut ovat valaistut.Niille asetetaan pieniä pöytiä, joille pannaan vartavasten leivotut pullikat ja kumarretaan kuuta.Se onkin yksi jumalolennoista, mutta heikko itseään suojelemaan.Kun sattuu kuun pimeneminen, on kansalla suuri hätä.Silloin riennetään ulos, pärrytetään rumpuja ja huudetaan, jotta "taivaan koira", joka kuuhun on kiini karannut, jättäisi sen rauhaan!Sanotaan kuun pimenemisen ilmaisevan keisarin palatsissa tapahtuvia asioita.Kun taivaan kuu pimenee, silloin keisarinna koettaa anastaa mieheltään vallan!Onkos ihme, jos ihmisille hätä tulee?— — Elokuussa on "orpohenkien juhla".Monen miehen on täytynyt kuolla lapsettomana.Heidän kohtalonsa on kova.Tuonelaan tultua ei heillä ole hyvät päivät.Kempä heidän haudallaan uhraisi?— Yleisö säälii heitä.Tuskin löytynee niin matalaa majaa, jonka edustalta ei tänä juhlana palaisi pieni kasa valerahoja!Rikkaat polttavat kantokuormittain.Niin runsaasti lähetetään rahaa heille, että jos vaan tarkoin hoitavat, riittää seuraavaan juhlaan asti!

Nämät juhlat ovat yleiset.On olemassa muitakin, mutta paikkakunnallisia.Kuukauden ensimäinen ja viidestoista päivä pidetään tavallaan pyhänä.Monet pistäytyvät silloin temppelissä vaan pikimältään, suitsuttaakseen siellä.

Ennustajista

ei Kiinassa ole puutetta.Ennustaminen on pääasiallisesti sokeain tehtävä.He kulkevat kaupungilla joko yksin tai kaksin tahi jonkun näkevän johtamana.Heitä pelätään.Sanotaan heidän ennen maailmassa ollessaan olleen suuria syntisiä ja pahaintekoinsa palkkiona on nyt sokeus!Voivathan he nytkin tehdä pahaa salaisilla, "hyville ihmisille" tuntemattomalla tavalla.Heitä ei uskalleta suututtaa.Heiltä tiedustellaan tulevia tapahtumia.Naapuristossamme eli eräs emäntä.Taloon odotettiin perillistä, mutta jo ennakolta tahdottiin tietää, josko tulija oli poika.Jokaiselta sivukulkevalta tiedusteltiin sitä.Ennustajat sanoivat pojan olevan tulossa.Emäntä siitä mielissään antoi riisit, antoi rahat ja odotti ilolla pientä miestä.

Tulipa sitten taas vanha, sokea ukko ja ennusti emännälle.Hänen ennustaessa, hänen oppaansa, kymmenvuotinen poikaviikari, livistikin tiehensä, vieden ukkopahan rahat ja tavarat muassaan.Tuostakos ukko suuttui.Kadulla vanhus itkeä vollotti korkealla äänellä!Siihen kokoontui kansaa kaikenlaista.Ukko valittaen sanoi:

"Mihinkäs minä poloinen nyt joudun tässä vieraassa paikassa, kun en tunne tietä, enkä ihmisiä ja kun tuo veitikka vei vasket, vei vaatteet jättäen minut typötyhjäksi!"

"Etkös tiedä vanhus, mihin poika juosta pinkasi?"kysyin.

"Voi veikkonen, mistäs minä poloinen sen tietäisin!"sanoi ukko.

"Olethan ennustaja", virkoin.

"Olen kyllä", vakuutti mies.

"Sanoithan tuolle emännälle syntyvän pojan!"

"Niin sanoin.Poika hänelle syntyykin", sanoi ukko uljaasti.

"Ollen ennustaja, tiedät tulevaisia, jos tiedät tulevaisia, niin tottahan silloin tiedät jo tapahtuneita.Jos tiedät tuolle emännälle pojan syntyvän, niin tottahan tiedät, mihin poikanen on juossut", sanoin vanhukselle.

Hän vaikeni.— Siinä kerättiin hänelle muutamia kolikoita ja niin ukko lähti tiehensä.

On näkeviäkin ennustajia ja toimi ei liene vähemmän tuottava.Ennustaja tavallisesti istuu pienen pöydän ääressä liikerikkaalla kadulla.Kynä kädessä hän maalailee muilta kuolevaisilta salattuja sanoja niiden häntä pelolla katsoessa, jotka hänen apuaan tarvitsevat.

Monenlaiset hädät ja huolet pakoittavat ihmisten turvaamaan heihin.

III:mas Luku.

Oleskellessa Kiinalaisten keskuudessa, herää sydämessä halu tutustua heidän entisyyteensä.Lähteistä, joita on saatavana, käy selville, että Kiinan kansa on ollut olemassa jo ennen Abrahamin aikoja.Se oli jo silloin sivistynyt kansa.Noin 2,200 e.Kr.oli uudisasukkaita asettunut asumaan nykyisen Kiinan luoteiskolkkaan, Huang virran varrelle.Mistä he tulivat sitä ei voitane tarkoin sanoa.Joku tiedemies arvelee heidät Babyloniasta tulleiksi.Arvelunsa perustaa hän seuraaviin tosiasioihin:

1:ksi: Babylonia oli laaja, hyvin viljelty maa, jossa pellot kasteltiin.Niin tekevät Kiinalaisetkin.

2:ksi: Babylonialaiset kutsuivat maataan "keski-valtakunnaksi".Niin kutsuvat Kiinalaisetkin.

3:ksi: sekä Babylonialaiset että Kiinalaiset jakavat maansa historiantakaisen ajan 10:neen aikakauteen.

4:ksi: molempain kansain keskuudessa on ollut suuria tähtientutkijoita.

5:ksi: ajanlasku on samanlainen.Ensin asuen Huang virran varrella ovat he sitten vähitellen anastaneet toisten asuma-aloja, milloin asevoimalla, kulloin rauhallisella kanssakäymisellä.

Kaukaisessa muinaisuudessa sanovat Kiinalaiset olleen kolme hallitsijaa, joista kukin hallitsi tuhansia vuosia.Tuli sitten keisari, joka ihmisiä opetti asuntoja laittamaan ja toinen, joka toi tulen taivaasta ihmisten avuksi.

Kiinan kuuluisat opettajat eivät puhu kaukaisemmasta ajasta kuin Jao Keisarin ajasta, noin v. 2357-2255 e. Kr. Jao oli yksi Kiinan hyvistä keisareista. Jaon lapsena ollessa tapettiin hänen isänsä siitä syystä, kun jätti kesken maan kuivaamistyön. Jao, keisariksi tultuaan, päätti olla uskollinen virassaan. Lopettaakseen isältään keskenjääneen työn, oli hän pois kotoaan 13 vuotta! Sinä aikana kulki hän kolmasti kotinsa ohitse poikkeamatta sinne. Eräänä päivänä nousi hän ruokapöydän äärestä 10 kertaa, kuullakseen kansan valituksia. Samasta syystä keskeytyi häneltä kylpy yhtenä päivänä kolme eri kertaa.

Jao keisari tahtoi omalla esimerkillään opettaa alamaisiaan pontevaan toimintaan ja velvollisuuksiensa täyttämiseen.Olen kuullut isien kertovan Jaosta lapsilleen heitä ahkeruuteen kehottaessaan.

Toinen hyvistä keisareista oli Shuen ja kolmas JuuHuunaan maakunnassa on eräs kallio, johon on hakattu kertomus Juu keisarin toimista.

Kiinan valtio on syntynyt pienistä, keskenään liitossa olevista valtioista, mutta kun vahvemmat aina sortivat heikompia, oli lakkaamatta rauhattomuutta ja keskinäisiä sotia.Liittovaltioiden eripuraisuudesta teki lopun

Tsin

niminen keisari, laskemalla kaikki pikkuvaltiot valtikkansa alle. Turvatakseen valtakuntaansa pohjoispuolella asuvien sotaisten Tarttariheimojen hyökkäyksiltä, rakennutti hän kuuluisan Kiinan muurinJoka kolmas työmies lähetettiin työhön.Ruokapalkalla saivat he tehdä työtä.Kymmenessä vuodessa valmistui muuri.Se on toista tuhatta eng.penikulmaa pitkä.Se kohoaa laaksoista vuorten rinteille ja paikoin yli 5000 j.korkeille kukkuloillekin.Kun keisari oli näin turvannut valtakuntansa ulkopuolella olevia vihollisia vastaan, paisui hänen sydämensä.Hän tahtoi jälkimaailmalle luulotella olleensa Kiinan valtakunnan perustaja, mutta hänellä oli vielä yksi kukistettava vihollinen.Se oli kirjallisuus ja varsinkin Kongin ja Mong'in teokset.Nämät miehet puhuivat Kiinan entisyydestä ja heidän teoksensa olivat hävitettävät.Keisari tuomitsi ne poltettavaksi.Käskyä eivät kaikki totelleet.Kerrotaan keisarin elävänä haudauttaneen 500 oppinutta.Vainotuille kirjoille löytyi piilopaikkoja ja jos ei muualla, niin miesten "muistissa".

Tsin eli noin pari sataa vuotta e. Kr. ja Tsin suvun jälkeen nousi istuimelle Haan suku, joka siihen määrään voitti kansan rakkauden, että kansa vieläkin nimittää itseään "Haan ren" eli Haanilaisiksi. Tämän suvun hallitusaikana oli Singan niminen kaupunki, Shensii maakunnassa, valtakunnan pääkaupunkina. Kuningassuvun sammuttua oli maa taas taistelutanterena, kunnes T'ang suku otti ohjat käsiinsä v. 618 j. Kr. ja maalle koitti nyt kultainen aika. Viisain, etevin mies, joka tästä suvusta nousi, oli

T'ai Ts'ong.

Ollen kaikenlaisten sivistyspyrintöjen edistäjä ja halliten taidolla ja viisaudella, on hän voittanut jälkimaailman kunnioituksen. Hänen aikanaan tulivat Nestorialaiset lähetyssaarnaajat Kiinaan. Singan fuussa on löydetty maahan vajonnut kivitaulu, johon hakatusta kirjotuksesta nähdään lähetyssaarnaajain tulleen maahan v. 636 j. Kr. Keisari otti heidät ystävällisesti vastaan ja he saivat palatsissakin saarnata. Hänen käskystään rakennettiin heille temppeli, jossa opettivat kansaa ja suuri joukko otti sanan vastaan. Taulu oli pystytetty v. 781. T'ang suku oli kansan lemmitty hallitsijasuku ja etelässä Kiinalaiset vieläkin kutsuvat itseään T'ang ren eli Tangilaisiksi. Tämän keisarisuvun sammuttua kesti melskeitä kauvan aikaa, mutta loppuivat Song suvun istuimelle noustua. Pohjoiset naapurit olivat, pitkästä muurista välittämättä, aina uudelleen ahdistelleet Kiinaa. Maantsheolaiset olivat jo kerran herroina maassa, mutta heidät karkoitettiin pois. Tuli 13 vuosisadan loppupuoli. Silloin hyökkäsivät Maankuulaiset ei Mongoolit maahan. Heidän valistunut, lahjakas ja viisas ruhtinaansa tuli Kiinan keisariksi.

Kublai Khan

asettui asumaan "Pääskysten valtakunnan" pääkaupunkiin, Pehkingiin.Hän oli innokas maanviljelyksen edistäjä ja siten voitti Kiinalaisten suosion ja kunnioituksen.Hän kaivatti n.k."Suuren kanavan", joka on 650 eng.peninkulmaa pitkä.Se on mainiona kulkutienä itäosassa maata, kulkien etelästä pohjoiseen, rikasten ja viljavien seutujen kautta.Varsinkin on se tuottanut siunausta Kiangsuu maakunnalle, joka on ollut kahden suuren virran, nim.Jangtsir ja Huang virran laskupaikkana.Virtojen paisuessa on miltei koko maakunta ollut veden alla.Suuresta kanavasta erkanevat lukuisat pienemmät haarat risteillen kaikille kulmille.Kanavain kasvattamisella on saatu suuret alat maata viljelyksen alaiseksi.— — —

Kublain hallitusaikana tuli kaksi Polo nimistä Italialaista Kiinaan. Päästyään keisarin puheille, kertoivat he hänelle kotimaansa oloista ja kristinopin päätotuuksista. Kertomukset miellyttivätkin keisaria. Hän kehoitti heitä pyytämään paavilta sata lähetyssaarnaajaa hänen kansalleen. Polo veljekset tekivät käskyn mukaan, mutta ainoastaan kaksi miestä uskalsi lähteä heidän kanssaan heidän uudelleen Kiinaan lähtiessä. Matkanvaivoja peläten, kääntyivät miehet takasin. Veljekset jatkoivat matkaansa kolmen kesken, sillä Nikolai Polo oli ottanut mukaansa poikansa Markon.

Markko Polo

voitti kerrassaan Kublai keisarin suosion ja pääsi hänen ystäväkseen.Nerokas nuorukainen oppi lyhyessä ajassa sekä puhumaan että kirjoittamaan niin Kiinalaisten, kuin Maankuulaistenkin kieltä.Keisarin lähettiläänä matkusteli hän ympäri valtakunnan, siten tutustuen perinpohjaisesti Kiinan oloihin.Jangtsheon kaupungin hallitsijana hän oli kolme vuotta, sillä Kiinalaiset virkamiehet eivät kyvenneet kurissapitämään levottomia asukkaita, mutta Markko Polon tultua, hallitsi "rauha maassa".

Kiinasta takasin tultuaan, kirjoitti hän tästä "kukoistavasta maasta", sen kansasta, oloista ja tavoista, mutta hänen kirjoituksiaan ei uskottu.Ne pidettiin liioiteltuina.Vasta viimeisinä vuosikymmeninä, kun Kiinan olot ovat tulleet tunnetuiksi siellä asuvaisten ulkomaalaisten kautta ovat Polon kirjoitukset saaneet oikean, ansaitun arvonsa.— — —

Kublai Khanin jälkeiset olivat heikkoja, eivätkä kyvenneet hallitsemaan tarmolla ja viisaudella.Kiinalaiset halusivat antaa ohjakset oman maan miehille ja

Ming suku

sai vallan käsiinsä halliten aina v.1644, jolloin Maantsheolaiset valloittivat maan.

Vuosituhansien kuluessa 011 aina vähänväliä sisällisen kapinan tuli tuhonnut kansaa, ja valtakunta on ollut rikkirevittynä, pirstaleina.Oloissa olevat epäkohdat ovat usein aiheuttaneet mellakoita, mutta myrskyn mentyä ohitse, ei oloissa ole tehty parannuksia.Rakkaus kaikkiin esi-isiltä perittyihin kiitoksiin ja asetuksiin on vaikuttanut sen, että rauhan tultua "kaikki jää entiselleen".Tästä syystä on Kiina pysynyt Kiinana.Epäkohtien luullaan poistuvan hallitussuvun muuttumalla.Uuden hallitsijan saatua ollaan taas tyytyväisiä joku aika.

Maantsheolaiset eli keisarin kotiväki.

Tshenkiangiin tultuamme tapasimme ihmisiä, jotka puvussaan erkanivat Kiinalaisista.He asuivat erillään viimeksi mainituista.Naisilla oli luonnolliset jalat.He puhuivat Kiinan kieltä, mutta kumminkaan eivät olleet Kiinalaisia.Kysyessämme: "oletteko Kiinalaisia?"he kohottivat ylpeästi päätään ja vastasivat:

"Emme ole Kiinalaisia!Me olemme keisarin kotiväkeä!"

Niin, he olivat Maantsheolaisia ja ylönkatsoivat Kiinalaisia, jotka taas puolestaan halveksivat heitä.

Kiinan heikontuminen antoi Maantsheolaisille tilaisuuden maahan tunkeutumiseen. Vuosisatojen kuluessa olivat naapurukset olleet toistensa kanssa useinkin tekemisessä. Kiinan heikontuessa, Maantsheolaisten valta kasvoi ja heidän hallitsijansa T'ien Ming, jonka lähettiläitä Kiinan rajoilla toimivat Kiinalaiset virkamiehet pahoin kohtelivat, julisti sodan Kiinaa vastaan.Sota pitkittyi pitkittymistään.Maan sotajoukkojen ollessa pohjoisosassa valtakuntaa, vihollisia vastustamassa, syntyi sisäosissa rauhattomuuksia.Usea vallanhimoinen mies alkoi yllyttää kansaa kapinaan silloista hallitusta vastaan ja pian olikin laaja valtakunta kuohuksissa, niinkuin myrskyävä meri.

Vaarallisin kaikista kapinoitsijoista oli Lii KongKoottuaan suuren sotajoukon, laski hän valtansa alle Hoonaan ja Shaansii maakunnat.Kansan suosion voitti hän tapattamalla virkamiehet ja antamalla kahdeksi vuodeksi verovapauden.Sitten lähetti hän kätyrinsä pääkaupunkiin, hänelle tietä raivaamaan.He tulivat Pehkingiin, avasivat kauppapuoteja ja samalla aikaa tekivät sotaväen kanssa tuttavuutta.Kun kaikki oli valmistettu, läheni Lii väkineen kaupungin porttia, joka hänelle aukenikin sotilasten välityksellä.Murhaten ja ryöstäen levisi Liin sotajoukko kaupunkiin.

Lii alkoi ahdistaa palatsia.Keisarinna ja muut hovinaiset surmasivat itsensä.Keisari Huai Tsong, nähtyään lopun tulleen, murhasi ensin tyttärensä ja sitten itsensä.Tytär ei kuitenkaan kuollut, vaan virkosi uskollisen palvelijan hoidossa ollen.

Nyt huudatti Lii itsensä keisariksi.Pehkingin asukkaat taipuivat hänen valtansa alle.Mutta eräässä lujasti varustetussa kaupungissa nuori, urhoollinen kenraali, Uu Saan Kuei, vastusti häntä miehuullisesti.Lii sai käsiinsä kenraalin vanhan isän ja vieden vanhuksen kaupungin muurin ulkopuolelle, koetti hän taivuttaa Uuta uhkaamalla ottaa vanhukselta hengen, jollei portit aukene.Kenraali, langeten muurilla polvilleen, vastaanotti isänsä viimeisen käskyn.Isä kehoitti hänen pysymään uskollisena lailliselle hallitukselle.Samassa mestattiin vanhus.

Kenraali nousi.Ollen kuuliainen isälleen päätti hän taistella oikeuden puolesta.Hän teki rauhan Maantsheolaisten kanssa ja pyysi heitä onnettoman isänmaansa avuksi.Maantsheolaiset tulivat rajan ylitse ja valloittivat Pehkingin.Heitä tervehdittiin pelastajina, mutta he, Kiinalaisten huomaamatta, ottivatkin ohjakset omiin käsiinsä ja niin tulivat herroiksi maahan.Pohjoiset, sisällisestä kapinasta paljon kärsineet maakunnat, olivat helposti voitetut, mutta eteläiset tekivät kovaa vastarintaa.Vasta 18 vuoden kuluttua tunnustivat ne Maantsheolaisten yliherruuden.

Valloittajat vaativat Kiinalaisten pukeutumaan valloittajan tavalla.Hivukset ajettiin otsalta ja jälelle jääneet palmikoittiin.Kerrotaan tuhansien laskeneen päänsä ennemmin mestauspölkylle, kuin parturin käsiin!Tuo pitkä, niskassa riippuva palmikko ei ole todellisten, isänmaataan rakastavien Kiinalaisten mieleinen.Se aina muistuttaa heille vieraan vallan alla olemista.On olemassa salainen, isänmaallinen seura, jonka jäseneksi pääsee hivuspalmikkonsa pois leikkaamalla.Seuran jäsenet käyttävät irtonaista palmikkoa ollessaan jäsenpiirin ulkopuolella.Vaikka moni sydämestään vihaa pitkää tukkaansa, ei hän nykyisissä oloissa voi siitä luopua, sillä se on kunniallisen miehen tuntomerkki.Rangaistulta, linnassa olleelta leikataan palmikko pois.Joka mies valtakunnassa tarvitsee parturia, mutta parturi on kumminkin niin halveksittu, ettei hänen poikansa koskaan voi päästä virkamieheksi, vaikka hän omaisikin tarvittavat tiedot.

Päästyään herroiksi maassa, Maantsheolaiset menettelivät varovaisesti ja viisaasti.He jättivät Kiinan lait ja laitokset ja koko yhteiskuntajärjestyksen muuttamatta.Virat jaettiin Kiinalaisten ja Maantsheolaisten välillä.He tutustuivat Kiinan kirjallisuuteen, oppivat heidän kielensä, mukautuivat heidän oloihinsa ja niin imivät itsehensä valloitettujen hengen.Voitetut henkisesti voittivat voittajansa ja siten kaksi eri kansaa tavallaan sulautui yhdeksi.Kiinan siveellisesti heikontuneeseen ruumiiseen tuli siten uutta verta.

Uuden hallitsijasuvun nimi oli Gioro eli kultainen, mutta se otti nyt
Kiinalaisen nimen ja täten Shuen Tshir keisari oli ensimäinen
"Ts'ing" sukua. Kuusivuotisena peri hän vallan. Hän kuoli v. 1661 ja
hänen 8:san vuotinen poikansa

K'ang Hsii

nousi valtaistuimelle, halliten v.1722.Tämä kansan isä oli jalo, sivistynyt ja kansan parasta kaikin tavoin harrastava.

Opettaakseen alamaisiaan on keisari kirjoittanut 16 esitelmää.Hän isän tavalla neuvoo heitä velvollisuuksiaan täyttämään.Näitä esitelmiä piti virkamiesten lukemaan kansalle kunkin kuukauden ensimäisenä päivänä.

Edellisillä sivuilla on ollut otteita näistä esitelmistä.

Ne olivat alkuaan kirjoitetut syvällä kirjakielellä, joka kansalle on vieras, tuntematon.Hänen poikansa puki ne kansantajuisempaan muotoon, mutta vielä sittenkin olivat ne vieraat rahvaalle.Sitten eräs virkamies, Uan Juu Puh, muodosti ne aivan kansantojuiseksi.

Kang Ilsiin kerrotaan matkustelleen valtakunnassaan, itse tarkastaen oloja.Kansan keskuudessa kuulin kerrottavan hänen Suutsheo nimisessä kaupungissa käynnistään seuraavaa:

"Kun sanoma keisarin tulosta saapui, niin kaupunkilaiset valmistautuivat vastaanottamaan häntä.Rikkaat kauppiaat peittivät kadut paksuilla silkkimatoilla aina kaupungin portilta, siihen rakennukseen asti, jossa keisari tuli majailemaan.

"Portille tultuaan näki keisari millä rakkaudella häntä vastaan otettiin ja heti astui satulasta alas, käyden asunnolleen.

"Kadulla lankesi eräs vanha mies hänen eteensä.Keisari kysyi: 'mitä vanhus tahtoo?'Ukko kertoi hänelle surullisen kertomuksen.Hänellä oli ollut yksi ainoa poika, vanhanpäivän turva, mutta hänet oli otettu sotamieheksi.Keisari käski vanhuksen seuraamaan itseään.Perille tultua ja asiaa tutkittua, nähtiin vanhuksen valitus todeksi.Asianomainen virkamies oli raskaasti rikkonut korkeinta lakia vastaan, ottaessaan horjuvalta isältä ainoan turvan.

"Pitkittä puheitta syylliseltä riisuttiin keisarin läsnäollessa virkapuku ja vanhus puettiin siihen.Eron saanut virkamies sai etsiä muuta tointa.Nuorukainen kutsuttiin.Hänelle annettiin alemman virkamiehen arvo.Keisari sanoi hämmästyneelle isälle ja pojalle: 'katsokaa, että pidätti velvollisuuksistanne vaarin!'"

Kang Hsii keisarin aikana merirosvot hävittivät Kiinan rannikoita.Keisari käski kansan muuttamaan sisämaahan.Kansa totteli ja merirosvojen täytyi siirtyä toisille seuduille.Siihen aikaan Roomalaiskatoliset lähetyssaarnaajat saivat jalansijan maassa.Heidän joukossaan oli oppineita miehiä ja varsinkin tähtitieteellisten tietojensa tähden tulivat suosituksi.Heidän kauttaan saapui hoviin tieto ristillenaulitusta, mutta ylösnousseesta Vapahtajastamme.

Kang Hsii keisarin kuoltua nousi hänen poikansa

Jong Tsheng

valtaistuimelle v.1722, halliten v.1736.Hän ei ollut ulkomaalaisten suosija.Kristinuskoon kääntyneet joutuivat julman vainon alaiseksi.Heidät ajettiin pois hovista, karkoitettiin kaupungista Mongoolian erämaihin, missä monet heistä sortuivat.Heiltä riistettiin rahana, silkkinä ja riisinä maksettu eläke ja saivat nälän, janon sekä helteen vaivaamana kärsiä kauheasti vuosikausia noissa autioissa seuduissa.Keisarin kuoltua tuli hänen poikansa

Kien Long

hallitsijaksi, halliten v.1796.Ensi työkseen kutsui hän vielä elossa olevat, maasta karkoitetut kristityt, takasin.

Hänen aikanaan rupesivat länsimaat likentelemään Kiinaa.Venäjä, Hollanti ja Englanti rupesi sinne lähettämään lähettiläitään.Keisari oli valistunut, laajasydäminen mies, mutta varovainen.Hän antautui tekemiseen ulkomaalaisten kanssa pitäen tarkan vaarin liian likelle pääsemisestä.Varovainenkin pettyy!Ulkomaalaiset, oven taakse päästyään, eivät menneetkään pois, vaan alkoivat kolkuttaa ovelle.Kun ei kolkutus auttanut, rupesivat ryskyttämään ja kun ei siitäkään apua ollut, särkivät oven, tulivat sisälle, mikä tehden hyvää, kuka pahaa!

Valtaistuimelle noustessaan keisari antoi 10:nelle isolle Kantonilaiselle kauppahuoneelle oikeuden tehdä kauppaa ulkomaalaisten kanssa.

Kauppahuoneet käyttivät etuoikeuksiaan vaan omaksi hyödykseen.Nylkien ja petkuttaen ulkomaalaisia ja omia kansalaisiaan, kokosivat ne itselleen suunnattomat rikkaudet.V.1771 tämä kauppahuoneiden välitys lakkasi.Tästäkös seurasi sekasortoa ja ikävyyksiä!

Kantonilaiset kauppahuoneet lahjoivat muiden kaupunkien virkamiehiä, jotka taas puolestaan koettivat estää Europalaisia joutumasta tekemisiin muiden kauppahuoneiden kanssa.Kantonilaiset kiskoivat kilvassa tavattomia hintoja, ja varsinkin Englantilaisilta.

Englantilaiset turvautuivat keisariin, kirjoittaen valituskirjeen, mutta se hukkui tielle.Kuukausia kului eikä vastausta tullut.Kantonilaiset kauppahuoneet kieltäytyivät Englantilaisille maksamasta suuria velkojaan.Mitäs tehdä?

Vääryyttä oli kärsittävä tai lakattava kaupasta.Toista tai toista oli mahdoton tehdä.Englanti päätti nyt lähettää lähetystön Pehkingiin valittamaan asiasta keisarille ja vaatimaan hyvitystä.Tämän tärkeän työn uskoi Brittiläinen hallitus Madrassin entiselle maaherralle, Lord Macartneylle.Eräänä Syyskuun päivänä, v.1792, lähti lähetystö Kiinaan.Portsmouthin satamassa, etelä-Englannissa, oli satoihin nouseva joukko katsomassa lähetystön lähtöä.Ihmeteltiin tuon pitkän, laihan, nerokkaan ja kunnioitusta herättävän Lord M—n rohkeutta, kun uskalsi lähteä kaukaiseen, vieraaseen maahan, jossa muukalaisia niin pahoin kohdeltiin.Syyskuusta Kesäkuuhun viipyivät he Englannin ja Kiinan välillä.He purjehtivat ensin Kantoniin.

Kuultuaan lähetystön tulosta, keisari Kien Long käski virkamiesten kohtelemaan sitä hyvin.

Lord Macartneyn matka Pehkingiin

oli todellinen huvimatka!Matka jatkui meritse pohjoiseen.Missä vaan maalle nousivat, siellä heitä vieraina pidettiin.Maalla kestitseminen ei riittänyt, vaan laivaankin tuotiin viinejä, teetä ja — porsliineja.Vieraana ollen, oli hän oikeutettu pyytämään — lahjaksi, mitä vaan halusi!—

Pohjois-Kiinan rannikko oli Englantilaisille merimiehille outo.Lord M.pyysi Kiinalaista luotsia.Tinghain pormestari kutsui kokoon kaikki paikkakunnan miehet, jotka vähänkin olivat vesillä liikkuneet.Heidän joukossaan oli kaksi, jotka omilla kauppa-asioillaan olivat Pehkingissä käyneet.Heidät valittiin luotseiksi!Nöyrästi pyysivät miehet päästä vapaaksi tästä luottamustoimesta, sillä pitkällinen kodista poisolo oli lopettava heidän liikkeensä, mutta ei siinä itku eikä rukoukset auttaneet!Virkaan kun olivat valitut, oli heidän se vastaanotettava!

Komeat olivat luotsiveneet monine liehuvine lippuineen, joihin oli maalattu sanat: "lähetystö tuo veroa Englannista!"Virkamiehillä ei ollut aavistustakaan tämän lähetystön tarkoituksesta, eikä oikeaa käsitystä sen muassa olevista, keisarille aiotuista lahjoista.

Kulettiin Pei jokea myöten.Kaikkialla juoksi kansa katsomaan muukalaisia.Väkijoukossa kerrottiin heistä kaikenlaisia juttuja.Yksi tiesi kertoa heidän syntyneen satavuotisena.Toinen tiesi ettei heillä ollut polvitaivetta, eivätkä siis voineet juosta!j.n.e.Lähetystöä vastaanotti Tientsinissä Tshihlih maakunnan varakuningas, 80 vuotinen, arvoisa vanhus.Tilaisuutta varten oli hät'hätää rakennettu iso vastaanotto, silkillä vuorattu ja lipuilla kaunistettu teltta.Varakuningas otti vastaan Lord M—n suurella juhlallisuudella.

Muukalaisten tulo sai koko kaupungin liikkeelle.Tuhannet ja tuhannet ruskeat silmät tirkistelivät heitä.Tongtsheossa päättyi venematka.Siitä oli maitse matkustettava.Muutamat seurueesta ratsastivat, toiset kulkivat kantotuolissa ja osa ajoi kärreissä.Katsomaan kokoontunut kansan paljous tukkesi tien niin, että saattoväkenä olevien sotamiesten täytyi piiskoilla huiskien avata tie seurueelle.

Saavuttiin sitten pääkaupunkiin.Keisari ei ollutkaan vielä palannut Pehkingin pohjoispuolella olevasta kesäasunnostaan.Lähetystö jatkoi matkaa sinne.Kesähovin nimi oli

Reh hoo.

Se sijaitsee erinomaisen ihanassa laaksossa, Pehkingin ja Kiinan muurin välillä.Koko valtakunnassa ei löytynyt sille vertaista kauneudessa.Pähkinäpuiden ja mäntyjen peittämät korkeat kalliot kuvastuvat laakson läpi juoksevan joen pintaan.Linnan ihanissa puistoissa eli metsäneläviä, joita hoviherrat huvikseen pyytelivät.Tekojärvissä uiskentelivat kultakalat.Järviä toisiinsa yhdistävien kanavien ylitse johti komeat sillat ja niissä olevia pieniä saaria kaunistivat tuuheiden, tuoksuavain puiden ja pensasten varjossa olevat, somat huvihuoneet.Useat näistä huvihuoneista olivat pieniä palatseja, joissa virkamiehille pitoja pidettiin.

Tässä runollisessa, satumaisessa linnassa keisari Kien Long vastaanotti Lord M—n.Kiinalaiset virkamiehet koettivat valmistaa häntä vastaanottoa varten, aina uudelleen ja uudelleen huomauttaen hänelle polvistumisen tärkeyttä.Yhdeksän eri kertaa oli hänen polvistuttava, joka kerralla koskettaen maata otsallaan.Se oli vasallin velvollisuus!Mutta hän ymmärsi asemansa!

Vastaanotto päivä

valkeni.Kiinan hovissa lähetystöjen vastaanotto tapahtuu aamulla aikaiseen.Keisari Kien Long, vaikka oli jo 83 vuotinen, oli joka aamu, auringon noustessa, jo virkatoimissaan.

Lord M—n vastaanottoa varten oli tehty puistoon iso, kullattujen patsasten kannattama teltta, johon valtaistuin asetettiin.Maa oli peitetty kauneilla, kalleilla matoilla ja koristeltu somasti kirjaelluilla patjoilla.Kattoa kaunistivat verrattoman taidokkaasti maalatut lyhdyt.

Kellojen sointi ja torvien toitotus ilmaisi keisarin tulon.Hän tuli 16 miehen kantamassa kantotuolissa.Suuri joukko lipun ja varjostimien kantajoita ympäröi häntä.Keisari oli puettu yksinkertaiseen, ruskeaan silkkipukuun.Ainoana koristeena oli hatussa hohtava jalokivi.

Keisari otti ystävällisesti vastaan Lord M., joka taivuttaen ainoastaan toisen polvensa, taritsi hänelle anomuskirjeen ja hallitsijansa lähettämät lahjat.

Lahjat keisari otti vastaan verona.Lord M.sai vastaanottaa vastalahjoja, mutta vaan suosionosoituksena.

Päivällisen jälkeen vietiin vieraat katselemaan voimistelijoita ja nuorallatanssijoita.— Lähetystö vieraili hovissa koko viikon ja sai olla pidoissa, jotka pidettiin keisarin syntymäpäivänä.

Pitojen jälkeen ilmotettiin lähetystölle sen poislähtemisajan jo tulleen!Lord M.muistutti anomuskirjeestä.Keisari lupasi vastauksen lähettää — Kantoniin.Ei auttanut muu, kuin

Pehkingistä lähteminen!

Mutta heidän ei annettu valita paluutietä!Joukko virkamiehiä lähti mukaan, jotka kaikin tavoin estivät Lord M.ottamasta oloista selkoa.He veivät hänet suurta kanavaa ja jokia pitkin Kantoniin.10 viikkoa kesti se matka ja lähetystö oli miltei vankina koko ajan!

Keisari kirjoitti ystävällisen kirjeen Englannin kuninkaalle, Yrjö
III:lle, mutta ei suostunut avaamaan Ningpoon ja Amoin satamia
Englannille.

Päätarkoitukseen nähden ei matka onnistunut, mutta ei se siltä turha ollut.Sen seurauksena oli Kantonissa asuvan maaherran eroittaminen virasta.Nylkeminen myös kiellettiin.—

Kien Longin aikana joutui Tiibet ahdistukseen, Nepaalilaiset uhkasivat sen rajamaita.Silloin sen pappikuningas, Dalai Lama, pyysi apua Kiinaan hallitukselta.Keisari auttoi, mutta palkkioksi täytyi Tiibetin suostua veroa maksamaan Kiinalle.Siten Tiibet tunnustaa Kiinan yliherruuden, mutta Kiinalla ei ole oikeutta sekaantua sen sisällisiin asioihin.

Ijäkkääksi tultuaan luopui Kien Long ruunusta, joka siten joutui hänen pojalleen Kia Kingille. Hallitus oli hänen käsissään v. 1796-1821. Hän vastusti ankarasti ooppiumin maahan tuomista. Häntä seurasi hänen poikansa Tao Kuang, v. 1821-1851. Hänen aikanaan oli ensimäinen ooppiumisota. Miehuullisesti hän vastusti ulkomaalaisia, jotka asevoimalla tahtoivat hänet pakoittaa ooppiumikaupan laillistuttamiseen. He onnistuivat siinä hänen poikansa Hsien Fongin aikana, Hsien Fong kuoli v. 1861. Tao Kuangin aikana alkoi maassa kauhea sisällinen kapina, jota kutsuttiin

T'ai p'ing kapinaksi.

Kapinan johtajana oli pääasiallisesti Hong Siu Tsuen niminen mies.Aikoen virkamieheksi, luki hän ja matkusti Kantoniin suorittaakseen tutkintoja siellä.Tapasi siellä kristityitä, mutta heidän puheestaan hän ei juuri välittänyt.10:nen vuotta myöhemmin rupesi hän muutamien ystäviensä kehoituksesta lukemaan kristillisiä kirjoja.Hän liittyi näihin ystäviinsä.Yhdessä lukivat U.Testamenttia ja pitivät kokouksia.Näihin hartaushetkiin osaaottajain luku lisääntyi lisääntymistään.Kokouksen johtajat kutsuivat Jumalaa isäkseen ja Jeesusta vanhemmaksi veljekseen.He sepittivät hengellisiä lauluja, joita Tshenkiangissa ollessani kuulin vanhojen ihmisten laulavan vielä nytkin.

Hong oli innokas, tulinen ja toimelias.Hän ajatteli oman kansansa surkeata tilaa.Sen epäjumalien paljous kauhistutti häntä ja hän mietti keinoa, miten hän voisi kansalaisiaan viedä valoon.Innokkaat puheensa herättivät hänelle seuralaisia ja hänen vaikutusvaltansa kasvoi kasvamistaan.Seurueeseen yhtyi miehiä peräti toisessa tarkoituksessa ja ennenkun Hong aavistikaan, oli hän tullut kapinallisten johtajaksi.

Isänmaa oli pelastettava muukalaisten vallasta ja puhdistettava epäjumalista!Työhön ryhdyttiin.Temppeleihin hyökättiin ja jumalat hävitettiin.Hävittämisinto valtasi tuhansiin nousevan ihmisjoukon.Se jakaantui eri osastoihin ja yhä uusia osanottajia astui riveihin.Pääarmeija kulki etelästä Kiangsii maakunnan halki pohjoista kohden.Se vyöryi kuin hyökylaineet kaupungista kaupunkiin tuhoten ja hävittäen, missä sille vastarintaa tehtiin.Toiset joukot kulkivat rantapuolella, herättäen kauhua kaikkialla.

Pääjoukon saavuttua Jangtsir virran varrella olevan Naanking nimisen kaupungin läheisyyteen, alkoi se piirittää sitä, valloitti ja miehitti sen.Siellä Hong huudettiin keisariksi ja Naanking tehtiin pääkaupungiksi.Kapinallisten sotajoukot marssivat Pehkingiä kohti ja olisivat senkin valloittaneet, ellei Kiinan hallitus olisi turvautunut Englantilaisiin ja saanut apua.Englantilaisten avulla kukistettiin tämä 14 vuotta raivonnut sisällinen sota.Arvellaan 20 miljoonaa ihmistä kuolleen tässä sodassa.Monet kaupungit tulivat tuhotuksi niin, että tuskin koskaan jaksavat nousta entiseen kukoistukseensa.Kaikkialla näkee raunioita.Monet suuret kyläkunnat ovat autioina, metsittyneinä.

Kapinalliset eivät ajaneet hivuksiaan ja siksi kansa kutsui heitä "pitkätukkaisiksi."

Matkoillani jouduin erääseen taloon.Rupesin laulamaan hengellisiä lauluja.Emäntä sanoi: "'pitkätukkaiset' lauloivat samanlaisia lauluja!"Hän kertoi miten hekin kulkivat kapinan aikana pakosalla kolme vuotta."Ne olivat julmia miehiä, eivät edes 'puusia' säästäneet!"tuumi isäntä.Siitä ajasta asti ovat monet temppelit olleet autiona, varasten ja yökköjen asumasijana.— — —

Kapina tukahdutettiin keisari Tong Tshirin aikana. Hän kuoli perillisettä. Vallan perijäksi joutui hänen setänsä, prinssi Tshuun, poika

Kuang Hsyy,

joka oli silloin nelivuotinen.Makaamasta herätetty pikku prinssi oli itkenyt ja huutanut häntä keisariksi korotettaessa.Hänen alaikäisyytensä aikana hoiti hänen tätinsä, leskikeisarinna, hallitusta v.1889 asti.Silloin keisari meni naimiseen ja otti ohjakset omiin käsiinsä.V.1894 leskikeisarinna täytti 60 vuotta.Kiinan kristityt naiset lahjoittivat hänelle U.Testamentin.Keisari sen nähtyään hankki itselleen samanlaisen aarteen.— Useita ulkomaalaisten toimittamia kirjoja joutui hänen käsiinsä.Ne loivat valon hänen sieluunsa ja herättivät uusia aatteita hänen mielessään.Keisari alkoi parantaa oloja valtakunnassaan.Uudistuspuuhien hyväksyjät iloitsivat, mutta vanhoilla olijat nousivat vastustamaan.Suuri mellakka syntyi hovissa.Keisari pantiin pois viralta ja ohjat annettiin leskikeisarinnalle.Keisarin parhaat ystävät tapettiin.Ainoastaan K'ang niminen pääsi pakoon.Ruununperilliseksi otettiin prinssi Tuan'in poika.Kaikki keisarin antamat olojen parantamista koskevat julistukset peruutettiin.Hiljaisuudessa mietittiin, miten päästäisiin yhdellä ainoalla iskulla irti ulkomaalaisista, joiden vapaat aatteet alkoivat saada jalansijaa maassa.Vähitellen siitä sitten kehittyi n.k.

Boksariliike.

Hallitus päätti surmauttaa kaikki muukalaiset.Se saikin innokkaita kätyreitä hurjista miesjoukoista, joita kaikkialla on ja jotka ovat aina valmiit mellastamaan.Monet virkamiehet salaisesti auttoivat näitä joukkoja.Lähetyssaarnaajia ja kristityltä ruvettiin vainoamaan.Ei kauvan kestänyt ennenkun metelijöitsijäin luku oli kasvanut tuhansiksi.— Hallitus auttoi heitä ja he alkoivat marssia Pehkingiä kohti.Ulkomaalaisilla, jotka siellä asuivat, ei ollut aavistustakaan vaarasta, johon olivat joutuneet.Saatuaan sanoman boksarien tuhotöistä, pyysivät ulkovaltain lähettiläät Kiinan hallituksen lopettamaan heidän turmiollisen toiminnan.Hallitus vastasi: "se on vaan pienten poikain mellastusta!"Pyyntö uudistettiin ja silloin sanottiin: "kapinaa on mahdoton kukistaa, sillä se on laajalta levinnyt!"

Hallitus houkutteli lähettiläiden lähtemään pois Pehkingistä, siten syöstäkseen heidät surman suuhun, mutta he eivät lähteneet.Nyt Kiinalaiset alkoivat piirittää ulkovaltain lähetystöjä.Tuhansittain kristityitä oli paennut ulkomaalaisten turviin.Kaikki yhteys ulkomaailman kanssa katkaistiin ja lähetystöt olivat kuusi viikkoa yöt, päivät vihollisten saartamana.Jumala ei kumminkaan antanut heidän joutua vihollisten käsiin, vaan antoi pelastajain tulla.Ulkovaltain sotajoukot lähenivät Pehkinguä.Kiinan hovi lahti pakoon aina Singaniin asti Shensiin.Hirveästi raivosivat ulkovaltain sotilaat pääkaupungissa.Julmasti he kostivat Kiinalaisille hävittämällä kaupunkeja ja niitä seutuja, joiden kautta kulkivat.Kovilla ehdoilla tehtiin rauha.Kuinka kauvaksi ajaksi?— Ehkä vaan siksi, kunnes Kiina ehtii vaurastua ja hankkia kunnollisen sotajoukon.Vahingosta viisastuneena se vielä nousee, — mutta viisaammalla tavalla, — muukalaisia vastaan.

Se uneksii ajasta, jolloin hallitus on oman maan miehen käsissä.Se tahtoo vapautua Maantsheolaisten ikeestä.Keväällä, v.1900, ilmestyi Haankeossa julistus, jossa sanotaan:

"Maamme on vaarassa.Maantsheolaiset vievät meidät perikatoon.Leskikeisarinna hallitsee kelvottomasti.Tahdomme ravistaa heidän ikeensä niskastamme.Nouskaamme miehissä!Pyytäkäämme ulkomaalaisten poistumaan maastamme siksi aikaa, kun me sen puhdistamme Maantsheolaisista.Sitten kutsumme heidät takasin.Jo kolmatta sataa vuotta olemme valmistelleet tätä — — —."

Monen povessa kytee kipinä, joka syttyy ilmiliekkiin tämmöisen puheen kuultua.Jos johtava henkilö ilmestyy, on kansa kapinaan valmis.

Ensimäiset tuttavuuden päivät

Kiinalaisten kanssa eivät olleet kovinkaan hauskat ulkomaalaisille.Nykyaikana emme voi mielessämme edes kuvitellakaan kaikkia niitä vaikeuksia, kuin heillä oli voitettavana.Kantonissa asuvaiset ulkomaalaiset eivät vielä v.1830 paikoilla saaneet vapaasti liikkua kaduilla.Miestenkin kulkupaikat olivat rajoitetut, puhumattakaan naisista.Naisten täytyi pysyä piilossa.Ulkomaalaiset kyllä valittivat ahdistetusta asemastaan kaupungin hallitukselle, mutta se vaikutti yhtä vähän, kuin huuto tuuleen!

Palvelijoita eivät tahtoneet saada mistään maksusta.Harvat uskalsivat antautua sen vihan ja pilkan alaiseksi, joka oli jokaisen ulkomaalaista auttavan henkilön osana.Jos eivät väkivallalla ajaneet heitä pois, päättivät he kaikin tavoin katkeroittaa heidän elämänsä, toivoen siten saavansa heidät pois keskuudestaan.Kaikesta tavarasta kiskottiin moninkertainen hinta.Kartanolle viskeltiin kiviä ja seiniä jyskyteltiin yökaudet.Kukas voisikaan kiusantekijän kaikki keinot luetella?

Jos Kiinalaiset olivat väsymättömiä kiusanteossa, olivat muukalaiset väsymättömämpiä kärsivällisyydessä.He olivat tulleet Kiinaan ja aikoivat olla siellä!

Kun Pehking oli avattu ulkomaalaisille, saivat Kiinalaiset tilaisuuden tutustua "petoihin", joksi he muukalaisia nimittivät.Väkisinkin joutuivat he tekemiseen näiden itsepäisten vierasten kanssa.Ulkovaltain lähettiläiden kanssa eivät Kiinan valtion virkamiehet pitäneet mitään kanssakäymistä.Tuli sitten uusivuosi.Kohteliaisuus vaati onnittelemaan ylönkatsotuita vieraita.Kyläily-ajaksi määrättiin eräs iltapäivä.Komeasti puetut miehet istahtivat kantotuoleihin.Jono lähti liikkeelle.Tuossa on Belgialainen lähetystö.Sinne ensin poikettiin.Siellä vierasvarainen talonväki juotti vieraita ulkomaalaisilla viineillä ja syötti makeisilla.Lähetystöstä lähetystöön kulettiin!Korkeat herrat alkoivat tulla korkeaäänisiksi.Jopa eräässä paikassa olivat niin iloissaan, että täyttivät saappaansa varret makeisilla!Niihenhän olikin mukava "tuomiset" panna!"Tapojen tarkastaja" oli onnettomista onnettomin!Hän ei voinut aisoissa pitää iloisia holhottejaan!

Miao't ja Loolo't.

Länsi- ja lounais-Kiinassa asuu useita kansanheimoja, jotka kielensä, uskontonsa, tapojensa ja pukujensa puolesta erkanevat Kiinalaisista.Eräs Kiinalainen matkailija vakuuttaa heitä olevan yli 80 eri heimoa.

Kueitsheossa ja Yinnaanissa asuvat Miaot eli Miaotsir'itHe ovat rohkeita, pelkäämättömiä, vapauttaan rakaistavaisia, asuen korkealla vuoristoissa.Heillä on omat ruhtinaat, lait ja oma kieli.

Enimmäkseen ovat he eläneet ystävyydessä tasangoilla asuvien Kiinalaisten kanssa.Mutta jos väli on rikkaantunut, ovat he tulleet alas hävittäen ja tuhoten.Niin kävi v.1770.Kien Long keisari lähetti sotajoukon, ei ainoastaan rankaisemaan heitä, mutta hävittämään heidät.Suurella vaivalla kiipesivät sotilaat vuoristoon.Miaot tekivät kovaa vastarintaa.Vaimotkin ottivat osaa taisteluun.

Keisarillinen armeija valloitti heidän pääkaupunkinsa.Voitettu ruhtinas pakeni erääseen linnoitukseen ja lähetti lähettilään vihollisen ylipäällikön luo, tarjoutuen vasalliksi.Tarjoumus hylättiin ja hänet vaadittiin lähtemään alas tasangolle kansoineen, sillä siellä oli heitä helpompi kurissa pitää.

Isäinsä maata ja vapauttaan rakastava ruhtinas piti tähän ehtoon suostumisen kuolemaa pahempana.Hän, kooten sotilaansa, päätti taistella."Joko voitan tai kuolen, mutta kernaammin kuolen syntymäsijoillani, kuin istun valtaistuimella vieraassa maassa", hän sanoi ja antautui taisteluun.Ylivoiman alle hän kumminkin sortui ja joutui vangiksi.Hänet vietiin vankina Pehkingiin, jossa hän ja 19 hänen perheeseensä kuuluvaa henkilöä murhattiin.Sadottain hänen alamaisiaan, miehiä, vaimoja ja lapsia vietiin vankeuteen tai tapettiin.

Näin tuli yksi Miao heimo kukistetuksi, mutta monet kymmenet elävät vapaina, itsenäisinä.

He ovat kohteliasta ja huveja rakastavaa kansaa.He tanssivat mielellään, josta syystä Kiinalaiset pitävät heitä siveettöminä ja syvästi halveksivat heitä.

Heidän pukunsa eri värin mukaan kutsuvat Kiinalaiset heitä eri nimellä, nim.Heh Miao, mustat Miaot, Hong Miao, punaiset Miaot.

K.S.L—s tekee heidän keskuudessaan lähetystyötä.Herra Clarke on tutkinut erään heimon kieltä, kääntänyt U.Testamentin sille ja kirjoittanut sanakirjan.

Loolo heimo asuu länsiosassa Sirtshuen maakuntaa. Sekin palvelee omia jumaliaan, eikä Kiinalaisia. Sillä on oma kieli ja kirjoitustapa. Looloja asuu myöskin Yinnaanissa ja heidän joukossaan on monta, jotka osaavat lukea ja kirjoittaa omaa kieltään. Taating fuussa on kivitaulu, jossa oleva kirjoitus on puoleksi Loolojen ja puoleksi Kiinalaisten kirjoitustavalla kirjoitettu.

Tämän kansan keskuudessa tuottaa tyttären syntyminen ilon.Tytärtä ei lähetetä anopin luokse, vaan vävy otetaan kotiin.Vävyn on vaihdettava nimensäkin ottamalla appensa nimen.— — —

On hyvin luultava että nämät vuoristoissa asuvaiset heimot ovat maan alkuasukkaita.

IV:jäs Luku.

Protestanttisen lähetyksen alku.

"Minä tulin tulta sytyttämään." "Katso, vähäinen tuli, kuinka suuren se metsän sytyttää!"

Ihmissydämissä vallitsi kuolema, jäinen kylmyys, ja itsekkäisyyden talvi.Sieltä oli sammunut rakkauden tuli.Sitä sytyttämään tuli Herra Jeesus.Kenen sydämessä tuli alkoi palaa, se oli heti valmis tekemään kaiken minkä voi, saattaakseen toisiakin saman tulen lämmitettäväksi.

Kaukana suurien kaupunkien pölystä ja humusta eli Englannissa hurskas mies, nimeltä

William Msely,

mies, jonka sydämessä paloi Jumalan rakkauden tuli.V.1798 painatti hän pieniä lehtisiä, puhuen niissä Kiinalaisten hädästä ja Kiinankielisen Raamatun tarpeellisuudesta.Hänen sanansa lämmittivät monen sydämen.Ne herättivät Gosportin lähetyskoulun johtajassa palavan rakkauden Kiinalaisiin.Kun kysymys nousi lähetystyöhön valmistautuneiden nuorukaisten työmaasta, oli heidän joukossaan yksi, jolle johtaja ehdotteli — Kiinaa.Tämä nuorukainen oli

Robert Morrison,

Newcastlessa asuvan, hurskaan käsityöläisen poika.V.1782 oli hän ensikerran nähnyt päivän valon.Isänsä ammattiin tutustui hän jo pienenä.Hän oli ahkera lukemaan.Tuolilla, edessään, piti hän joko Raamatun tai jonkun muun hyvän kirjan.Jo 16-vuotisena antautui hän Vapahtajalle.Äidin kuoltua, lähti hän Lontooseen lukujaan jatkamaan ja tarjoutui Lontoon Lähetysseuran palvelukseen.Tarjous hyväksyttiin ja hänet lähetettiin lähetyskouluun Gosportissa.

Johtajan ehdotuksen piti nuori Morrison Jumalan viittauksena hänelle ja suostui siihen.Hän oli toivonut pääsevänsä vaikeuksien keskelle ja hänelle annettiin se, mitä hän halusi.

Kiinassa olivat Roomalaiskatoliset jo kauvan tehneet työtä, mutta protestanttisia siellä ei ollut, ei ainoatakaan.

Ennen lähtöä sanoi hänelle eräs herrasmies:

"Sinäkö aiot kääntää Kiinalaiset?"

"En minä, vaan Jumala on sen tekevä!"vastasi nuori mies.

V. 1807 astui hän maalle Kiinan rannikolla. Hänen täytyi jättää perheensä Makao nimiseen, Portukaalilaisten hallussa olevaan kaupunkiin. Muukalaiset olivat vihatuita ja Kiinan hallitus oli kieltänyt antamasta asuntoja heille. Kantonissa asuvaiset ulkomaalaiset suojelivat tohtori Morrisonia. Pari vuotta asui hän erään varastohuoneen perälle tehdyssä tupasessa. Saatuaan tulkin viran eräässä kauppayhtiössä, muuttuivat olot mukavammaksi. Kieltä hän opiskeli suurella innolla. Seitsemän vuoden kuluttua olikin Uusi Testamentti käännetty Kiinalaisten kielelle. — Lähetys lähetti hänelle työtoveriksi herra Milnen, mutta Kiinalaiset ajoivat hänet pois Kantonista ja Portukaalilaiset Makaosta.Ystävykset tekivät työtä eri paikoissa ja heidän yhteisen työnsä hedelmänä ilmestyi painosta Kiinankielinen Raamattu v.1823.

V.1814 kastoi hän ensimäisen Kiinalaisen ja kymmenen vuoden perästä vihki hän evankelistan toimeen Liang A Fah nimisen kristityn.— Näiden vuosikymmenien kuluessa oli maahan saapunut monta protestanttista työmiestä.

V.1850 kävi tohtori Gützlaff Euroopassa, jossa hän jo oli herättänyt lähetysharrastusta valaisevilla kirjeillään ja nyt suusanallisesti kertoen oloista Kiinassa, innostutti hän lähetyksen ystäviä siihen määrään, että Englannissa perustettiin "The China Union" niminen lähetysseura.

Protestanttinen lähetys alkoi pienestä.Sinapin siemenestä on kasvanut suuri puu, levittäen lehviään yli koko maan.Alku oli vaikea.30 vuotta työskenneltyä oli kuusi kääntynyttä.Taas kului kolmekymmentä vuotta.Kääntyneiden luku oli silloin 13,035.Kolmentoista vuoden kuluttua oli kristityltä 37,287.V.1900 oli protestantisten kristittyjen luku 112,808.

Nykyään työskentelee siellä 68 eri lähetysseuraa.Niistä on 33 Amerikkalaista, 22 Englantilaista, 12 mannermaalaista ja yksi kansainvälinen.Lähetyssaarnaajia oli v.1900 kaikkiaan 2,785, joista naimisessa olevia naisia 772 ja yksinäisiä 852.Kiinalaisia apulaisia oli 6,388.

Pääasemia oli 653, sivuasemia 2,476.Päiväkouluja oli 1,816, joissa 35,412 lasta sai opetusta.Korkeampia kouluja oli 170 ja niissä oli 5,150 oppilasta.

Siellä työskenteli 241 lääkäriä ja heidän joukossaan 79 naista.
Raamatun eriosia on miljoonittain levitetty. — — —

Meillä Suomalaisilla on ollut vähän tilaisuutta tutustua muihin lähetysseuroihin, paitsi "Kiinan Sisämaan Lähetykseen", jonka yhteydessä olemme vuosikausia työskennelleet.

Sekin on tavallaan alkanut pienestä.Jumalan siunauksen kautta se on kasvanut ihmeellisesti.Sen historiaan tutustuminen vahvistaa luottamusta Jumalaan.Luomme seuraavilla sivuilla lyhyen silmäyksen sen alkuun ja kehittymiseen.

Kiinassa matkustelleen kapteenin, Basil Hallin, hauskat matkakertomukset joutuivat v. 1830 erään innokkaan saarnaajan, James Taylorin, käsiin.Ne herättivät hänessä rakkauden Kiinalaisiin.Elleivät olosuhteet olisi tiellä olleet, olisi hän halulla itse lähtenyt heille pelastussanomaa viemään.Hänen hurskas puolisonsa oli yhtä mieltä, mutta kun heiltä oli tie sulettu, päättivät he uhrata lapsensa Herralle lähetystyötä varten.

Heille syntyi poikanen, joka sai nimekseen

James Hudson Taylor.

Pojan kasvaessa vanhemmat surukseen huomasivat hänen maallismielisyytensä.Hän koetteli olla kristitty, mutta ollen uudestisyntymätön, ei hän voinut Jumalan tahtoa tehdä.Hän luopui tekojumalisuudesta päästäen todellisen luonteensa kahleista ja hänestä tuli Jumalan kieltäjä!Tämä hänen surkea tilansa veti vanhemmat aina uudelleen armoistuimen eteen.He eivät koskaan hänelle ilmaisseet Jumalalle tehtyä lupaustaan, vaan elivät siinä lujassa luottamuksessa, että Jumala pelastaa hänet!

Nuori Taylor hylkäsi Jumalan, mutta Jumala ei hylännyt häntä.Rouva Taylor sattui kerran olemaan matkalla kaukaisessa seudussa.Nuori James oli ikävissään.Lupapäivän pitkälle tuntuessa hän isänsä työhuoneessa alkoi selailla kirjasia.Löysi siinä tukun uskonnollisia lehtisiä.Valikoitsi yhden ja ajatteli:

"Tässä varmaankin on kertomus alussa ja lopussa saarna.Minä luen kertomuksen ja jätän saarnan sille, jota sen lukeminen haluttaa."

Tuossa vaarattomassa kertomuksessa olikin nuoli, joka tunki hänen uskottomaan sydämeensä.Valo taivaasta lankesi hänen sieluunsa ja hän kysyi:

"Jos Jeesus on tehnyt kaikki, mitä minun pelastukseeni tarvitaan, niin mitäs minun on tehtävä?Ei muuta kuin vastaanotettava tämä pelastus Hänessä."

Samassa hän lankesi polvillensa, otti vastaan taritun armon ja oli pelastettu.Hänelle selveni heti, ettei hän ollut enään omansa, ei hengen, eikä ruumiin puolesta ja ettei hänellä itsellään ollut oikeutta määrätä kulettavaansa tietä.Rukoillen ja uskossa jätti hän itsensä Jeesukselle.Kuukauden kuluttua oli hänelle selvillä, mihin Jumala kutsui hänet.Kiinassa Jumala tarvitsi häntä, llokyynelin kiittivät vanhemmat Jumalaa nuoren Jameksen ilmoittaessa heille aikeensa ja sitten vasta he kertoivat lupauksestansa ja toiveesta, joka oli heitä ylläpitänyt hänen harhailuaikanansa.

Siihen aikaan oli Englantilainen Kiinaa koskeva kirjallisuus hyvin köyhä.Hän sai kuulla eräällä pastorilla olevan "China" niminen, Medhurstin kirjoittama teos ja pyysi sitä lainaksi.

"Miksi haluat lukea juuri tätä kirjaa?"kysyi pastori.

"Siksi, kun aion lähteä Kiinaan lähetyssaarnaajaksi!"vastasi nuorukainen.

Pastori, laskien kätensä hänen olkapäälleen, sanoi:

"Kunhan vanhenet, niin viisastut!Semmoiset aikeet kävivät päinsä
Kristuksen aikana, mutta ei nyt!"

Nuori Taylor oli toista mieltä.— Kutsu oli niin selvä, ettei hän mitenkään voinut epäillä.Hän alkoi valmistautua työhön, johon jo oli kutsu tullut.Hän luopui kaikesta raha-avusta, jota kotoa tarittiin, sillä hänen tuli harjaantua luottamaan yksin — Jumalaan.Lukien lääketiedettä, oli hänellä samalla tilaisuus ansaita vähäsen ja vähäisten tulojensa mukaan hän asetti elämänsä.Hullissa asuessaan oli hänellä jokseenkin mukava asunto, mutta siihen sekä ylöspitoon menikin hänen pienet tulonsa ja hän ei voinutkaan antaa kymmenyksiä "Herralle", kuten hän oli sydämessään luvannut.Olihan kirjoitettu: "mitäs lupaat, niin tee se" ja siksi nuori Taylor päätti luopua sievästä asunnostaan.Hän siirtyi laitakaupunkiin, sai huokean asunnon ja vaikutti köyhien keskuudessa.Pienistä tuloistaan hän ensin antoi kymmenykset ja loput käytti omiksi tarpeikseen.

Kova taistelu

oli hänen sydämessään eräänä iltana.Illalliseksi oli hänellä vaan puuroa.Korjattuaan tähteen istui hän huoneessaan.Kolkutus kuului ovelta ja sisälle astuva mies pyysi hänen tulemaan hänen kotiinsa, sillä hänen emäntänsä sairasti.Nuorukainen nousi, seurasi hakijaa.Huoneessa, johon hänet vietiin, makasi äitiraukka sairaana ja joukko kalpeita lapsukaisia ympäröi häntä.Herra Taylor kertoo siitä jokseenkin näin:

"Nähtyäni tuon kurjuuden, ajattelin: jos mulla olisi taskussani kaksi shillinkiä ja kuusi pensiä, niin antaisin heille shillingin, mutta nyt se on minulla kaikki yhtenä rahana.Puhuin heille rakastavaisesta Isästä taivaassa, johon saamme luottaa, mutta silloin sanoi ääni povessani: 'sinä ulkokullattu!ethän sinäkään luota Jumalaan, jollei sulla ole shillinki ja kuusi pensiä!'Minä olin tukalassa asemassa.Kyllä tahdoin auttaa heitä rahallakin, mutta puoli ruununen, jonka omasin, oli yhtenä rahana.Ei johtunut mieleeni, että minun olisi annettava se kokonaan.Ehdottelin rukousta.Lankesimme polvillemme, mutta minä tuskin taisin lausua 'Isä meidän', puhumattakaan rukoilemisesta.Koko ajan huusi ääni povessani: 'ethän sinäkään usko, jollei sulla ole puolitoista shillinkiä taskussasi!'

"Yht'äkkiä mulle selveni mitä oli tehtävä.Otin rahan taskustani, annoin sen miehelle ja Jumalalle olkoon kiitos, vaimo tuli pelastetuksi ja minä myös!Sieltä mennessäni oli sydämeni yhtä tyhjä, kuin taskunikin.Hullin kadut kaikuivat kiitosvirsistä ja onnellisena kävin sinä iltana nukkumaan.Sanoin Herralle levolle käydessäni:

"'Rakas Herra!nyt minulla ei ole rahaa, ei ruokaakaan muuta, kuin puuron tähde aamiaiseksi.Herra rakas!älä unohda tätä asiaa!

"Aamulla syödessäni aamiaistani, toi posti kirjeen ja paketin.Jälkimäistä avatessani, näin siinä parin kintaita ja niiden sisässä oli 10 shillingin kultaraha!Siihen pankkiin, josta semmoinen korko maksettiin, päätin aina panna rahani!Olihan se runsas korko öisestä velasta!"

Näin harjaantui herra Taylor luottamuksella lähestymään taivaallista Isää.Aikoen lähteä kauvas pakanamaille oli hänen tunnettava se Herra, jonka käskyläisenä hän lähti.Keväällä v.1851 hän tutustui Lontoossa olevien Kiinan lähetystä harrastavien miesten kanssa ja suostui lähtemään Kiinaan "The Chinese Evangelisation Society'n" lähettiläänä.Syyskuussa v.1853 lähti hän Englannista ja saapui Kiinaan Maaliskuussa v.1854.Siellä raivosi parhaallaan "T'ai p'ing" kapina.Shanghai, jonne hän ensin asettui asumaan, oli suuremmaksi osaksi raunioina, sillä se oli kauvan aikaa ollut kapinallisten hallussa.Siellä meni ensimmäiset ajat kielen oppimisessa.V.1856 hän muutti Ningpoon Tshenkiang maakunnassa.Siellä selveni hänelle monet Raamatun paikat ja hän alkoi toimia sieltä saatujen periaatteiden mukaan.Hän luki sieltä sanat: "älkää kellenkään velassa olko" (Rom.13:8.)Lähetys, jonka palveluksessa hän oli, oli velassa ja hän ei enään voinut hyvällä omallatunnolla ottaa vastaan lainattuja rahoja.Jos Herra tarvitsee työmiehiä, on Hänellä varatkin, ajatteli hän.Mielipiteensä hän ilmaisi johtokunnalle, joka ei niitä hyväksynyt.Hudson Taylor erosi lähetyksen palveluksesta ja hänen työtoverinsa samaten.He luottivat Herraan, joka heidät kutsunut oli ja oli pitävä heistä murheen.He tahtoivat tehdä Jumalan sanan jälkeen, eivätkä ole koskaan tarvinneet katua kuuliaisuuden polulla kulkemistaan.

Hänellä ei nyt ollut mitään tiettyä aineellista apua.Monasti olivat ahdingot suuret, mutta aina tuli apu oikealla ajalla.Usein muistui hänelle mieleen miten Herra oli auttanut häntä sinäkin iltana, kun Hullissa ollessaan oli kääntynyt Hänen puoleensa!Olihan Jumala sanonut:

"Avuksi huuda minua hädässäsi ja minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua!"

Otettuaan tuon askeleen, joka monen mielestä näytti oudolta, oli siunaus hänen osanaan."Kaikki menestyi, mitä hän teki."Ei kulunut pitkiä aikoja, kuin 30 sielua oli siirretty pimeydestä valkeuteen.Ne olivat ihania kevätpäiviä nuo ajat Ningpoossa!Jumalan henki puhalsi kuolleiden ylitse ja he heräsivät.Työ lisääntyi ja työmiehistä oli puute.He rukoilivat viittä työmiestä Ningpoon.

Jumalan tiet ovat ihmeelliset.

Kerran kuulin herra Taylorin sanovan: "Jumala etsi pientä miestä ja löysi minut!"Niin, herra Taylor oli pieni mies ruumiillisesti ja henkisesti omissa silmissään pieni, mutta Jumala oli uskonut suuren työn hänelle.Hudson Taylor oli antautunut Jumalan johdatettavaksi ja ihmeellisesti Herra veikin häntä suurta päämäärää kohti.Ningpoossa ollessa ei hänellä ollut aikaa ajattelemiseen, vaan toimintaan kului joka hetki.Se pieni piiri, missä hän työskenteli oli hänelle rakas ja alituinen ajatuksen aihe.Ahkerassa työssä ollen murtui hänen terveytensä ja hänen oli palattava kotimaahan.Se oli kova isku.

Tultuaan Englantiin ei hän malttanut täydellisesti levätä.Katsellen työhuoneensa seinällä riippuvaa Kiinan karttaa tulivat nyt kaukaisemmatkin maakunnat häntä lähemmä, alkoivat anastaa alaa hänen sydämessään, joka alkoi laajeta laajenemistaan.Hän alkoi ajatella niitä satoja miljoonia ihmislapsia, jotka asuivat sisämaassa ja alkoi rukoilla heidän edestään.Heille olisi vietävä sanoma Jeesuksesta!Maassa olevat lähetyssaarnaajat työskentelivät rannikolla, mutta sisämaassa ei ollut ainoatakaan rauhansanoman julistajaa.Hänen sydäntään ahdisti!Mitä piti hänen tekemän?Ahdistettu sydän puhkesi puhumaan.Hän kirjoitti Kiinan tarpeista innolla ja lämmöllä puhui siellä vallitsevasta pimeydestä.Hän kääntyi usean lähetystä harrastavan henkilön puoleen, toivoen heissä voivansa herättää rakkautta sisämaassa asuvaisiin Kiinalaisiin, mutta aina uudelleen ja uudelleen hän pettyi.Sydämet olivat kylmät.

"Mistä varat?Mistä työmiehet?Emme saa Jumalan edelle mennä?"sanottiin.

Kiinan sisämaa lepäsi raskaana kuormana hänen sydämellään.Hän rupesi sortumaan sitä kantaessaan.Eräänä päivänä, ollessaan kylpymatkalla Brightonissa, istui hän meren rannalla ajatellen hänelle painona olevaa asiaa.Sydämessään puhellen sanoi hän: "ei kukaan näe Kiinan sisämaan hätää.Ei kukaan halua lähteä sinne.Jos minä näen hädän, miksi en itse mene sinne, luottaen Jumalaan?Jumala on antanut meille viisi työmiestä Ningpoota varten, eikös Hän antaisi sisämaatakin varten tarvittavat työvoimat?"

Siinä, meren rannalla, hän ikäänkuin uhrasi itsensä, pyhitti elämänsä
Kiinan sisämaata varten. Raamattuunsa hän siinä istuessaan kirjoitti:

"Rukoilin Jumalalta 24 halukasta, työhönkykenevää työntekijää.
Brightonissa Kesäk. 25 p. 1865."

Kuorma oli vierähtänyt hänen sydämeltään.Iloisena, virkistyneenä palasi hän kotiinsa.Uskossa otettu askele oli taas otettu ja uudelle uralle lähti Hudson Taylor.

V:des Luku.

Kiinan Sisämaan Lähetyksen synty.

Herra W.T.Bergerin kauniissa kartanossa vieraili Kiinan lähetyssaarnaaja usein ja siellä puhkesi lähetyksen puuhun uusi silmikko, joka sai nimekseen "China Inland Mission" (Kiinan Sisämaan Lähetys). Siellä muodosteltiin sen perussäännöt. Se oli oleva koti, johon otettiin kaikkiin protestanttisiin kirkkokuntiin kuuluvia henkilöitä. Ainoana ehtona oli todellinen sydämen muuttuminen ja halu elää Jumalalle, sekä varmuus siitä, että kutsu lähetystyöhön oli tullut Jumalalta. Se ei sitoutunut maksamaan määrättyä palkkaa, vaan sen mukaan, kuin Jumala varoja antoi. Se ei lainannut eikä ottanut lainaa. Jos se antoi, antoi se lahjaksi. Se ei turvannut maallisen vallan, vaan yksin Jumalan apuun. Sille ei koottu varoja keräysten, vaan rukouksen kautta. Näiden periaatteiden mukaan sen tuli toimia.

Kun 26 p.Toukokuuta v.1865 valkeni, oli Hudson Taylor valmiina lähtemään Kiinaan toisen kerran pienen toverijoukon kanssa.Jumala oli kuullut hänen rukouksensa, lähettänyt miehet ja varat.Seurueessa oli nyt 7 miestä, 10 naista ja 4 lasta.He olivat köyhiä, mutta heillä oli rikas Isä, johon turvaten he lähtivät kaukaiseen, vieraaseen maahan.Tuskinpa "Lammermuir" laivassa toisten lienee matkustanut niin onnellista seuruetta, kuin tämä seurue oli.Myrskyisen merimatkan jälkeen saapuivat he Syyskuussa Shanghaihen.Eräs uskovainen, ulkomaalainen kauppias antoi heille kaksikerroksisen varastohuoneensa asuttavaksi.Johtaja kävi yksin Ningpoossa, jossa ilokseen näki työn edistyneen ja työalan laajenneen.

Lokakuun alkupuolella oli pieni seurue valmiina lähtemään sisämaahan.Veneillä kulettiin kanavia ja jokia pitkin.Sivutessa suuria kyliä ja väkirikkaita kaupunkeja tiedusteltiin huoneita, mutta ei saatu.Ilmat muuttuivat kylmiksi ja veneissä olo tuli vaaralliseksi heikoille.Moni sairastui ja palvelijat uhkasivat jättää heidät.Venemiehetkin halusivat palata.Uhkaavista pilvistä huolimatta mielet olivat hilpeinä.Raamattua luettiin ahkerasti ja usein polvistuttiin rukoilemaan.

Tultuaan Hangtsheohen, oli heille asunto tarjona erään ulkomaalaisen kodissa.Kohta saivat he vuokratuksi oman asunnon.Jumalan siunaus seurasi heitä.Uusia asemia avattiin, uusia tovereita saapui.Jumala lähetti työntekijät, antoi varat ja avasi ovet.Kiitos ja ylistysvirret sulostuttivat olon niissä majoissa, joissa he oleskelivat.

Ne olivat ihanat ajat, ajat semmoiset, jolloin saatiin tuntea Jumalan siunauksen virtaavan alas taivaasta.Monasti olivat koetukset suuret, mutta juuri niinä hetkinä saivat kokea Herran lupausten lujuuden.Herra ei antanut lastensa tulla häpiään.

Heitä surusi Herralle, ja Hän sinusta murheen pitää.(Ps.55:23).

Hän tuntee Minun nimeni, sentähden Minä varjelen hänet.Hän avuksi huutaa Minua, sentähden Minä kuulen häntä.Hänen tykönänsä olen Minä tuskassa.Siitä Minä tempaan hänet pois ja saatan hänet kunniaan.(Ps.91:14-15).

Lyhyt silmäys K.S.L:n työalan laajenemiseen.

Jo v. 1868 alkupuolella oli lähetys saanut lujan jalansijan. Se oli juurtunut Tshenkiang maakunnassa ja alkoi nyt haarojaan ojennella läheisiin naapurimaakuntiin.

Rohkea, vakava ja ahkera Skotlantilainen, Yrjö Duncan lähti Kiangsuu maakuntaan, asettuen asumaan sen pääkaupunkiin Naankingiin, jossa työskenteli viisi vuotta. Ruumiillisten voimain riutuminen pakoitti hänet kotiin palajamaan.

Lähetyksen johtaja, Hudson Taylor, tunkeutui samaan maakuntaan, aina Jangtsheohen asti, jossa hän joutui raivostuneen kansan käsiin perheineen ja työtovereineen.Saatuaan Tshenkiangissa huoneet asettui hän sinne.

Herrat Meadows ja Williamsson saapuivat lopulla v. 1868 Anhuei maakunnan pääkaupunkiin Ankingiin. Kansa raivostui muukalaisten sinne tultua ja huusi: "tappakaa ulkomaalaiset paholaiset!" Jumala esti kansaa pahasta ja opettajat työskentelivät siellä niin suurella menestyksellä, että paljon kansaa kääntyi väärältä tieltä.

Kiangsii maakuntaan tuli samaan aikaan ensimäiset opettajat.

Eräänä iltana istui Englannissa kaksi ystävystä katsellen Kiinan karttaa. Yksi heistä osoitti sormellaan Kiangsiitä sekä Poojang järveä ja sanoi toverilleen, E.H.Cardwellille: "rukoillaanko Herran lähettämään sinut työskentelemään tuon järven rantamille?"Toinen suostui siihen ja polvistuen he rukoilivat.Seitsemän vuoden kuluttua olikin Cardwell Kiinassa, mutta kaukana Poojang järvestä.Kolme kuukautta työskenneltyään Tshenkiangissa, sairastui hän.Sairaus kesti puolitoista vuotta.Lääkärit kehoittivat hänen palajamaan Englantiin, mutta hän sanoi: "ei ennen kun olen käynyt Kiangsiissa ja Poojang järvellä!"Veneellä lähti hän pohjoista kohden ja tuskin kerkesi viikko kulua, niin hän jo rupesi paranemaan.Ennen perille saapumistaan oli hän terve!Monta vuotta työskenteli hän usealla kulmalla Kiangsiissa.

V.1866 oli lähetyksellä yksi ainoa asema.Ennenkun v.1869 päättyi, oli niitä 13 ja työmiehiä oli 33.

Tuli v.1870.Se oli kova koetuksen aika lähetykselle.Työmiesten keskuudessa oli paljon sairautta, monet uupuneina, työhön kykenemättöminä.

Kansan mieli oli kuohuksissa.Huhuja kapinan syttymisestä oli liikkeellä.Kiangsuu maakunnan maaherra murhattiin.Tientsin nimisessä kaupungissa, pohjoisessa, oli kauhea mellakka.Kansa hävitti Ranskan konsulin asunnon, Roomalaiskatolisen kirkon ja orpokodin, sekä murhasi julmalla tavalla 20 ulkomaalaista.Kapina näytti olevan oven edessä.

Seuraavana vuotena mielet rauhoittuivat ja lähetystyötä jatkettiin rauhassa.Johtajan heikko terveys pakoitti hänet taas lähtemään kotimaahan.Siihen asti ei lähetyksellä ollut mitään johtokuntaa kotimaassa, eikä Kiinassa."Kristuksen rakkauden" vaatimana oli herra Berger hoitanut lähetyksen asiat kotimaassa ja herra Taylor Kiinassa.Työmaan laajentuessa ja työvoimien lisääntyessä enenivät kotoisen johtajan toimet niin, ettei hän niitä yksin voinut hoitaa ja siten tuli kotoisen johtokunnan muodostaminen tarpeelliseksi.

Merkillinen vuosi

on v.1876 niin Kiinan, kuin lähetyksenkin historiassa.Pehkingin rauhassa tehdyistä sopimuksista huolimatta Kiinalaiset virkamiehet surmauttivat Englannin lähettilään, herra Margaryn ja nyt joutui hallitus tekemiseen Englannin kanssa.Kiinan hallitus venytti keskustelua, ja 18 kuukauden kuluttua ei asia vieläkään ollut selvillä.Silloin Sir Thomas Wade laski alas Englannin lipun.Sota uhkasi syttyä ja varmaan olisikin syttynyt, jollei Kiinan hallitus olisi tehnyt myönnytyksiä.Tshiifoossa tehtiin Syyskuun 13 p.sopimus, jonka mukaan Kiina oli avoinna muukalaisille.

Kiina avoinna!Kuka uskoi sen todeksi?Noin 40 vuotta sitten olivat ulkomaalaiset olleet ahdistetut heille avoimissa rajakaupungeissakin ja nyt oli heille annettu vapaus liikkua kaikkialla.

"Oi, kallio!kallio!Etkös tahdo aueta!"kerrotaan hurskaan katolilaisen lähetyssaarnaajan F.Xavierin huudahtaneen, kun hän tuli Kiinan 16 vuosisadalla.Nyt oli kallio auennut ja heti tunkeutui sen halkeamiin kiiloja.

Ensimäinen oli Jobn Mc Carthy ja hänen rohkea, uskollinen Kiinalainen
toverinsa, Tshuen LingHe kulkivat halki Kiinan, idästä länteen.
Kaikkialla kohdeltiin heitä hyvin. Aina Tiibetin rajoille kulki James
Cameron

Jo v. 1874 matkusti herra Budd Huupeh maakunnassa ja seuraavana Huunaanissa ja Henry Taylor Hoonaanissa. V. 1876 lähtivät herrat Baller ja King Shensiin. Kaksi lähti Kueitsheo ja Kaansuh maakuntaan ja kolme Kuangsiin

Nälkävuosi Shaansiissa.

V.1877 tulivat herrat James ja Turner toisen kerran Shaansii maakuntaan, pohjois-Kiinassa.Heidän matkansa oli surullinen matka.Pariin, kolmeen vuoteen ei ollut sadetta niillä tienoilla, joiden kautta kulkivat.Ruoho oli kuivettunut, hiekka muuttunut tomuksi, joka sakeana pilvenä kiiti tuulen muassa.Hartaasti rukoilivat ihmiset "puusiaan", mutta ne eivät auttaneet.Nälkäkuume alkoi raivota.Sadat surmasivat itsensä välttääkseen nälkään kuolemista.

Herra James sairastui kuumeeseen ja heidän täytyi lähteä paluumatkalle.
Siitä kertoo herra Turner näin:

"Valtateillä, joilla aina keväisin on suuri liike, oli nyt hiljaista, tyhjää.Pellot olivat kulona.Ei missään näkynyt ruohoa, ei viheriäistä heinänkortta.Monena vuotena perättäin olivat kylvyt menneet hukkaan.Ne, joilla vielä oli siementä, eivät uskaltaneet niitä panna maahan.Monet puut olivat kuoritut nälän sammuttamiseksi.

"Teillä ihmiset kiemurtelivat kuoleman tuskissa.Heitä ei kukaan säälinyt, eikä kukaan välittänyt heistä, sillä kuolemisen näkemiseen oli totuttu.Sadottain makasi ruumiita teillä.Me näimme ne.Muutamista juuri oli henki lähtenyt ja toiset olivat jo aikasemmin kuolleet.Nälkäiset koiralaumat hiipivät niiden ympärillä odottaen siksi, kunnes joku joukosta ensin ryntäsi kuolleiden kimppuun.Monet ruumiit olivat hirmuisen näköiset.

"Kaupunkien ulkopuolella oli kasoittain pääkalloja, luita, ja ihmisen lihan kappaleita.Kylissä makasivat kuolleet läjissä.Perheet olivat hajoitetut, vaimot myydyt, lapset joko myydyt tai heitetyt vuorten rinteille kuolemaan ja miehet olivat lähteneet elatusta muualta etsimään."— — —

Silloin maakunnan maaherra, jalomielinen, hyväätekeväinen Tseng, ilmoitti hallitukselle siellä kuolevan 1,000 päivässä.Ennen Kesäkuuta v.1878 arvellaan vähintäin 5 miljoonaa ihmistä kuolleen.Englannista tuli 40 tuhatta puntaa hädänalaisille jaettavaksi.K.S.L—s jakoi enemmät kuin puolet näistä rahoista.Hädän lieventämisen kautta aukeni maakunta evankeliumille.

"Anokaa niin teille annetaan."

Ne miehet, jotka matkustelivat halki Kiinan, olivat tavallaan vakoojia, sillä he ottivat selkoa paikoista, joihin olisi sopiva asettua asumaan. Monet niistä kaupungeista, joissa he kävivät, ovat nyt lähetystyön keskustana. He siroittelivat siemeniä, jotka itivät ihmissydämissä, antaen kerran kauniin sadon. Työvoimista vaan oli puute. Monet lähetyksen jäsenistä kokoontuivat v. 1881 Uutshangiin keskustelemaan lähetystä koskevista asioista ja pyytämään Jumalalta uusia apulaisia. Tarvittiin ainakin seitsemänkymmentäKun oli rukoiltu, niin heti kiitettiin heistä, sillä oltiin varmat rukouksen kuulemisesta.Kohta saapuikin yhdeksän ja ennen v.1884 loppua olivat kaikki 70 Kiinassa.

Työ laajentui niin, ettei herra Taylor enään yksin jaksanut toimia, sentähden muodostettiin johtokunta johon kuului 10 Kiinassa kauvemmin ollutta lähetyssaarnaajaa. V. 1886 kokoontui tämä johtokunta Ankingissa ja silloin pyydettiin vuoden kuluessa, sata uutta työmiestä ja alettiin heti valmistautua heitä vastaanottamaan. Uusia tulokkaita varten perustettua kaksi kotia, joissa he saavat opiskella kieltä. Kiinassa kauvan ollut ja kieleen perehtynyt herra Baller etevien apulaisten kanssa alkoi järjestää oppikirjain kirjoittamista.

Rukous tuli kuulluksi ja ennenkun vuosi oli päättynyt, olivat viimeiset tästä sadasta jo matkalla Kiinaan.

Lähetyksellä on nykyään 870 työmiestä.Sillä on Shanghaissa kaunis, mukava koti, joka on avoinna muillekin, eikä vaan sen omille jäsenille.Se on iso perhe, jossa koetetaan katsoa jokaisen parasta.Tämän suuren perheen tarpeista puhutaan taivaalliselle Isälle ja Hän ei ole antanut siltä mitään puuttua.Sillä on asemia 14 maakunnassa.

"Jos ei Herra huonetta rakenna, niin he hukkaan työtä tekevät, jotka sitä rakentavat.Jos ei Herra kaupunkia varjele, niin vartijat hukkaan valvovat."(Ps.127).

VI:des Luku.

Sananen meidän pienestä lähetyksestämme.

Oltuaan toista vuotta Kiangsiissa, muutti Agnes Meijer luoksemme Tshenkiangiin Kiangsuussa.Keväällä v.1896 tuli hän kotimaahan, aikoen seuraavana vuotena palata Kiinaan, mutta salainen, hänelle itselleenkin tietämätön sairaus ehkäisi siitä.Lääkärin kehoituksesta hän antautui leikattavaksi ja kuoli muutaman päivän kuluttua.Hän sai mennä ijäiseen kotiin, jossa tapaamme toisemme ja kotimaan multaan kätkettiin hänen maallinen majansa odottamaan Jeesuksen tuloa.

Keväällä v.1898 saimme kotimaasta uusia tovereita, sillä neidet Sofia Lagerstam ja Eelin Cajander sekä herra V.Grönlund saapuivat melkein yksinajoin Kiinaan.

Sisämaahan pääsemisen toive eli sydämissämme.Kesän kuluttua matkustimme Shanghaihen passin saamisen toivossa ja suureksi iloksemme olikin tie nyt auki.Sirtshuen, Huupeh, Huunaan ja Kiangsii olivat ne maakunnat, joissa saimme asustaa.Jätimme paikan valinnan Lähetyksen johtokunnalle ja Marraskuun 5 p.tuli tieto, että

Huunaan maakunta

oli määrätty työmaaksemme, Huunaan, jonka asukkaat ovat kuuluisat ylpeydestään ja vihamielisyydestään ulkomaalaisia kohtaan.K.S.L:llä oli Huunaanin itärajalla vasta avattu asema, ja se oli oleva ensialussa meidän kotimme.

Toiset, vastatulleet toverit, jäivät rannikolle kieltä lukemaan ja minä sain ensin yksin matkustaa sinne.Kaan virran varrella olevassa Kihan nimisessä kaupungissa työskenteli silloin Ruotsalainen herra Thor rouvineen.Herra Thor lähti oppaakseni.Kymmenen päivän kuluttua saavuimme Huunaaniin

Hsiongkuan Shir

nimiseen pieneen kylään, jossa oli viisi ooppiumipesää, majatalo ja lähetysasema.Kuukauden kuluttua sain lähteä pois kylätappelun tähden, jotka niillä tienoin eivät ole harvinaisia.Tohtori Keller lähetti Liu nimisen apulaisensa avukseni.Kihanissa tapasin herra Orr Evingin, jonka mielestä Huunaan oli liian vaikea työmaa meille naisille ja ehdoitteli kotipaikaksemme Huunaanin rajan lähellä olevaa Jongsin nimistä kaupunkia, tai Liitien nimistä kylää.

Huunaaniin mennessä pysähdyimme Jongsinissa ja silloin tuli kaksi paikkakunnan miestä pyytäen meidän jäämään sinne, sillä siellä oli huoneet tarjona. Herra Orr Eving päätti asiasta puhua Lähetyksen johtajan kanssa ja odottaessamme tietoa heidän mielipiteistään palasin Huunaaniin. Palvelijattareni sairastui ja sairastuin minäkin. Kolme päivää kotona oltuamme jo tuli isäntä taas pyytämään että menisimme pois rajan toiselle puolelle, sillä kyläsotaa vieläkin jatkettiin. Ei auttanut muu kuin lähteminen. Rankkasateessa kulimme monet matkat. Ei ollut majataloja tien varrella, mutta eräs ystävällinen emäntä otti meidät huoneeseensa ja hoiti meitä hellästi. Jumala siunatkoon häntä! Parin päivän kuluttua tuli tohtori K. ja vei meidät Kihaniin. Sinne oli saapunut tieto herra Orr Evingiltä. Johtaja suostui hänen ehdotukseensa. Rannikolta tulivat sisaret Cajander ja Lagerstam. Heti lähetimme evankelista Liun JongsiniinSaimme sieltä hyviä sanomia.Vuokrasimme tarjona olevan talon ja laitoimme sen kuntoon.

Kesäkuun 18 p.v.1899 matkustin Eelin Cajanderin kanssa sinne.Nyt oli meillä

Oma lähetysasema!

Sydämemme uhkui kiitollisuudesta Herraa kohtaan astuessamme uuteen kotiimme.Kuinka juhlallinen ja kaunis se olikaan!Sen mustat, likaiset seinät olivat nyt valkoiset ja kaunistetut punaiselle paperille kirjoitetuilla Raamatunlauseilla.Puhtaaksi lakaistu tiililattia, uudet, punaiseksi maalatut pöydät ja rahit, siellä istuvat valkonuttuiset, kokoukseen saapuneet ihmiset — kaikki tuo teki meihin suloisen vaikutuksen.Vanhat ovat kadonneet ja katso!kaikki ovat uudeksi tulleet!saatoimme syyllä sanoa.— Tuo ennen pimiä, ikävä talo oli uudeksi muuttunut.Nyt alkoi ihana aika Jongsinissa.Aamusta iltaan asti oli meillä ihmisiä.Sanoma tulostamme levisi kulovalkean lailla ja kansaa tulvi meitä katsomaan.Yhtenäkin päivänä kävi meillä 300 naista, puhumattakaan miehistä ja lapsista.Saimme sanoa monta hyvää sanaa Jeesuksesta noille rakkaille ihmisille, jotka eivät koskaan olleet kuulleet Hänestä.Ne ajat olivat ihanat ajat!

Parin viikon kuluttua sisar Cajander palasi Kihaniin lukemisiaan jatkamaan ja minä jäin Jongsiniin evankelista Liun kanssa, jonka tohtori Keller mielellään antoi meille apulaiseksi.

Vähää myöhemmin täytyi Hsiongkuan shirissä olevien Kiinalaisten veljien paeta sieltä Jongsiniin ja niin hävisi se pieni asema rajan toisella puolella.Nyt oli meitä neljä ja työtä riitti meille kaikille.

Syyskuussa tuli Eelin Cajander ja paria viikkoa myöhemmin Sofia Lagerstam Jongsiniin.Sofia Lagerstam auttoi kaikkia sairaita, jotka vaan uskalsivat antautua muukalaisen hoitoon.Veli Tshang hoiti perustamaansa ooppiumisairaalaa.

Syksy, talvi ja kevät kului ahkerassa työssä.Saimme kylvää ja niittää yht'aikaa.Kevätpuolella neiti Lagerstam matkusti pohjois-Kiinaan ja me jäimme kahdenkesken.

Seitsemäntoista miestä ilmaisi haluavansa kastetta, mutta ainoastaan kahdeksan oli sen mukaan, kuin ihmissilmä taisi nähdä, kypsyneitä sen askelen ottamiseen. Valkeni sitten Toukokuun 19 p. v. 1900. Silloin oli

Ensimäinen kastejuhla Songsinissa,

siellä olevan seurakunnan syntymäpäivä!Aamulla aikaiseen menimme kaupungin ulkopuolelle.Aamuauringon valaistessa ihanaa maisemaa ja muurille kokoontuneen suuren ihmisjoukon katsellessa kastettiin 8 miestä Luu virran kirkkaassa vedessä.Kohta kastejuhlan jälkeen saimme uusia tovereita.Suomesta tuli neiti Anna Ehrström ja itä Kiangsiista neiti Hanna Bance.Kiitollisena työvoimien lisääntymisestä aloimme ajatuksissamme suunnitella syksyn ohjelmaa.Meillä ei ollut aavistustakaan myrskystä, jonka pyörteet kohta meitäkin kohtasivat.Kaikkialla kohdeltiin meitä hyvin, mutta

Yht'äkkiä muuttui kaikki!

Uhkauksia ja huhuja alkoi kuulua.Huhuiltiin kapinasta.Vapaaehtoista sotaväkeä kulki rantapuolelle.Mielet olivat levottomat.Kaupungin uusi päällikkö kohteli meitä tylysti ja sen mukaan muuttui kansankin mieli meitä kohtaan."Tapettavat!"huudettiin kun kulimme kaduilla.Asemamme kävi tukalaksi.Pakanat alkoivat vieroa meitä, eivätkä uskaltaneet luoksemme tulla.

Heinäkuun 13 p.saapui tohtori Keller Huunaanista, jossa myöskin oli levotonta.Kaupungin hallitus pyysi hänen poistumaan ennenkun kansa nousi raivoon.Kuultuaan uhkaukset Jongsinissa, jäi hän kaupunkiin ollakseen meille apuna hädän tultua.

Tuskin oli Heinäkuun 22 p.valennut niin meille tuotiin punaiselle paperille kirjoitettu uhkaus.Se oli Sunnuntaiaamu.Siitä näimme että 26 p.oli määrätty kuolinpäiväksemme.Tohtori Keller tarjoutui jäämään asemallemme, sekä tarjosi veneensä meille, jolla olisimme heti päässeet pakoon, mutta me hylkäsimme hänen tarjoukset.Keskusteltuamme ja rukoiltuamme päätimme jäädä Jongsiniin — emmekä koskaan ole tarvinneet sitä katua!—

Vaara oli todellinen.Ihmeellisin viikko elämässämme oli viikko jonka sinä päivänä aloitimme Jongsinissa.Olimme kuolemaan tuomitut.Saattoivathan murhaajat tulla ennen määräpäivääkin!— Syvä rauha vallitsi sielussamme.Olimmehan Jeesuksen omat niin kuolemassa, kuin elämässäkin.

Muutamat pakanat, tullen luoksemme, sanoivat:

"Ihmiset sanovat tulevansa tappamaan teidät.Ettekö te pelkää?"

"Emme", — vastasimme, "sillä ei kuolema vahingoita meitä.Me luotamme Jeesukseen.Hän on antanut kaikki syntimme anteeksi ja siksi meillä on rauha sydämessä.Kun kuolemme, menee sielumme Hänen luokseen.Jos ihmiset tappavat meidät, eivät he meitä vahingoita, vaan itseään.Olemme teidän ystäviänne ja rakastamme teitä.Emme soisi teidän pahaa tekevän, vaan tahtoisimme, että tekin turvaisitte Jeesukseen ja tulisitte onnellisiksi."

Mennessään olivat he keskenään sanoneet:

"Jeesuksen opetuslapset eivät pelkää kuolemaa!"

Jättäen itsemme kokonaan rakkaan Vapahtajamme huostaan, odotimme Torstain tuloa.Meillä ei ollut mitään maallista turvaa.Varuillamme olimme.Aina illoin panimme Raamatun ja rahat pieneen kääröön valmiiksi.Hädän tultua olisimme koettaneet paeta, jos olisi ollut mahdollista.— Odotuspäivinä saimme otteen eräästä julistuksesta, joka ilmaisi vaaran todellisen suuruuden.Erään kristityn herran appi markkinoilla käydessään oli nähnyt tämän uhkauksen, otti siitä otteen, lähetti vävylleen pyynnöllä, ettei hän enään tulisi luoksemme, sillä ulkomaalaiset olivat tuomitut tapettavaksi.Vävy ei pelännyt, vaan tuli heti meille ilmoittamaan asiasta.Määräpäivä tuli.Haudan hiljaisuus vallitsi ympäristössämme.Rukoushetki aamusella oli siunattu hetki.Kaupungissa asuvaiset kristityt tulivat, mutta muut eivät uskaltaneet avata oveamme.Päivä kului ja ilta tuli.Sanan ympärille kokoonnuimme.Pari sotilasta pistäytyi sisälle.Hiljaisina istuen hetkisen, poistuivat he.Yö kului rauhallisesti.

Seuraava päivä ei vielä puoleen kerinnyt kulua, kun jo tuotiin ilmoitus uudesta uhkauksesta.Saimme kappaleen siitä käsiimme.Kaupungin hallitus alkoi nyt pyytää että menisimme pois, mutta me kieltäydyimme lähtemästä.Pyyntö uudistettiin.Rukoilimme Jumalan johtamaan meitä ja pian selveni meille Hänen tahtonsa.Sunnuntaina lähetimme hallitukselle sanan, että lähdemme heti, kun saamme kirjeen Kihanista.Sunnuntai-iltana lähti kirjeenviejä matkalle, palasi Torstai-iltana tuoden määräyksen Kihaniin menemisestämme.Seuraavana aamuna ilmoitimme kaupunginpäällikölle olevamme valmiit lähtöön ja hän lupauksensa mukaan hankki meille veneen.Illan suussa jätimme pienen, rakkaan kotimme ja ajattelimme palata sinne kuukauden kuluttua!—

Viisi kristittyä jäi taloomme työtä jatkamaan.Tuskin olivat silmänsä auki saaneet seuraavana päivänä, kun jo suuri kansajoukko hyökkäsi asuntoomme.He pääsivät pakoon.Kaupunginpäällikkö riensi sinne sotaväen kanssa, hajoitti joukon ja lukitsi oven sinetillään.

Hurjistunut miesjoukko lähti meitä takaa-ajamaan ja armotta se olisi meidät surmannut, jos olisi saavuttanut, mutta Jumala ei antanut meitä heidän käsiinsä.

Lähdimme kodistamme ja erosimme ystävistämme vaan kuukaudeksi — mutta eronaika on pidentynyt vuosiksi!—

Tuskin uskoimme sitä, mitä oli tapahtunut.Joka silmänräpäys jouduimme kauvemmaksi niistä, joiden parissa olimme työskennelleet kuukausia.Mutta toivo takasinpalajamisesta ilahdutti mieltämme.

Tiistaiaamuna venemiehet eivät nostaneet ankkuria, vaan tahtoivat viipyä kolme päivää samassa paikassa, sillä he pelkäsivät Kihanissa olevaa sotaväkeä.Ehdotus ei ensinkään ollut meidän mieleinen, mutta vähän ajan kuluttua näimme että Jumalan tahdosta sekin oli.Siinä viipyessämme tuli kirjeentuoja Kihanista.Kirjeen sisältö hämmästytti meitä.Sieltä kirjoitettiin:

"Viipykää kolme päivää siinä, missä kirjeentuoja tapaa teidät, sillä täällä oleva sotaväki on levotonna."— Taaskin puhkesi sydämestä harras kiitos Jumalalle suojeluksesta.

Päivä kului ja illan tultua laskettiin ankkuriin keskellä jokea.Jo olimme levolle laskeutuneet.Yht'äkkiä kuului huuto rannalta.Siellä seisoi mies lyhty kädessä ja huusi:

"Isäntä!isäntä!Onko ulkomaalaisia opettajia veneessä?"

Sydän vavahti.Oliko se ystävä vaiko vihollinen?Jumalalle kiitos!Se oli ystävän ääni!Se oli eräs kristitty Kihanista.Hän toi kirjeen, josta luimme jokseenkin seuraavat sanat:

"Tulkaa alas.Sotamiehet ovat jo menneet.Sota on syttynyt.Pehking on piiritystilassa.Lähetyssaarnaajia murhattu.Kiireesti rannikolle."

Ankkuri nostettiin ja päivän koittaessa olimme Kihanissa, jossa meihin yhtyi W.Taylor perheineen.Parin viikon kuluttua olimme rannikolla.Shanghai vilisi lähetyssaarnaajista, jotka olivat tulleet eriosista maata.Moni meille tuttu toveri oli tullut murhatuksi.Toiset olivat saaneet kestää paljon vaivoja pakosalla ollessaan, ja muutamat olivat ihmeellisesti pelastuneet.

Siellä tapasimme Verna Hammarénin, joka oli joutunut naimisiin lähetyssaarnaaja D.Croftsin kanssa, sekä Sofia Lagerstamin.Kohta saapui sinne Vilho Grönlundkin Shensii maakunnasta.

Pimeydenvalta näytti voittaneen.Mutta — niin ei ollut.Kristuksen kirkko oli nouseva puhdistettuna ja vahvistettuna kärsimyksien kiirastulesta.—

Nähdessämme sadottain lähetyssaarnaajia rannikolla, muistui herra
Taylorin sanat mieleen. Vähää ennen Kiinaan tuloani oli hän lausunut:

"Meillä ei ole enään pitkä toimimisaika, sillä muutaman vuoden kuluttua meidät ajetaan pois maasta!"Tämä ennustus oli toteutunut.Vuosi ja toistakin kului ennenkun opettajat pääsivät takasin asemilleen.

Sisaret palasivat Jongsiniin vasta Lokakuussa v.1901.Jumalan armon kautta on pieni seurakunta nyt 30 jäseninen.Meillä on kaksi sivuasemaakin.

Työmaa on laaja ja ovet auki, mutta työväkeä vähän.Nykyään on Jongsiniin saapunut neiti Edith Ingman, joka lähti Suomesta viime syksynä.

Jos Kiinalaisia olisi 250 miljoonaa ja he kulkisivat tuosta ohitseni yksitellen, niin saisin istua 17 vuotta tässä paikassa, ennenkun viimeinen olisi ohimennyt, — mutta heitä onkin ainakin 400 miljoonaa!

Herra Jeesus on heidänkin tähtensä kuollut ja Hänen tahtonsa on se, että hekin kuulisivat Hänen rakkaudestaan.

"Eloa on tosin paljon, mutta työväkeä vähän."

"Nostakaa silmänne ylös ja katselkaa vainioita, sillä ne ovat jo valmiit elonajaksi.Ja joka niittää, hän saa palkan ja kokoaa hedelmän ijankaikkiseen elämään."

Kuka tahtoo lähteä kylvämään ja niittämään?